Kuten aikaisemmassa postauksissani olen kirjoittanutkin, eläinten ottaminen mukaan vierailuille, mökkiviikonlopulle, kurssille ja moniin muihin omiin menoihin, antaa niille hyviä virikkeitä. Uuteen ympäristöön ja uusiin hajuihin tutustuminen vie voimia ja hyvällä tavalla väsyttää. Sitten onkin mukava levätä taas tutussa kotiympäristössä ja uneksia kuluneesta päivästä.
Tällä kertaa olimme matkalla Jimin kanssa siskoni ja hänen miehensä tupareihin. Siskoni miehineen on rakennuttanut hienon Kannustalon ja oli jännittävä päästä tutustumaan siihen ensimmäistä kertaa. Talo oli ihana, valoisa ja kauniisti sisustettu. Jimilläkin on siellä oma lajikaveri, siskoni 9-vuotias kiinanpystykorvanarttu Koda.
Jimiä oli etukäteen kielletty menemästä läheiseen mutalammikkoon ennen vierailua ja selvisimmekin sisälle kunnialla. Jimi oli innoissaan niin kuin aina vieraiden kanssa ja silloin täytyy sillä ehdottomasti olla suussa jotain esiteltävää. Yhden ovistopperin ja koristekävyn kanniskelun jälkeen keksimme ottaa esiin Kodan lelut, joilla se itse ei enää niin leiki. Jimi oli haltioissaan ja kanniskeli korista löytyneitä leluja vuorotellen tassutellen ympäri huoneistoa.
Söimme hyvin ja pelasimme yhdessä Sano suoraan! -lautapeliä. Koda lepäsi arvokkaasti rauhoittaen Jiminkin vähäksi aikaa aloilleen. Koda on jo aikapäiviä sitten tehnyt Jimille selväksi, kuka määrää. Jimistä olikin hienoa, kun se pääsi Kodan kanssa päivän päätteeksi kävelylle Kodan omiin lenkkimaastoihin.
Kiitos sisko kivoista tupareista!