Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Vepe’ Category

Tammikuu 2013

Tammikuu 2013

Uusi yhdistystoiminta on vienyt emännän mennessään ja blogiin kirjoittaminen on tahtonut jäädä toiseksi. Nyt kirjoittamaan kuitenkin vihdoin vuoden 2014 tavoitteita ja katsomaan vielä 2013 vuoden tavoitteita ja tapahtumia. Mukana postauksessa on kuvia viime vuoden varrelta.

Helmikuu 2013

Helmikuu 2013

VEPE

Viime vuoden tavoittena oli saada tulos avoimesta luokasta. Vepessä kävin Jimin kanssa kaksi kertaa viikossa kahdessa vepeseurassa: Espoon koirakerhossa Nuottaniemessä ja Koirakerho Sopussa Rajasaaressa. Saimme avoimen luokan liikkeitä harjoiteltua hyvin, mutta kauden lopussa koko talven harjoittelemamme vientiliike alkoi takuta. Alkukaudesta se oli talven kuivaharjoittelun myötä hyvä, kun kaikki muut liikkeet olivat keskeneräisiä, mutta kun muut liikkeet oli opittu ja kokeita aloin varaamaan, vienti ei sujunut lähes ollenkaan. Päätin pitää mietintätauon ja jättää kokeet, joten avoimen luokan tulos jäi saavuttamatta. Ensi vuoden tavoitteeksi jääkin sen tuloksen saaminen avoimessa luokassa.

Huhtikuu 2013

Huhtikuu 2013

NOME JA TOKO

Nomea ja tokoa en treenannut yhtään ja niissä tulos nomen alokasluokassa ja möllitokossa jäi saavuttamatta. Uusia tavoitteita en aseta, katsotaan miten aikaa ja voimia riittää näihin lajeihin.

Toukokuu 2013

Toukokuu 2013

KAVERIKOIRAT

Kaverikoirissa koimme sentään huippuhetken, kun Jimi sai kaverikoiramitalin Royal Canin Show -näyttelyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Tilaisuus oli hieno ja tosi kiva, kun kaverikoiria muistetaan näin. Kaverikoirakäyntejä jatketaan keskittyen eri tapahtumiin, joissa kaverikoirat edustavat.

Kesäkuu 2014

Kesäkuu 2013

Heinäkuu 2013

Heinäkuu 2013

MUUT LAJIT

Canicross ”sauvojen kanssa” on osoittautunut aika hankalaksi pysähtymisineen ja sauvojen kanssa pelaamisineen, joten se on vielä kehitysasteella puhumattakaan siitä oikeasta canicrossista. Koirapuistoilu Jimin kanssa onnistuu hyvin, joten sitä jatketaan ja ollaan sosiaalisia ja kuten Ylen uutisissa todetaan: Koiran paras lelu on lajitoveri. Olen oppinut, että koirapuistoissa pitää muistaa olla aina varovainen ja kysymmekin aina ennen puistoon menoa vieraiden koirien sukupuolen ja iän ja kuinka ne tulevat toimeen vieraiden koirien kanssa. Annan myös Jimin nuuskia koiria puiston aidan läpi ja jos murina alkaa, jätän puistossa vierailuin mieluummin väliin.

Lokakuu 2013

Lokakuu 2013

Ensi vuodelle asetan kuitenkin ykköstavoitteksi sen, että pidetään hauskaa yhdessä koiran kanssa ja koiran ehdoilla ja opitaan mitä opitaan, tärkeintä on mitä opimme toisistamme!

Joulukuu 2013

Joulukuu 2013

Mainokset

Read Full Post »

Koeranta Rajasaaressa

Koeranta Rajasaaressa

Kesä on mennyt aikaa sitten kuten syksykin ja elämme hyvin vetistä talvea, tulisi se lumi jo. Nyt on hyvää aikaa miettiä kulunutta vepekautta talviteloilla. Meidän vepekauden päätti vepeseuramme talkoovelvoite, joka pitää suorittaa säilyttääkseen treenipaikkansa. Kaikilla vepeseuroilla on yleensä talkoojärjestelmä, jonka avulla saadaan seuran tarvittavat asiat hoidettua. Suoritin siis talkoovelvoitteemme olemalla seuramme järjestämässä vepekokeessa toimitsijana.

Kokeen kahviteltta

Kokeen kahviteltta

Koirakerho Sopun vepekoe pidettiin Rajasaaressa, Helsingissä 5.-6.10.2013. Koetta jouduttiin siirtämään muutaman kerran rannan sinilevän takia, mutta lokakuussa sitten viimein päästiin pitämään koe. Työskentelin sunnuntaina aurinkoisena päivänä, edellisenä päivänä oli ollut hieman myrskyisää ja roolini oli toimia yleismies Jantusena.

Koesihteerin toimisto

Koesihteerin toimisto

Koepäivä alkoi kaluston tarkastamisella ja paikoilleen asettamisella. Poijut käytiin laittamassa mittanauhan avulla 30m ja 50 m. Kahvitelttakin pysytettiin nälkäisiä kokeen suorittajia varten. Kilpailijat alkoivat tulla paikalle puoli kymmenen jälkeen ja aamukahvit maistuivat monille tuomarit mukaan lukien. Koesihteeri tarkisti sirut tai tatuoinnit ja nartuilta mahdolliset juoksut. Ennen kokeen alkua tuomarimme Pasi Dunderfelt piti vielä tuomarin puhuttelun, venetuomarina toimi Kim Granholm ja sitten koe pääsi alkamaan.

Vuoron odottelua

Vuoron odottelua

Koirakoita oli täydet 14, 7 alokasluokassa, 3 avoimessa ja 4 voittajaluokassa. Saimme kokeessa 3 ykköstulosta ja 6 kolmostulosta ja loput sitten hyvää harjoitusta, onnittelut kaikille koirakoille tuloksista! Iltapäivällä tuli kokeeseen kunnon häiriöitä, kun ennalta tietämätön paikallisen veneseuran veneennostopäivä alkoi. Viereiselle betonilaiturille alkoi kerääntyä purje- ja moottoriveneitä ja sitten paikalle saapui suuri nosturi, joka alkoi nostaa veneitä vesiltä ja kuljetti ne talviteloille. Mahduimme mainiosti rinnatusten, koe ja veneennosto, vaikka joidenkin koirien suoritukseen se hieman vaikuttikin, mutta tilanne ja häiriö oli joka koiralle sama. Kokeen loputtua toinen talkooporukka aloitti meidän kaluston siirron talvisäilytykseen. Koko kausi laitettiin pakettiin saman tien.

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Nosturi veneineen

Nosturi veneineen

No, miten Jimin vepekausi sitten meni? Saimme hyvin harjoiteltua avoimen luokan liikkeet kesän aikana, mutta loppukesästä vienti alkoi yllättäen taas takkuilla. Olin varannut meille koepaikkojakin loppukesäksi, mutta päätin pitää mietintätauon ja pähkäillä mitä uusia harjoitteita vientiin keksisin. Pari suunnitelmaa kasvattajan kanssa tulikin ja aloitan heti ensi kesänä kokeilemaan niitä. Sitä kesää odotellen…

Kunniataulu

Kunniataulu

Read Full Post »

Ensimmäisen kerran tänä syystalvena lätäköt olivat jäässä täällä meillä päin. Meri on tietenkin vielä pitkään auki ja kävipä Jimi tänään aurinkoisessa lenkkeilysäässä vielä kahlailemassa meressä. Jimi ei kylmiä vesiä tosiaan pelkää, heti kevättalvella se jo kahlaili jäälohkareidenkin seassa. Sen verran järkeä on näköjään sentään päässä, ettei huvikseen mene kokonaan uimaan kylmään veteen poikkeuksena tietenkin noutaminen, joka saisi sen menemään kylmimpääkin veteen.

Vepen kauden päätöskokeen maalialue

Alkavan talven kunniaksi voisin kertoa vepekautemme lopun huipennuksesta. Meillä oli nimittäin syyskuun alussa vepeseuramme Espoon koirakerhon omat kokeet Nuottaniemessä. Tuomarina oli Kim Granholm. Jimi oli käynyt tätä ennen kolmissa vepekokeissa kesän aikana ja tuloksina oli SOVE1, ALO3 ja ALO1. Tuloksia oli sen verran, että jos kauden viimeisissä kokeissa tuloksena olisi ALO1, siirtyisimme kauden lopuksi avoimeen luokkaan ja pääsisimme treenaamaan uusia liikkeitä heti ensi kesänä…

Ennen koesuoritusta odottelua

Kokeet alkoivat hyvin. Jimi hyppäsi veneestä ja ui tapansa mukaan reippaasti 50 metrin matkan rantaan. Esineen viennissä aurinko oli juuri laskemassa niin alhaalla taivaanrannassa, etten vastavalossa nähnyt Jimiä kunnolla. Huomasin vain, että kutsun jälkeen jossain vaiheessa se alkoi kääntymään rantaan päin kesken liikkeen. Nopeasti löin käteni yhteen ja kutsuin innostavasti ja Jimi päätti onneksi jatkaa liikkeen loppuun asti. Virhepisteitä ylimääräisistä käskyistä tuli kolme.

Esineen vientiä, kiitos hyvälle avustajalle taas!

Veneen haku sujui odotetusti hyvin täysien pisteiden arvoisesti. Hukkuvan pelastaminen meni oikein hyvin myös. Hukkuva kertoi jälkeenpäin, että Jimi oli saanut hieman huonon otteen, mutta oli reippaasti vetänyt hukkuvan rantaan täysien pisteiden arvoisesti!

Veneen haun alkuinnostamista

Luulin, että olisin hyppinyt riemusta, kun saatiin se toinen tarvittava ALO1 (97 pist.) siirtymiseen avoimeen luokkaan. Sen sijaan olinkin huojentunut, että onnistuttiin, ehkä tuloksen hakeminen jäi sittenkin liian viime tinkaan, sillä en olisi enää halunnut alokasluokan liikkeitä tahkota millään ensi vuonna.

Hukkuva juuri ennen putoamistaan veteen

Kokeen loppuvaiheessa alkoi olla jo aika hämärää ja kokeen tuomari oli päättänyt, että tavan mukaan kaikkien luokkaa vaihtavien piti käydä kastautumassa hyisessä syksyisessä meressä. Me luokanvaihtajat pistimme lujasti vastaan ja saimme lopulta luvan käydä vain kahlaamassa rannassa. Tuomari oli sitä mieltä, että aina vepekokeissa tulisi olla mukana vaihtovaatteet ja totesi, että ehkä asiassa voidaan nyt joustaa näin syksyllä ja uhkasi samalla, että jos moinen käytös jatkuu, ei hän enää tule tuomaroimaan tänne.

Kuivattelua suorituksen jälkeen

Ensi kesänä aletaan sitten treenaamaan vepen avoimen luokan liikkeitä. Laiskanläksyksi saimme talven ajaksi viennin kuivaharjoituksia. Vepekausi on nyt paketissa ja veneet menneet talviteloille. Jännittää ensi kesän uudet liikkeet, miten Jimi ja minä niistä selvitään. Onneksi apuna on seuramme konkareita hyvine vinkkeineen. Siirrytään nyt talveen ja kohti joulua ja annetaan asioiden hautua. Uimassa voisi kyllä käydä talven aikana Helsingin koirauimalassa, se voisi olla mukavaa vaihtelua talven pakkasiin…

Kunniataulu

Read Full Post »

Inkoon koirakerho Canidae järjesti elokuun viimeisenä viikonloppuna vepekokeen Raaseporissa Fiskarsin ruukkialueen tuntumassa. Olimme ilmoittautuneet ajoissa ja mahtuneet vielä mukaankin. Tällä kertaa isäntä oli jäänyt kotiin kissan kanssa ja me Jimin kanssa pääsimme seurakaverimme kyydillä perille. Muuten tämä ei minua ja Jimiä haitannut, mutta nyt blogia kirjoitellessani kaipaan isännän ottamia hienoja kuvia, täytyy vaan tyytyä nyt näihin minun kännykällä ottamiin kuviini.

Jimin vepetreenikaveri novascotiannoutaja Nuppu

Koepaikka oli mielestäni mahtava: hiekkaranta, kivasti loiveneva ranta, suojaisa, kauniit maisemat ja ilmatkin vielä suosivat ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Mukava käydä vepekokeissa tällaisena syyskesänä, kun lämpötilat ovat pysytelleet normaalia keskiarvoa ylempänä.

Maalialue Raaseporissa

Jimillä meni kaikki neljä liikettä (uinti, vienti, vene ja hukkuva) varsin mallikkaasti. Seurakaverini oli meillä apuohjaaja ja hoiti roolinsa hienosti. Aikaisemmissa vepekoe postauksissa olen kertonut viennissä tapahtuneista ongelmista. Tässä kokeessa olin vaihtanut viennissä rooliani niin, että koiran lähettämisen sijaan olinkin vastaanottamassa vientiesinettä ja näin liike sujui loistavasti. Olin tosin niin hermostunut, että annoin liikkeessä kaksi ylimääräistä käskyä ja saimme siten 2 virhepistettä. Mutta koska kaikista muista tehtävistä saimme täydet pisteet, saimme sen tavoitellun ALO1 98/100 pisteellä!

Jimi kokeessa (kuvan on ottanut apuohjaajamme)

Raasepori ei ole ihan meidän lähinurkilla. Monesti vepekokeisiin joutuu ajamaan pitkiäkin matkoja, kun sopivia koerantoja ei löydy montaakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Meille tulikin suhteellisen pitkä päivä ajomatkoineen kaikkineen ja kotiin palasikin kaksi varsin voipunutta kokeessa kävijää…

Väsynyt kokeessa kävijä

Kiitos vielä kerran mainiolle kuskillemme/apuohjaajallemme ja kokeen järjestäjille kivasta koepäivästä!

Read Full Post »

Soinen koepaikka Kirkkonummella

Muutama viikko sitten olimme Vantaan palveluskoirayhdistyksen järjestämässä vepekokeessa Kirkkonummella. Jimi osallistui ensimmäistä kertaa alokasluokkaan. Alokasluokan liikkeet ovat täysin samat kuin soveltuvuuskokeessa, mutta tuloksena on ALO1 90-100 pistettä, ALO2 80-89 pistettä tai ALO3 65-79 pistettä soveltuvuuskokeen hyväksytty/hylätty sijaan. Kahdella ALO1-tuloksella pääsee siirtymään avoimeen luokkaan.

Koepaikan maalialue

Koepaikkana oli suolampi, jonka maalialueen ranta oli aika hankala, sillä se oli äkkisyvä, joten koiran piti hypätä veteen jokaisessa liikkeessä ja koiraa piti avustaa rantaan noustessa. Olin hieman epävarma, miten Jimi rantaan suhtautuisi, mutta pelkoni oli turha, Jimiä ranta ei juuri häirinnyt.

Jimi odottelee vuoroaan maalipaikan lähistöllä

Alokasluokan liikkeet (Uinti 50 m, Veneen nouto 30m ja Hukkuvan pelastaminen 30 m) sujuivat Jimiltä täysin pistein. Ohjaajana meinasin kuitenkin tehdä virhepisteitä näihin liikkeisiin antamalla liikaa käskyjä. Käskyjä saa antaa alokasluokassa 6 per liike ja arvostelu käskyjen suhteen on vepessä hyvin tiukkaa. Nenän pyyhkiminen tai askeleen ottaminen ovat muun muassa yksi käsky, todella vaikeaa. Onneksi annoin veneen noudossa TASAN kuusi käskyä, emmekä saaneet siis virhepisteitä! Sen sijaan Esineen vienti 30 m -liike meni meillä taas nollille. Olimme saaneet vepeharkoissamme liikkeen sujumaan ihan hyvin kanapalojen voimalla, mutta kokeessa ei makupaloja saa tietenkään antaa ja Jimi hypättyään hyvin veteen vientiesineen kanssa jäikin uimaan ympyrää rantaan viemättä esinettä isännälle. Tähän liikkeeseen täytyy nyt harjoituksissa paneutua ja keksiä myös jotain uutta lähestymistapaa. No, tulokseksemme tuli siis 75 pistettä ja ALO3 ja paransimme soveltuvuuskokeen pistemääräämme 4 pisteellä!

Jimi pelastaa hukkuvaa

Kisapäivä oli hyvin järjestetty ja mukava ja tosi kivaa kisapäivässä oli myös se, että Jimin vauhdikas nometreenikaveri labradoriuros Elffi pääsi soveltuvuuskokeestaan läpi täysin pistein, ONNEA!

Vauhdikas Elffi

Lopuksi mainostan uutta blogia: isäntä alkaa julkaisemaan onnekkaita valokuvaotoksiaan blogissaan Lucky shots in wild wide backwoods. Blogi ottaa ensi askeliaan, joten sen ulkoasu voi vielä muuttua hieman. Blogissa on hyviä otoksia myös eläimistämme, käykää ihastelemassa!

Wall of fame in Kirkkonummi

Read Full Post »

Yksilökisapäivän sää aukeni aurinkoisena

Koirauinnin SM-kilpailuja järjestää Hämeenlinnan Seudun Vesipelastuskoirat ry. Koirauinti-idea heillä sai alkunsa yhdistyksen 10-vuotissynttäreistä, kun pohdittiin mitä uutta ja erilaista ja jollain lailla vesipelastusta sivuavaa voitaisiin juhlavuoden kunniaksi järjestää. Ensimmäinen idea oli koirien vesipallo-ottelu, mutta kun sen toteuttaminen tuntui mahdottomalta, muokkaantui idea loppujen lopuksi koirien sprinttiuintikisaksi. Tämänvuotiset Koirauinnin SM-kisat ovat jo kuudennet ja toivottavasti tapahtuma saa vielä paljon jatkoa!

Kisapaikan maalialue

Koirauinnin SM-kisojen yksilökisat kisattiin tänä vuonna 16.6.2012 Rengossa lähellä Hämeenlinnaa. Kisasää oli kaunis ja kisapaikka oli partiolaisten ja muuten toimiva, mutta rannalla oli paljon puita ja näkyvyys kisaradalle oli yleisöllä heikko. Toisaalta kilpailijoilla oli siten hyvä rauha uida, mutta tunnelmaan vaikutti hieman se ettei suorituksia oikein näkynyt.

Jimi ilmoittautumisjonossa

Puoli yhdeksän aikaan alkoi ilmoittautuminen, koirat punnittiin, rokotukset, tatuoinnit/sirut tarkistettiin ja jaettiin kisamateriaali. Tutustuimme Jimin kanssa siinä välissä myös hieman kisapaikkaan. Kisaluokkia on neljä: Minit (koiran paino max. 15 kg), Midit (15-25 kg), Maxit (25,1 kg-49,9 kg) ja Jätit (koiran paino yli 50 kg). Osallistujia Mineissä oli 3, Mideissä 11, Maxeissa 22 ja Jäteissä vain 1. Kisa käytiin läpi pienemmästä suurempaan ja Jimin osallistumisnumero oli 23.

Jimi menossa uintisuoritukseensa innokkaana

Kisat alkoivat kymmeneltä. Uintimatka on aina 50 metriä ja koiran pitää hypätä veneestä 50 metrin poijulta ja uida rannassa maalilinjan yli. Ajanotto alkaa tuomarin pillin vihellyksestä ja loppuu maalilinjalle. Ohjaaja saa kutsua ja kannustaa koiraa ja koiran saa palkita sen ylitettyä maalilinjan. Sakkosekunteja saa varaslähdöstä (30 s), uintiliiveistä (2 s) ja koiran avustamisesta veneestä veteen (10 s). Koiralla saa olla oma avustaja veneessä ja isäntä toimi tässä roolissa, minä kannustin ja kutsuin Jimiä rannalla.

Väliajoilla levättiin ja tarkkailtiin kisan kulkua

Alkukarsinnoissa uitiin aluksi kaksi uintisuoritusta. Jimi ui osuutensa hienosti, tosin noutajalle rataköydet olivat sen verran mielenkiintoiset, että ensimmäisellä uinnilla se teki 2 sekunnin mutkan tarkistamassa mitä mielenkiintoisia palloja vedessä kellui ja saimme tuloksiksi 0.49,95 s ja 0.47,26 s. Uintien välissä oli pieni tauko, jolloin kävimme tsekkaamassa rataköydet Jimin kanssa vielä kerran ja onneksi Jimi ei välittänytkään niistä sitten enää toisella uintikerralla. Uintiemme välissä kävimme myös mainiossa kisabuffetissa pitämässä neste- ja ruokatasapainoa yllä ja syömässä makkaraa, limua, kahvia ja ihania mokkapaloja (ne ovat mun heikkous).

Jimille päivän parasta antia oli myös uusi ihastus – musta portugalinvesikoira narttu, joka oli kannustusjoukoissa

Kisat olivat korkeatasoiset. Saimme alkukarsinnoista yhteistuloksen 1.37,21 ja sijoituimme Maxeissa viidenneksi. Luokkavoittajille (1.-3.) jaettiin palkintopokaalit ja ne pääsivät sitten semifinaaleihin. Luokkavoittajia olivat:

Minit:

  1. X-rotu uros Kepponen, 1.01,99 ja 1.04,41 Yht. 2.06,40
  2. Whippet narttu Sökövintin Eb-Fila, 1.20,17 ja 1.12,80 Yht. 2.32,97
  3. Mudi narttu Saunatytön Bakula, 1.22,76 ja 1.17,26 Yht. 2.40,02

Midit:

  1. Belgianpaimenkoira malinois narttu Mecberger Leena, 0.47,32 ja 0.46,16 Yht.1.33,48
  2. Hollanninpaimenkoira lyhytkarvainen narttu Karesaran Ålalaa, 0.47,13 ja 0.47,98 Yht. 1.35,11
  3. Australianpaimenkoira narttu Dazzling Spirit Don’t Miss A Moment, 0.53,44 ja 0.54,66 Yht. 1.48,10

Maxit:

  1. Labradorinnoutaja uros Chilihunters City Thymus, 0.43,14 ja 0.43,54 Yht. 1.26,68
  2. Belgianpaimenkoira malinois narttu Aktivistin Sarka, 0.45,57 ja 0.45,42 Yht. 1.30,99
  3. Labradorinnoutaja uros Brufinn Tempranillo, 0.47,34 ja 0.48,21 Yht. 1.35,55

Jätit:

  1. Leonberginkoira uros Namupalan The Dream Maker, 1.09,53 ja 1.17,59 Yht. 2.27,22

Luokkavoittajat: Kepponen, Mecberger Leena, Chilihunters City Thymus ja Namupalan The Dream Maker

Finaaliin pääsi semifinaalin neljä parasta ja SM-voittajiksi selviytyivät:

  1. Belgianpaimenkoira malinois narttu Mecberger Leena 0.45,54
  2. Labradorinnoutaja uros Chilihunters City Thymus 0.45,59
  3. Belgianpaimenkoira malinois narttu Aktivistin Sarka 0.45,99
  4. Hollanninpaimenkoira lyhytkarvainen narttu Karesaran Ålalaa 0.46,93

ONNITTELUT!

SM-voittajat: Chilihunters City Thymus, Mecberger Leena, Aktivistin Sarka ja Karesaran Ålalaa

Kisojen jälkeen neljän nurkilla kävimme vielä koko perhe uimassa kisajärven uittopaikalla ja isäntäkin heitti talviturkkinsa. Kisojen jälkeen alkoi myös jälkipeli ja laskeskelimme, että jos Jimi olisi jättänyt rataköydet rauhaan ja uinut molemmat uintisuorituksensa yhtä nopeasti, olisi se voinut tulla Maxi-luokan kolmanneksi… Huomasimme myös, että belgianpaimenkoiria oli mukana tänä vuonna yksilökisoissa tosi paljon (7 kpl) ja ne myös sijoittuivat korkealle. Viime vuoden tuloksissa vertailun vuoksi ei ollut mukana yhtään belgiä. Labradorinnoutajia oli tänä vuonna yksilökisoissa mukana neljä. Ihmettelimme Jätti-luokan osallistujien vähäisyyttä, onhan vesipelastus niiden leipälaji! Minejä olisi myös ollut mukava nähdä enemmän.

Tulostaulu

Toivottavasti pääsemme tähän hauskaan tapahtumaan taas ensi vuonna mukaan, kuten mahdollisimman moni muukin vesipeto!

Read Full Post »

Koepaikka Hyvinkäällä

Jimi oli viime viikonloppuna Hakunilan seudun koiraharrastajien järjestämässä vesipelastuksen soveltuvuuskokeessa. Soveltuvuuskoe pitää suorittaa hyväksytysti, jos haluaa käydä vesipelastuskokeissa. Soveltuvuuskoetta saa yrittää kaksi kertaa ja jos molemmilla kerroilla epäonnistuu, ei vesipelastuskokeisiin ole asiaa. Soveltuvuuskokeen liikkeet ovat samat kuin vesipelastuksen alokasluokassa ja käyn liikkeet ja Jimin onnistumiset suorituksissa läpi seuraavaksi yksi kerrallaan:

Jimi rauhoittui häkissään suoritusten välillä

  1. Ensimmäinen liike oli Uinti 50 m. Liikkeessä koira hyppää veneestä, joka on kauimmaisen poijun luona (etäisyys rannasta noin 50 m). Isäntä oli veneessä Jimin kanssa varmistamassa, ettei koira ota varaslähtöä. Tuomarin annettua luvan kutsuin Jimiä ja se hyppäsi hienosti veneestä ja ui tapansa mukaan ripeästi rantaan. Pisteet: 25/25, aika 0,52.
  2. Toinen liike oli Esineen vienti 30 m. Tässä liikkeessä vene on lähemmän poijun luona (etäisyys rannasta noin 30 m) ja koiran pitää viedä rannasta ohjaajan oma vientiesine veneelle apuohjaajalle/ohjaajalle. Ohjaaja saa siis olla lähettämässä koiraa tai vastaanottamassa vientiesinettä veneessä. Minä olin lähettämässä ja isäntä apuohjaajana vastaanottamassa vesidamiamme. Jimi lähti hyvin vientiin, mutta veneen luona se päätti kiepsahtaa ympäri ja kehoituksista huolimatta toi damin takaisin rantaan ja pisteet meni nollille. Jos Jimi olisi jättänyt damin veteen eikä tuonut sitä takaisin olisi virhepisteitä mennyt vain -2 p. Pisteet 0/25, aika 1,02. Tässä vaiheessa olin hieman huolissani päästäänkö kokeesta läpi…

    Puolessa välissä oli tuomarin ruokatauko ja Jimi rentoutui – tietenkin uiden pallonsa kanssa!

  3. Kolmas liike oli Veneen nouto 30 m. Vene viedään tässä liikkeessä ensimmäiselle poijulle ja koira lähetetään hakemaan vene ja  ohjaaja/apuohjaaja ojentaa koiralle veneestä vetoköyden ja koira ui rantaan vetäen veneen mukanaan. Isäntä oli apuohjaajana veneessä ojentamassa köyttä. Tämä liike meni Jimillä tosi hyvin. Tuomarikin oikein erikseen kehui, että hyvä liike. Liike meni juuri niin kuin pitikin eli pisteet 25/25, aika 1,32.
  4. Neljäs liike oli Hukkuvan pelastaminen 30 m. Vene lähtee tässä liikkeessä palkintotuomarin ja hukkuvaa esittävän henkilön kanssa kohti ensimmäistä poijua. Poijun kohdalla hukkuva pudottautuu veteen ja alkaa loiskia hädissään. Koira saa lähteä tässä liikkeessä ilman tuomarin lupaa pelastamaan hukkuvan. Koira ui hukkuvan luo ja tarttuu hänen kädessään olevaan ”kädenjatkeeseen” (dami tai vastaava) ja hinaa hukkuvan rantaan. Jimi lähti ja tarttui hienosti hukkuvaan, mutta sai huonon otteen damista ja uiminen suoraan oli hankalaa, urheasti Jimi kuitenkin jatkoi ja ui rantaan, mutta maalilinja ylittyi 4 m vasemalle merkkipaaluista, josta tuli -4 virhepistettä. Mutta se ei haitannut yhtään, pääsimme soveltuvuuskokeen läpi! Pisteet 21/25, aika 1,34.

Jimi ja huono ote hukkuvasta

Yhteispisteet olivat siis 71/100 ja soveltuvuuskokeen pääsee läpi vähintään 65 pisteen tuloksella, joten läpi päästiin ja siirryttiin alokasluokkaan, jippii! Kokeen jälkeen on tapana, että luokkaa vaihtavat joutuvat uimaan, onneksi olin ottanut vaihtovaatteet mukaan. Vesi oli kyllä tosi raikasta kuuman päivän jälkeen. Mutta kyllä oli tyytyväinen olo! Nyt voidaan rauhassa jatkaa vepekokeita ja epäonnistuakin, kun ei ole pelkoa siitä että menettää starttausoikeuden. Nyt jatketaan harjoituksia ja etenkin viennin osalta. Kahdella alokasluokan ykköstuloksella pääsee avoimeen luokaan ja se onkin seuraava tavoitteemme vepessä…

Lopuksi vielä tulostaulu

Read Full Post »

Older Posts »