Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2011

Annabelle pistäytyy ulkona

Joulupäivänä pääsimme vihdoin toteuttamaan joulun yhteisen kävelylenkin, kun aamulla aurinko paistoi. Ilma tosin vaihtui varsin nopeasti harmaaksi, mutta onneksi ei satanut. Pakkasimme kissan kantolaukkuun ja Jimi mukaan valjaisiin ja menoksi. Jo menomatkalla Annabelle piti tavallista kovaäänisempää meteliä, siis naukui jatkuvasti. Kun saavuimme syrjäiselle ulkoilurannallemme piiskasi tuuli jo rantaa enteillen myrskyä.

Annabelle ei suostu tulemaan ulos

Avasin kantolaukun läpän ja Annabelle kävi nuuskaisemassa ilmaa ja painui hämmästykseksemme takaisin kantolaukkuunsa. Yleensä se ei malta odottaa pääsevänsä ulos ja takaisin kantolaukkua päin ei vilkaistakkaan. No, oleskelimme hetken rannassa ja ihmettelimme möyryävää merta ja jatkoimme takaisin kotiin päin.

Möyryävä meri

Kotimatkalla isäntä alkoi haistaa puhdasta ulosteen hajua ja kiireesti otimme kantolaukun auki ja sinnehän Annabelle oli tehnyt tarpeensa. Sillä aikaa, kun siivosin kantolaukkua koirankakkapussien avulla (aina eläinten kanssa pitäisi pitää mukana arsenaalia kaikenlaisesta paperista kosteuspyyhkeisiin asti), Annabelle ulkoili ihan innokkaasti, kiipeili vähän puissa ja söi ruohoa. Ajattelimme, että sillä oli ollut niin kova hätä, että sisäkissana oli sitä mieltä, että nopeasti kotiin hiekkalaatikolle ja pysynyt päättäväisesti kantolaukussaan.

Annabelle ulkoilee taas innolla

Oleskelimme metsässä vielä vähän aikaa ja sitten kissa lähes puhtaaseen kantolaukkuun ja kotia kohti… Matkalla alkoi sonta taas haista ja kissa naukui edelleen. Kotiin päästyämme huomasimme, että kantolaukkuun oli tehty ihan löysät kakat. Olin todella hämmästynyt, kunnes muistin, että olimme antaneet Annabellelle siivun kinkkua aattona. Siivu tuntui pieneltä, mutta jos olisimme antaneet Jimille saman määrän sen kokoon nähden eli kymmenkertaisen annoksen, olisi Jimin vatsa mennyt sekaisin ihan varmasti. Eli taaskin tuli muistutus Annabellen pienestä koosta, joka meinaa välillä unohtua. Kolme kiloiselle kissalle pienikin siivu kinkkua voi olla iso pala. No, nyt meillä on sekä kissasta että koirasta epämukava kokemus, kun vatsat menee sekaisin jouluherkuista! Ehkä ensi jouluna sitten saadaan kaikkien vatsat pysymään kunnossa. Annabelle on muuten ollut ihan pirteä ja syö halukkaasti.

Joulu voi pistää pienen vatsan koetukselle

Illalla mietin myös sitä, vaikka vatsan löysyys johtuikin varmasti joulukinkusta, että pitäisi yrittää ehtiä tehdä Annabelle kanssa ulkolenkkejä vähän useammin, vähän lähemmäksi ja suojaisemmassa sään niin salliessa, ettei kissa stressaa ulkoilua liikaa. Mutta nykyään vain kaamosaikaan kun tulemme kotiin viikolla on pilkkopimeää ja kissan kanssa ei oikein lähimetsään näe mennä ja viikonloppuisin taas usein viime aikoina on ollut tosi kurja sää. Jimiä sää ei haittaa ollenkaan, mutta jotenkin uskon, ettei huonoa keliä turhaan sanota koiranilmaksi, kissa ei vaan sellaisessa pärjää koiran lailla. Toivotaan uudeksi vuodeksi parempia ilmoja, uskon että toiveeseen yhtyy moni muukin sateisesta alkutalvesta kärsinyt koiran ja/tai kissan omistaja!

Mainokset

Read Full Post »

Tämän vuoden Kaikkien aikojen Joulu -lehdessä 1/2011 kerrotaan seuraavaa:

Ihmiset ovat aina mieltäneet eläinten kuuluvan jouluun. Jeesus-lapsi syntyi tallissa ja hänet kapaloitiin eläinten syöttökaukaloon, seimeen. Seimen ympärillä on ajateltu olevan useita eri eläimiä.

Pitkään säilyi uskomus, että jouluyönä eläimet saavat puhekyvyn ja ne ylistävät silloin jumalaa. Siksi eläimiä on pidetty jouluna erityisen hyvinä ja niille on tarjottu ylimääräisiä herkkupaloja.

Nykyisinkin joulun tunnelmaan sopii, että lemmikkieläimet saavat omat joulupakettinsa, ja pikkulinnuille laitetaan syötävää lintulaudoille. Linnuille sidottu joululyhde on vanha pohjoismainen perinne.

Meilläkin eläimet saavat joulupaketit. Tosin Annabelle otti varaslähdön jouluun ja meni tutkimaan lahjapusseja ja löysi sieltä yhden oman lahjansa, kissanminttua sisältävän leikkihiiren ja -kalan, jotka löytyivät lattialta aamulla…

Houkuttelevat leikkieläimet

Jouluaattona oli tarkoitus mennä koko porukka kissa ja koira mukaan lukien kävelylle, mutta jo liiankin tutuksi tullut sadekeli esti aikomuksemme, Annabelle tuskin olisi pitänyt lähes vaakasuuntaan piiskaavasta sateesta.

Annabelle viettää joulun vaatekaapissa

Joulu meni tuttuun tapaansa ja vihdoin tuli lahjojenkin avaamisen aika. Tosin Annabelle oli päättänyt vetäytyä vaatekaappiin päivänokosilleen juuri kun aaton tosi touhut alkoivat. No, kukin saa viettää joulun niinkuin haluaa ja Annabelle nautti kauneusunistaan sillä aikaa kuin Jimi ja muu perhe söi jouluaterian ja availi joulupakettinsa.

Jimi avaa hyvin pakattua lahjaansa

Jimi availikin innolla pakettejaan. Ensimmäisessä isossa paketissa oli Premier Pet Products:in rip’n tug. Kyseisen lelun löysimme Koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän myymälästä.

Jimi ja rip'n tug

Jimi avaa toista pakettiaan

Toisessa paketissa oli Itäkeskuksen Stockmannin eläinosastolta ostettu joulun herkkusukka, josta tosin otimme osan herkuista talteen seuraavaksi kerraksi, sillä meillä on epämukavia kokemuksia siitä, että koiralla menee vatsa jouluherkuista sekaisin.

Jimi ja joulun herkkusukka

Kun lahjat oli avattu ja muu perhe asettautui lepäämään, pirteä Annabelle kömpi vaatekaapista. Annabellelle oli vielä yksi lahja, sen jo ennakkoon tutkitun lisäksi,  Best Friends:in kissanminttua sisältävä Seagull Wand, löytö taas Koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän myymälästä.

Suuren suosion saavuttanut Annabellen merilokki

Annabelle tykkää erityisesti tällaisista metsästettävistä leluista, kuten varmaan kaikki kissat ja tämä oli kyllä yliveto ja kestävä. Annabelle innostui siitä niin, että Jimikin tuli mustasukkaiseksi ja illan lopuksi meinasikin tulla kaverusten välille riitaa, vaikka joulurauha olikin jo julistettu. Annabelle sähisi ja Jimi jahtasi kissaa. Jimin kaikki omat lelut unohtuivat, niin sitä huomaa, että kaikista leluista huolimatta oman ihmisen seura on kaikkein mieluisinta. Nopeasti erimielisyydet kuitenkin kaveruksilta unohtuivat ja Jimi pääsi yhteiselle joululenkille isännän ja emännän kanssa jouluyön kirkkaan tähtitaivaan alle.

Joulukinaa

Read Full Post »

Senaatintori 29.11.2011

Tiistai-iltana ensimmäisen adventin jälkeen kokoontui iso joukko koiria omistajineen Senaatintorille Lemmikkien joulusiunaukseen. Suurkirkon portaat oli kauniisti koristeltu havuilla ja soihduilla, Senaatintorin suuri joulukuusi toi joulun tunnelmaa mahtavana jouluvaloineen. Ainoa, jota kaipasimme oli valkea lumihanki, joka olisi luonut vielä jouluisemman tunnelman. Onneksi kuitenkaan ei satanut vettä.

Jimin kaverikoira kavereita Leia ja Zorro

Tapasimme Itä-Helsingin kaverikoirien kanssa etukäteen torilla ja Jimi sai uuden kaverikoirahuivinsa. Olimme käyneet huiviin vaadittavat kuusi kaverikoirakäyntiä juuri sopivasti ennen Lemmikkien joulusiunausta.

Jimi ja uusi kaverikoirahuivi

Hyötykoirat, joihin kaverikoiratkin kuuluvat, kipusivat Suurkirkon portaille. Jimi ei pidä rappusista, mutta kiipesi hienosti niitä ylös ja olimme aika korkealla muiden kaverikoirien kanssa.

Järjestäytymistä Suurkirkon portaille

Tilaisuus alkoi tervetuliaislauseilla, jotka kuuluivat hieman hiljaa. Korvia terästämällä kuului kyllä lähes kaikki asiat kuitenkin. Seuraavaksi Tuomioseurakunnan pastori Hannu Varkki piti hauskan puheen ja totesi, että kaikki puhujat tulevat joka tapauksessa haukutuiksi. Sitten Ortodoksisen kirkon pastori Kalevi Kasala alusti tulevaa siunaamista ja lausui myös muutamia lauseita. Sibelius-lukion tyttökuoro lauloi välissä tunnelmallisia joululauluja.

Jimi tiiraili tyttöjä portailla

Kaverikoirien keskuudessa kävi pieni kuhina ja muukin yleisö oli hieman meluisaa. Jimi haisteli ihania narttuja vieressä, Yoda-snautseri kävi siitä välillä komentelemaan Jimiä ja yläpuolella oleva Newfoundlandinkoirakin kertoi mielipiteensä asiaan.

Pastorit Kalevi Kasala ja Hannu Varkki

Ortodoksisessa kirkossa pyhitetään monenlaisia maallisiakin asioita. Kirkollisten kohteiden lisäksi pyhitetään esimerkiksi koteja, työpaikkoja, autoja ja muita kulkuvälineitä – ja kotieläimiä. Ortodoksinen kirkko käyttää mieluummin termiä pyhittäminen kuin luterilaisten käyttämää termiä siunaaminen. Isä Kalevi Kasala suoritti lemmikkien siunaamisen tai siis pyhittämisen pastori Hannu Varkin avustuksella. Mielestäni Isä Kalevi lauloi seuraavan siunausrukouksen, jonka löysin ortodoksi.netistä, ennen siunausta:

Rukoilkaamme Herraa.

Valkeuden luoja, Herra, meidän Jumalamme, suo minun saavuttaa valtakuntasi, sillä ainoastaan Sinua, Valtias, on sieluni kaivannut ja Sinun nimesi tähden olen katsonut tyhjäksi kuoleman ja koetukset. Ihmisiä rakastava, älä näe minua ansiottomaksi hyvyyksiisi, vaan kuule minua, palvelijaasi, ja ota vastaan tämä rukoukseni; jokaiselle, joka vetoaa nimeeni ja viettää minun, alhaisen, muistoa, tule avuksi, Herra, äläkä jätä häntä, vaan täytä hänet kaikella hyvyydellä ja lahjoita hänen runsas armosi ja siunaa, Herra, jokaista, joka tutkistelee kilvoitukseni todistusta ja siunaa kaikkea hänen omaisuuttaan. Poista ja karkota palvelijasi Modestoksen nimen tähden kaikista hänen kotieläimistään kaikkinainen kiusa ja sairaus. Valtias, kuule nyt pyhästä asumuksestasi rukoukseni ja siunaa ja enennä hänen laumansa niinkuin siunasit ja enensit Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja kaikkien palvelijoittesi laumat. Sillä Sinä olet siunattu iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.

Isä Kalevi vihmintä käyttämällä vihmoi pyhitetyllä vedellä ensin kaikki hyötykoirat portailla yksitellen ja sen jälkeen yksitellen kaikki muut lemmikit. Jimi ihmetteli hieman, kun vettä ruiskittiin päälle ja toiveikkaasti nuuski maata, että oliko ne makupaloja. Ainoa asia, mikä koko hienossa tilaisuudessa hieman häiritsi minua, oli hyötykoirien lähteminen portailta heti kuin heidän siunauksensa oli ohi.  Mielestäni olisimme voineet olla portailla koko siunaustilaisuuden ajan, olimmehan kutsuvieraita. Toisaalta en tiedä mikä käytäntö yleensä tällaisissa tilaisuuksissa on, mutta jääminen olisi vain tuntunut oikeammalta tavalta. No, ehkä tämä menee vinkkinä järjestäjille ja ensi vuoden kutsuvieraat saavat jonkinlaisen ohjeistuksen. Törmäsimme kotimatkalla Jimin koirakavereihin Tinkaan ja Oskariin, jotka olivat myös palaamassa joulusiunauksesta ja matkustimme yhtä matkaa kotiin. Koirat olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet enää riehua yhtään.

Joulun tähti

Read Full Post »

Annabellen vuosittainen rokotus läheni jokin aika sitten ja koska loishäätöä suositellaan 1-2 viikkoa ennen rokotuksia, täytyi apteekista hakea matolääkettä sekä koiralle että kissalle. Eläimemme elävät niin tiivistä yhteiseloa, että madotus on tehtävä yhtä aikaa. Olen saanut saman ohjeen sekä Opaskoirakoululta hoitopennullemme että kasvattajaltamme Jimille, että madotus pitäisi antaa kahdesti vuodessa, kun maa jäätyy ja kun se sulaa. Se on aika kätevää, että Annabellelle on sattunut vuosittaiseksi rokotusajaksi juuri marraskuu ja Jimille taas toukokuu, joten madotukset pari viikkoa ennen rokotuksia osuu juuri maan sulamisen ja jäätymisen aikaan.

Annabelle ja Jimi leikkii

Vaikka annamme madotukset kissalle ja koiralle yhtä aikaa, on niiden antaminen ihan eritasoinen haaste. Labradorinnoutajalle matolääkkeen antaminen on niin yksinkertaista, että otetaan lääke, murennetaan se lusikanpohjalla ruokakupissa ja sekoitetaan ruokaan. Kestää minuutin, että ruoka ja lääke ovat koiran vatsassa. Kissa onkin sitten eri juttu… Luin joskus ennen Annabellen tuloa kotiimme Kumikanasta hauskan jutun: Kissan ja koiran lääkintäohje. Vaikka matolääkkeen anto kissalle ei olekaan ihan yhtä vaikeaa kuin kyseisessä humoristisessa tarinassa, on se selvästi vaikeampaa kuin  koiralle.

Jimi syö innolla - tässä synttärikakkuaan

Annoin Annabellelle pentuna kolmena peräkkäisenä päivänä matolääkkeen tahnana, jonka eläinlääkärin neuvosta pursotin kissanpennun turkkiin tassuihin, josta sen pitäisi se sitten nuolla siistinä eläimenä ja niellä. Yritys onnistuikin joten kuten, mutta en ollut silloin oikein varma kuinka paljon sittenkin meni sohvalle kuin kissan suuhun. Joten nyt olinkin päättänyt ostaa Drontal matolääkkeen kerta-annostablettina Annabellelle. Totesin kuitenkin, että sen antaminen oli vieläkin vaikeampaa kuin tahnan. Yritin ensin sekoittaa tabletin kissanherkkupateeseen. No, Annabelle maistoi ruokaa pari kertaa ja sen jälkeen se päätti, ettei maku miellytä. Seuraavaksi otin kovemmat keinot käyttöön. Murskasin toisen tabletin pieneen määrään vettä ja kaadoin sen pieneen ruiskuun. Kissa kiedottiin pyyhkeen sisään ja isäntä piti sitä sylissään. Työntäessäni ruiskua kissan suupielestä sisään, näkyi vaan vilahdus ja kissa oli sängyn alla. Isäntä vakuutti pitäneensä kunnolla kiinni, joten vaihdoimme osia ja minä pidin pihtiotteessa pyyhkeeseen kiedottua kissaa ja isäntä ruiskutti lääkeseosta suuhun. Suurin osa suuhun menikin, mutta hetken kuluttua näin Annabellen sylkevän valkoista nestettä suustaan lattialla. Nieleminen ei näköjään ollutkaan niin itsestään selvä seuraus lääkkeenannon jälkeen suuhun. Sen jälkeen kissa sai hepulin ja kiisi huoneesta toiseen. Oletin kuitenkin osan lääkkeestä menneen vatsaan ruuan seassa ja ruiskusta, joten madotus oli suoritettu taas jotenkuten.

Siisti Annabelle peseytyy

Viikon kuluttua kävin Viikissä Yliopistollisessa apteekissa, jossa on erinomainen eläinosasto. Kysyin siellä farmaseutilta ohjeita kissan madotukseen ja kuulin Mirrix-tahnasta, jota ei tarvitse antaa kissalle kuin kerta-annos. Tahnaa on myös vaikea sylkeä pois suusta. Lisäksi sain erikoisen neuvon, että matolääketabletin voisi yrittää kastaa voihin ja kissat kuulemma eivät voi vastustaa sitä vaan syövät voihin kieritetyn tabletin tuosta vaan parin tarjoamisen jälkeen. Keino on kuulemma tepsinyt myös farmaseutin omiin kissoihin… Tätä täytyy kokeilla, vaikka se mahdottomalta kuulostaakin!

Annabelle syö valikoiden

Kun olimme eläinlääkärillämme Annabellen rokotuksessa, juttelin myös hänen kanssaan asiasta ja sain lohduttavan tiedon. Jos matolääkkeen antaminen kissalle on mahdotonta, olemassa on myös Profender niminen valeluliuos, joka on reseptilääke ja ruiskutetaan kissan niskaan ja madotus on sillä hoidettu! Kannattaa tosiaan kysellä asioita viisaammilta asiantuntijoilta ja vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin alkaa löytyä. Onko blogimme lukijoilla muuten jotain hyviä vinkkejä lääkkeen antamiseen kissalle? Olisi hauska kuulla lisää kokemuksia, miten lääkkeiden anto sujuisi helpommin.

Hurmaava mutta mahdoton lääkittävä

Read Full Post »