Laajasalossa tapahtui muutama viikko sitten murhenäytelmä, jossa 28-vuotias mies murhasi 58-vuotiaan naisen. Asun samassa taloyhtiössä kuin uhri ja tekijä. Motiiviksi selvisi naisen meneminen puolustamaan tekijän aggressiivisesti ja huonosti kohtelemia koiria.
Uhria, Irinaa, kuvaillaan naapuristossamme ihastuttavana ihmisenä, hän laittaa ruokaa naapurin sairaalle, auttaa pihatöissä ja jakaa hyvää mieltä, ottaen kontaktia naapureihin ison vaalean ruskealaikkuisen koiran, Caesarin, kanssa.
Caesar
Kuva: http://www.iltasanomat.fi
Teimme Irinan kanssa monia koirakävelylenkkejä Jimi ja Caesar mukana iltamyöhään, harrastimme iltamyöhäisiä lenkkejä molemmat. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja Irina puhui mm. koirastaan Caesarista aina ylistävästi, koirat olivat mielipuheenaiheemme ja Caesar oli erityistapaus. Se oli uskollinen ja kuulemma asettui aina Irinan ja muiden koirien väliin suojellakseen häntä, Caesar olisi antanut henkensä Irinan puolesta. Irinan matkat mökillensä Mustanmeren rannalle Euroopan läpi autolla sujuivat myös autossa yöpyen Caesarin toimiessa valppaana vartijana. Irina oli rohkea nainen.
Irina oli eläinrakas sanan todellisessa merkityksessä. Caesar oli alunperin kaltoin kohdeltu koira, jonka Irina oli pelastanut kadulta Ukrainasta. Koirien pahoinpitelyyn Irina suhtautui kauhistellen.
Caesar oli Jimin hyvä kaveri. Vaikka Caesar saattoi suhtautua pidättyvästi uusiin ihmisiin taustansa vuoksi, kaikki koirat olivat Caesarin ystäviä ja sen ihastuttava luonne ja viisaus tuli esiin sen leikkiessä huomaavaisesti kaikenkokoisten koirien kanssa.
Keskustellessamme naapurin kanssa surullisen motiivin paljastuttua paikalle tuli Ilta-Sanomien toimittaja ja vastasin muutamaan kysymykseen ikävästä tapahtumaketjusta. Yllättävän haastattelun jälkeen olen tarkistanut asioita ja selvisi, että rikosilmoituksia eläinsuojelurikoksesta taloyhtiössämme on tehty vain yksi, mutta usean ihmisen toimesta.
Jukka Romppaisen väkivaltaiseen käytökseen koiriansa salukia, venäjänvinttikoiraa ja bassettia kohtaan puuttui usea henkilö ja häneltä kysyttäessä, kuinka hän oikein kohtelee koiriansa hän vastasi, että huonosti. Ennen rikosilmoitusta oltiin yhteydessä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen liiton (SEY) eläintensuojeluvalvojaan, joka kehotti ottamaan yhteyden poliisiin. Romppaisen luona kävikin poliisi eläinlääkärin kanssa, mutta koska koirissa ei ollut mitään ulkoisia merkkejä huonosta kohtelusta, ei voitu ryhtyä toimenpiteisiin. Poliisi oli myöhemmin myös kertonut käynnistä ja puhuttelusta ja ettei asiasta enää tarvitse olla huolissaan. Animalian eläinsuojelulainsäädännön asiantuntija Birgitta Wahlberg on kirjoittanut asiantuntevan blogitekstin eläinsuojelulainsäädännöstä ja eläinsuojeluviranomaisten toiminnasta.
Uuteen eläinsuojelulainsäädäntöön, jonka uudistaminen on Suomessa parhaillaan käynnissä, pitäisi ehdottomasti sisällyttää eläimen poisottaminen määräaikaisesti tai tietyin perustein pysyvästi tilanteissa, joissa on syytä epäillä, että eläintä pahoinpidellään tai muutoin aiheutetaan sille fyysistä tai henkistä kärsimystä ilman, että sitä voi eläimestä suoraan nähdä.
Jos tämä laki olisi jo ollut olemassa, olisiko tämä surullinen murhenäytelmä päättynyt toisin?
Viimeisellä yhteisellä koiralenkillä koirajuttujen jälkeen voivottelin koirien lyhyttä ikää, kuinka vähän aikaa ne ovat täällä luonamme. Irina sanoi: ”Ei ajatella sitä nyt.” Johon vastasin: ”Niin, eihän sitä koskaan tiedä kuka meistä täältä lähtee ensin.”
Alla olevassa kuvassa Jimi ja minä poseeraamme Suomen eläinyhdistyksen liiton (SEY) Uudenmaan eläinsuojeluvalvojan kanssa Helsingin Uutisissa 24.4.2010 sivulla 8. Kuva ei liity tapahtumiin.
Pia, Jimi ja eläintensuojeluvalvoja
– Pia ja Jimi
Meanwhile in wild wide backwoods... 