Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Koiran terveys’ Category

Yli vuosi sitten kävimme Jimin kanssa eläinlääkärissä Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla ihan muissa asioissa, mutta eläinlääkäri kiinnitti huomiota Jimin turkin huonoon kuntoon. Mitään paljaita kohtia turkissa ei ollut tai kutiamista, karvaa vaan lähti ja turkki oli kiilloton. Jimiltä otettiin verikoe ja eosinofiili-arvot olivat koholla. Eläinlääkäri suositteli kotiruokaan siirtymistä, turkin huono kunto saattoi johtua teollisesta ruuasta, joka ei Jimille sopisi. Keskustelimme vielä ruuan määrästä ja laadusta, hyvää olisi esim. kaura-, riisi- tai ohrapuuro ja vastaava määrä esim. porsasta, kanaa tai kalaa mielummin kypsänä sekä lisäksi ruokaöljyä, muuta ei tarvittaisi.

IMG_6913

Puuroainekset

Kotiruokaan siirtyminen oli prosessi. Heti alusta alkaen mieleeni tuli Yrjölän puuro, Suomen Kennelliiton ja Suomen Rottweileryhdistyksen entisen puheenjohtajan ja ulkomuototuomarin J. A. U. Yrjölän puuroresepti. Olin saanut reseptin jo Opaskoirakoululta hoitopennun ruokintaa varten. Otin reseptin käyttöön ja lisäsin puuroon aluksi Puuppolan aitokaura kokonaiset kauraryynit, jotka olivat Prisman valikoimassa. Valitettavasti eivät ole valikoimassa enää, joten ne jäi ohjeesta pois.

IMG_6916

Hirssiä, riisiä, ohraa, tattaria ja kalaa

Jimin uunipuuro

1 dl ohrasuurimoita
1 dl täysjyväriisiä
1 dl hirssisuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
2 l vettä
2 porkkanaa tai pala lanttua
800 g lihaa tai kalaa
1 tl suolaa

Laita riisi ja suurimot likoamaan yön ajaksi.

Seuraavana päivänä laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Raasta juurekset uunivuokaan. Lisää riisi ja suurimot uunivuokaan ja suola myös. Lisää liha tai kala ja sekoita. Pakasteseipalat voi laittaa kokonaisena uunivuoan pohjalle

Laita vuoka uunin alatasolle ja paista puuroa 180 asteessa 2,5-3 h, kunnes vesi on kokonaan imeytynyt suurimoihin ja riisiin.

IMG_6919

Porkkanaraaste ja kalat

Ihmettelin, miksi Yrjölänpuuron ohjeessa käsketään liottamaan suurimoita yön yli, kun uunipuurot yleensä valmistetaan liuottamattomista suurimoista ja Yrjölän artikkelista löysin vastaukseksi:

Pitkä liotusaika ennen puuron kypsennystä tekee puurosta myös paremmin sulavaa. Liotessaan suurimot reagoivat keskenään ja ne heräävät. Fytaasientsyymi, joka hajottaa fytiiniä, ennättää toimia ja edistää viljoissa olevan kalsiumin parempaa imeytymistä ruuansulatuksessa. Luonnollisesti pitkä liotus myös edistää suurimoiden kypsymistä. Tälläkin on merkitystä, kun käyttää puuroon kokonaisia suurimoita.

IMG_6920

Turvotetut suurimot päälle

Jimin ruokaan lisäsin vielä raejuustoa ja rypsiöljyä, jossa on suhteessa enemmän hyviä rasvahappoja kuin muissa ruokaöljyissä. Nykyään käytän rypsiöljyn sijaan Nutrolin nivel monitehoa, jossa on kalaöljy ja lisäravinnetta nivelien hyvää kuntoa varten.

IMG_6923

Suolaa, vettä ja valmiina uuniin

Nyt yli vuoden ollaan oltu kotiruualla ja Jimin turkki kiiltää ja nivelet on kunnossa, jee!

IMG_6935

Valmis puuro 3 h kuluttua

Mainokset

Read Full Post »

Jimi9

Olen aikaisemmin ollut vannoutunut talutushihnan käyttäjä. Opaskoirakoulun hoitopentuohjeissa neuvotaan ehdottomasti käyttämään talutushihnaa ja oman hoitopennun myötä opin sen käytön. Opaskoirakoulu antaa myös hoitopennuilleen mukaan kätevän monitoimitaluttimen, joten senkin käyttö tuli tutuksi.

Jimi4

Jokin aika sitten aloin huolestua Jimin peitsaamisesta taluttimessa. Vapaana juostessaan se ei peitsannut. Ajattelin, että flexissä koiran on vapaampi liikkua ja peitsaaminenkin vähentyisi. Hankin Flexi vario tape 8 m largen. Hinta oli aika arvokas, n. 40€ paikkeilla.

Jimi8

Flexi auttoi jonkun verran peitsaamiseen ja lisäksi huomasin, että Jimi sai vapaammin kulkea hajujen perässä. Olen aina ollut sitä mieltä, koska hajuaisti on koiran tärkein aisti, sen tarvitsee saada nuuskia. Jäljestäminen esimerkiksi on hieno harrastus, hajuaistin käyttäminen siinä rasittaa koiraa ihan toisella tavalla, kun pelkät kävelylenkit. Mutta myös kävelylenkeillä olen pennusta alkaen antanut Jimin nuuskia niin paljon kuin se haluaa. Kävelylenkit ovat sen laatuaikaa ja uskon, että koirien kuulumisien vaihtoon kuuluu vahvasti toisten koirien hajujen haistelu.

Jimi2

Mutta koiraa on vaikeampi hallita flexissä. Koko ajan täytyy olla tarkkana lähestyvien koirien varalta ja kelata silloin vauhdilla koira sivulle.

Jimi3

Monitoimitaluttimemme on 3 m pitkä ja sen saa monen eri pituiseksi, joten sekin toimii vähän flexin lailla. Koiran hallittavuus on myös hyvä ja nahkaremmistä saa tukevan otteen, varsinkin jos koira käyttäytyy aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Mielestäni nuorta koiraa pitäisi aina taluttaa talutinhihnassa, jotta se oppii kulkemaan taluttimessa vetämättä.

Jimi6

Kaikesta huolimatta olimme siirtyneet käyttämään flexiä. Sen käyttäminen sujui alussa ihan hyvin, kunnes huomasin, että Jimin pitäminen komennossa ohitustilanteissa vaikeutui. Jimi on aina ollut kiinnostunut muista koirista ja vinkuu niiden perään. Flexistä oli vaikea saada tukevaa otetta ja pitää koira sivulla. Lisäksi Jimi alkoi herkemmin haukkumaan toisia koiria, kun se ei ollut taluttajan hallussa. Flexi ei loppujen lopuksi sopinutkaan meille vaan nykyään Jimi kulkee kiltisti monitoimitaluttimessa. Flexin käyttäminen vaatii treenaamista ja hyvää tottelevaisuutta. Ehkä voisimme käyttää flexiä harjoittelun jälkeen sekä lenkkipoluilla että maastossa, mutta toistaiseksi 3 metrin taluttimen käyttäminen on ollut vaivattomampaa ja Jimi saa olla mahdollisimman paljon vapaana aina kun se on mahdollista.

Jimi1

Read Full Post »

Kuluneella viikolla sain puhelinsoiton Hannes Lohen koirageenitutkimusryhmältä. He pyysivät lisänäytettä Jimistä labradorien eroahdistusta koskevaan tutkimukseen. Jimillä ei ole eroahdistusta, joten sen näyte ollee sitten verrokkinäyte. Jimi oli antanut näytteen heinäkuussa 2010 Noutajaleirillä ja sen perusteella he siis halusivat lisänäytettä Jimistä. Näyte, minkä he halusivat oli ottotapansa mukaan nyt erilainen kuin edellinen näyte, mikä Jimistä oli otettu. Mikäli ymmärsin oikein, näyte otettiin nyt niin, että ”proteiinit säilyisivät”, mitä se nyt ikinä tarkoittaakin…

Matkalla geenitestiin

Matkalla geenitestiin

Saamastani tiedotteesta luin, minkä tiesinkin jo etukäteen, että Hannes Lohen koirageenitutkimusryhmä pyrkii löytämään koirien perinnöllisten sairauksien ja ominaisuuksien taustalla vaikuttavia uusia geenejä. Luovuttamalla verinäytteen koirastaan tukee tärkeää perustutkimusta, jonka tarkoituksena on kehittää geenitestejä jalostuksen apuvälineiksi koirille, sekä edistää myös ihmisten perinnöllisten sairauksien tutkimusta, diagnostiikkaa ja hoitomuotojen kehittämistä. Mikäli tutkimusprojektissa tunnistetaan sairauteen tai ominaisuuteen vahvasti vaikuttava geenimuoto ja koiran näyte on ollut mukana tutkimuksessa, saa omistaja koirastaan ’tuloksen’ eli tiedon koiransa genotyypistä. Näytteenottaja lupasikin, että jos tutkimuksesta, johon Jimin näytettä käytetään, saadaan tuloksia ja siitä tulee julkaisu, se lähetetään myös meille.

Biomedicumissa

Biomedicumissa

Meitä pyydettiin käymään Meilahdessa Biomedicumissa antamassa näyte. Töiden jälkeen hain Jimin kotoa ja lähdimme bussilla seikkailemaan kohti Meilahtea. Perillä olimme juuri ajoissa ja mukava sairaanhoitaja Petra tuli hakemaan meidät ulko-ovelta, joka oli lukossa. Jimi käveli rauhallisesti sokkeloisia käytäviä ja katetun atriumpihan laidalla korkealla maan pinnasta olevaa tasannetta pitkin tutkimushuoneeseen.

Tutkimushuoneessa

Tutkimushuoneessa

Siellä täytimme kaavakkeeseen Jimin tiedot, Jimin tatuointi tarkastettiin ja Petra kävi hakemassa tarvittavat välineet. Jimiltä otettiin verinäyte toisesta etujalasta ja Jimi istui kiltisti paikallaan koko toimituksen ajan ja sai paljon kehuja hyvästä käytöksestään sekä myös ison kasan koirien makupaloja. Neulan pistoksesta ei tullut näytteenoton jälkeen yhtään verta ja lähdimme hyvillä mielin kotiin. Olimme tukeneet omalla panoksellamme tärkeää geenitutkimusta!

Näytteenottovälineet

Näytteenottovälineet

Jos haluat omalta osaltasi auttaa koirien geenitutkimusta, lisätietoja koirien geenitutkimukseen osallistumisesta löytyy http://www.koirangeenit.fi/. Jokainen näyte on tärkeä!

Read Full Post »

Pehmeästä lumestakin haaveri

Pehmeästä lumestakin haaveri

Viime viikolla Jimi alkoi ontumaan vasenta etujalkaansa. Tasaisessa maastossa ontuminen oli vähäisempää, mutta lumihangessa Jimi nosti koko vasemman etusensa ylös ja könkkäsi takaisin tasamaalle. Piehtaroidessaan lumessa Jimi vinkaisi kuuluvasti ylös noustessaan ja kotona, kun isäntä otti Jimin tassun käteensä Jimi vinkaisi taas kuuluvasti.

Jimi aristaa tassuansa

Jimi aristaa tassuansa

Edessä oli taas eläinlääkärireissu. Onneksi olimme molemmat talvilomalla, joten pystyimme varamaan ja saimme ajan omaeläinlääkärillemme Herttoniemen eläinlääkäriasemalle seuraavalle päivälle päiväsaikaan. Isäntä istui ratin takana ja huristelimme autolla Vanhaan Herttoniemeen seuraavana aamuna.

Viritelty suoja siteen päälle ensihätään

Viritelty suoja siteen päälle ensihätään

Eläinlääkärimme kuunteli tarkasti, kun kuvailin Jimin oireet ja alkoi tutkimaan sen jälkeen etujalkaa. Tutkimuksiensa tuloksena hän huomasi, että Jimin vasemman etujalan uloin varvas oli kipeä ja se sopi myös hyvin antamiini oireisiin. Jimin etujaloista otettiin vielä röntgenkuvat murtuman ja muiden vikojen poissulkemiseksi, vaikka jalka ei ollutkaan turvoksissa. Mitään murtumaa tai muuta epäilyttävää kuvauksissa ei löytynyt ja Jimille laitettiin tukiside vasempaan etutassuun.

Etutassua aristaa

Etutassua aristaa

Hoitona oli tukisiteen pitäminen 1 viikon ajan ja Loxicom kipulääkkeen (kivun ja tulehduksen lievittämiseen koiran akuuteissa ja kroonisissa tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa) antaminen kerran päivässä viikon ajan. Hoitona on myös kevyt liikunta kahden viikon ajan ja lumipenkoilla kiipeäminen on myös kielletty.

Hieno kurahanska viritys

Hieno kurahanska viritys

Tukiside ei saanut ulkona kastua tai likaantua, joten ostimme Etolasta lasten Kontio-kurarukkaset alennuksesta 5 €. Kurarukkasen alle laitoin myös pakastepussin sen varalle, jos kurarukkanen alkaisi jostakin syystä falskaamaan jostain saumasta. Etolassa myytiin myös lapsille Rukan kuratossuja, jotka sopisivat esimerkiksi jonkun koiran isomman jalkakipsin päälle. Jimin tukiside oli sen verran pienempi, että kurarukkanen istui siihen paremmin.

Jimi ja uusi puuhalelu

Jimi ja uusi puuhalelu

Poistin Jimin tukisiteen toissa päivänä ja jalka näyttää parantuneen hyvin! Nyt jatketaan vielä kevyttä liikuntaa lyhyessä remmissä viikon ajan, että jalka saa parantua kunnolla. Jimille on täytynyt keksiä kaikenlaista muuta aivotekemistä, johon se voi purkaa energiaansa, liikunnan sijaan. Kaikenlaisia roskiin meneviä pahvipurkkeja on täytetty nameilla ja ostin Mustista ja Mirristä pieniksi paloiksi pilkottuja ydinluita, joita on kiva jyrsiä. Lisäksi kaikki lelut, joihin piilotetaan nameja, ovat käytössä. Teen postauksen joskus myöhemmin vielä parhaista puuhaleluista, joita olemme kehitelleet.

Jimi järsii

Jimi järsii

Toivottavasti selvisimme näin vähällä tästä varpaan nyrjähdyksestä ja Jimi voisi jatkaa liikkumista entiseen tapaansa taas ensi viikolla. Toivon, että Jimille olisi tullut vähän järkeä päähän noissa menohaluissaan, mutta se taitaa valitettavasti olla turha toivo…

Jimi ja lelu2

Jimi, lelu ja hyvin toiminut side

Read Full Post »

Jimi2

Jimillä on jo jonkun aikaa ollut sierainvuotoa, läpinäkyvää eritettä kertyy vaahdoksi sierainvakoihin ulkoillessa. Lisäksi Jimi on hieronut nenäänsä mattoihin jonkun verran ja syyskesällä huomasin, ettei Jimi oikein pysy verijäljellä. En nyt väitä, että nenäpunkit olisi ainoa syy jäljellä pysymättömyyteen, sillä Jimi saattaa olla joidenkin käyttölinjaisten labradorinnoutajien tapaan niin innokas, että juoksee helposti jäljeltä ulos. Jäljestettäessä Jimillä nimittäin vauhtia riittää.

Jimi5

Mutta kaikkien näiden syiden takia olikin järkevä tarkistaa, ettei aihettajana ole vaan nenäpunkit. Varasimme ajan nimikkoeläinlääkärillemme Herttoniemen eläinlääkäriasemalle. Eläinlääkärimme tutkimuksiensa jälkeen totesikin, että syynä saattaa olla nenäpunkit. Vaikeutena on, että nenäpunkkien toteamiseen ei ole luotettavaa testiä ja diagnoosi perustuukin usein tyypillisiin kliinisiin oireisiin sekä oireiden häviämiseen nenäpunkkien tehoavan lääkehoidon jälkeen.

Jimi6

Saimme eläinlääkäriltämme Pfizerin tekemän esitteen nenäpunkeista ja tässä joitain valikoituja tietoja nenäpunkeista:

  • Nenäpunkki on koiran nenäontelossa ja nenäonteloon liittyvissä sivuonteloissa elävä loiseläin. Se on pieni 0,9-1,5 mm pitkä, vaalea hämähäkkieläin, jota tavataan koirilla rodusta, iästä ja sukupuolesta riippumatta.
  • Nenäpunkki on erityisen yleinen juuri Pohjoismaissa. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa nenäpunkkia todettiin esiintyvän noin joka viidennellä koiralla, kun taas norjalaisessa tutkimuksessa todettiin nenäpunkkitartunta seitsemällä koiralla sadasta. Ensimmäiset varmistetut nenäpunkkihavainnot Suomessa tehtiin 1990-luvun alussa ja nykyään loista esiintyy meilläkin yleisesti.
  • Nenäpunkki tarttuu todennäköisemmin koirasta toiseen suorassa kosketustartunnassa koirien haistellessa toisiaan. Tartunta saattaa tapahtua myös epäsuorasti esimerkiksi kahden koiran haistellessa samaa esinettä tai maastokohtaa, koska nenäpunkit selviävät viileissä ja kosteissa olosuhteissa jopa lähes kolme viikkoa erossa koirasta. Nenäpunkki ei tartu koirasta muihin eläinlajeihin tai ihmiseen.
  • Nenäpunkki aiheuttaa ärsytystä ylemmissä hengitysteissä ja usein oireet johtuvat koiran elimistön punkkeihin kohdistamasta puolustusreaktiosta. Nenäpunkkitartunnan oireita saattavat olla: niiskutus, aivastelu, kuonoalueen kutina, pärskiminen, kramppimaiset niiskutuskohtaukset ylemmissä hengitysteissä (reverse sneezing), sierainvuoto, nielurisatulehdukset, hajuaistin heikkeneminen. Nenäpunkkia kantava koira voi usein olla myös oireeton.
  • Nenäpunkista ei aiheudu suoranaista terveydellistä vaaraa, mutta tartunta voi kuitenkin olla hyvin kiusallinen sen aiheuttamien vilustumista muistuttavien oireiden vuoksi. Nenäpunkin aiheuttama hajuaistin heikkeneminen voi lisäksi aiheuttaa haittaa esimerkiksi metsästys- ja jäljestyskoirilla.
  • Jos epäilet nenäpunkkitartuntaa, vie koirasi eläinlääkärin vastaanotolle. Hoidata kaikki koirasi samanaikaisesti.

Jimi4

Eläinlääkärimme määräsi Jimille hoidoksi Stronghold valeluliuosta. Valeluliuosta laitetaan lapaluiden kohdalle kolme kertaa kahden viikon välein. Markkinoilla on ollut myös tehokkaita suun kautta otettavia tabletteja nenäpunkkeihin, mutta lääkkeessä on nyt toimituskatkos, ovat kuulemma tulossa piakkoin taas saataville. Valeluhoito kestää kokonaisuudessaan 6 viikkoa ja meillä on nyt neljäs viikko menossa. Jimin oireet eivät kovin voimakkaat ole olleet, mutta jos kyseessä ovat nenäpunkit niin oireet ovat koiralle varmasti kiusallisia (kutina ja hajuaistin heikkeneminen), joten on tärkeätä hoitaa vaiva pois.

Jimi7

Isäntä tykkää muuten ottaa nenäkuvia – isännän mukaan profiilikuvia – Jimistä, joten saatiin hauska kuvitus tähänkin postaukseen.

Read Full Post »

Annabellen vuosittainen rokotus läheni jokin aika sitten ja koska loishäätöä suositellaan 1-2 viikkoa ennen rokotuksia, täytyi apteekista hakea matolääkettä sekä koiralle että kissalle. Eläimemme elävät niin tiivistä yhteiseloa, että madotus on tehtävä yhtä aikaa. Olen saanut saman ohjeen sekä Opaskoirakoululta hoitopennullemme että kasvattajaltamme Jimille, että madotus pitäisi antaa kahdesti vuodessa, kun maa jäätyy ja kun se sulaa. Se on aika kätevää, että Annabellelle on sattunut vuosittaiseksi rokotusajaksi juuri marraskuu ja Jimille taas toukokuu, joten madotukset pari viikkoa ennen rokotuksia osuu juuri maan sulamisen ja jäätymisen aikaan.

Annabelle ja Jimi leikkii

Vaikka annamme madotukset kissalle ja koiralle yhtä aikaa, on niiden antaminen ihan eritasoinen haaste. Labradorinnoutajalle matolääkkeen antaminen on niin yksinkertaista, että otetaan lääke, murennetaan se lusikanpohjalla ruokakupissa ja sekoitetaan ruokaan. Kestää minuutin, että ruoka ja lääke ovat koiran vatsassa. Kissa onkin sitten eri juttu… Luin joskus ennen Annabellen tuloa kotiimme Kumikanasta hauskan jutun: Kissan ja koiran lääkintäohje. Vaikka matolääkkeen anto kissalle ei olekaan ihan yhtä vaikeaa kuin kyseisessä humoristisessa tarinassa, on se selvästi vaikeampaa kuin  koiralle.

Jimi syö innolla - tässä synttärikakkuaan

Annoin Annabellelle pentuna kolmena peräkkäisenä päivänä matolääkkeen tahnana, jonka eläinlääkärin neuvosta pursotin kissanpennun turkkiin tassuihin, josta sen pitäisi se sitten nuolla siistinä eläimenä ja niellä. Yritys onnistuikin joten kuten, mutta en ollut silloin oikein varma kuinka paljon sittenkin meni sohvalle kuin kissan suuhun. Joten nyt olinkin päättänyt ostaa Drontal matolääkkeen kerta-annostablettina Annabellelle. Totesin kuitenkin, että sen antaminen oli vieläkin vaikeampaa kuin tahnan. Yritin ensin sekoittaa tabletin kissanherkkupateeseen. No, Annabelle maistoi ruokaa pari kertaa ja sen jälkeen se päätti, ettei maku miellytä. Seuraavaksi otin kovemmat keinot käyttöön. Murskasin toisen tabletin pieneen määrään vettä ja kaadoin sen pieneen ruiskuun. Kissa kiedottiin pyyhkeen sisään ja isäntä piti sitä sylissään. Työntäessäni ruiskua kissan suupielestä sisään, näkyi vaan vilahdus ja kissa oli sängyn alla. Isäntä vakuutti pitäneensä kunnolla kiinni, joten vaihdoimme osia ja minä pidin pihtiotteessa pyyhkeeseen kiedottua kissaa ja isäntä ruiskutti lääkeseosta suuhun. Suurin osa suuhun menikin, mutta hetken kuluttua näin Annabellen sylkevän valkoista nestettä suustaan lattialla. Nieleminen ei näköjään ollutkaan niin itsestään selvä seuraus lääkkeenannon jälkeen suuhun. Sen jälkeen kissa sai hepulin ja kiisi huoneesta toiseen. Oletin kuitenkin osan lääkkeestä menneen vatsaan ruuan seassa ja ruiskusta, joten madotus oli suoritettu taas jotenkuten.

Siisti Annabelle peseytyy

Viikon kuluttua kävin Viikissä Yliopistollisessa apteekissa, jossa on erinomainen eläinosasto. Kysyin siellä farmaseutilta ohjeita kissan madotukseen ja kuulin Mirrix-tahnasta, jota ei tarvitse antaa kissalle kuin kerta-annos. Tahnaa on myös vaikea sylkeä pois suusta. Lisäksi sain erikoisen neuvon, että matolääketabletin voisi yrittää kastaa voihin ja kissat kuulemma eivät voi vastustaa sitä vaan syövät voihin kieritetyn tabletin tuosta vaan parin tarjoamisen jälkeen. Keino on kuulemma tepsinyt myös farmaseutin omiin kissoihin… Tätä täytyy kokeilla, vaikka se mahdottomalta kuulostaakin!

Annabelle syö valikoiden

Kun olimme eläinlääkärillämme Annabellen rokotuksessa, juttelin myös hänen kanssaan asiasta ja sain lohduttavan tiedon. Jos matolääkkeen antaminen kissalle on mahdotonta, olemassa on myös Profender niminen valeluliuos, joka on reseptilääke ja ruiskutetaan kissan niskaan ja madotus on sillä hoidettu! Kannattaa tosiaan kysellä asioita viisaammilta asiantuntijoilta ja vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin alkaa löytyä. Onko blogimme lukijoilla muuten jotain hyviä vinkkejä lääkkeen antamiseen kissalle? Olisi hauska kuulla lisää kokemuksia, miten lääkkeiden anto sujuisi helpommin.

Hurmaava mutta mahdoton lääkittävä

Read Full Post »