Annabelle ja posliinikukka
Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, Annabelle on aina ollut kiinnostunut huonekasveistamme. Sen lempi rönsyliljasta tulikin varsin runneltu ja se pääsi kuntoutumaan työpaikalleni. Nyt se jo onkin kasvattanut paljon uusia lehtiä.
Toipunut rönsylilja
Sen sijaan kaupan vihannesosastolta kissalle hankkimani vehnänoras ei menestynyt. Istutin sen ruukkuun, mutta se kuivui nopeasti. Ostin vehnänoraita pariinkin otteeseen, mutta tulos oli aina sama. Annabelle kyllä piti niistä niin kauan kun ne pysyivät elossa.
Kissanruoho
Löysin myöhemmin Viikin Prisman Kaivokukasta kissoille tarkoitetun ”Kittygrass” kissanruohon. Se pysyi paljon kauemmin meillä hengissä, mutta kuivui kuitenkin lopulta. Yleensä kastelen huonekasvimme noin kerran viikossa, se oli ehkä liian harvoin kissanruoholle. Hoito-ohjeessa kasvin mukana luki seuraavaa: ”Valoisassa, mutta vältettävä suoraa valoa kesäisin. Pidä multa kosteana. Lisää lannoitetta kerran viikossa.” Löysin saman tuotteen kuukausi sitten Viikin Prisman kukkaosastolta ja nyt pidin mullan koko ajan kosteana, mutta kissanruoho näyttää taas kuivuvan pystyyn. Eli seuraavan kissanruohon kanssa pitää varmaan ottaa tuo lannoitekin mukaan kuvioihin…
Multa on kosteaa... ehkä liiankin?
Rönsyliljakin muuttaa kohta meille takaisin, joten Annabelle saa napostella sitä taas niin kauan kuin lehtiä riittää. Ehkä pitäisikin ostaa kissanruohon sijaan uusi iso rönsylilja kukkakaupasta, se olisi helppohoitoisempi – ja myös Annabellen herkkua!
Kissanruohoa - NAM!
Meanwhile in wild wide backwoods... 