Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Jimin uunipuuro

Yli vuosi sitten kävimme Jimin kanssa eläinlääkärissä Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla ihan muissa asioissa, mutta eläinlääkäri kiinnitti huomiota Jimin turkin huonoon kuntoon. Mitään paljaita kohtia turkissa ei ollut tai kutiamista, karvaa vaan lähti ja turkki oli kiilloton. Jimiltä otettiin verikoe ja eosinofiili-arvot olivat koholla. Eläinlääkäri suositteli kotiruokaan siirtymistä, turkin huono kunto saattoi johtua teollisesta ruuasta, joka ei Jimille sopisi. Keskustelimme vielä ruuan määrästä ja laadusta, hyvää olisi esim. kaura-, riisi- tai ohrapuuro ja vastaava määrä esim. porsasta, kanaa tai kalaa mielummin kypsänä sekä lisäksi ruokaöljyä, muuta ei tarvittaisi.

IMG_6913

Puuroainekset

Kotiruokaan siirtyminen oli prosessi. Heti alusta alkaen mieleeni tuli Yrjölän puuro, Suomen Kennelliiton ja Suomen Rottweileryhdistyksen entisen puheenjohtajan ja ulkomuototuomarin J. A. U. Yrjölän puuroresepti. Olin saanut reseptin jo Opaskoirakoululta hoitopennun ruokintaa varten. Otin reseptin käyttöön ja lisäsin puuroon aluksi Puuppolan aitokaura kokonaiset kauraryynit, jotka olivat Prisman valikoimassa. Valitettavasti eivät ole valikoimassa enää, joten ne jäi ohjeesta pois.

IMG_6916

Hirssiä, riisiä, ohraa, tattaria ja kalaa

Jimin uunipuuro

1 dl ohrasuurimoita
1 dl täysjyväriisiä
1 dl hirssisuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
2 l vettä
2 porkkanaa tai pala lanttua
800 g lihaa tai kalaa
1 tl suolaa

Laita riisi ja suurimot likoamaan yön ajaksi.

Seuraavana päivänä laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Raasta juurekset uunivuokaan. Lisää riisi ja suurimot uunivuokaan ja suola myös. Lisää liha tai kala ja sekoita. Pakasteseipalat voi laittaa kokonaisena uunivuoan pohjalle

Laita vuoka uunin alatasolle ja paista puuroa 180 asteessa 2,5-3 h, kunnes vesi on kokonaan imeytynyt suurimoihin ja riisiin.

IMG_6919

Porkkanaraaste ja kalat

Ihmettelin, miksi Yrjölänpuuron ohjeessa käsketään liottamaan suurimoita yön yli, kun uunipuurot yleensä valmistetaan liuottamattomista suurimoista ja Yrjölän artikkelista löysin vastaukseksi:

Pitkä liotusaika ennen puuron kypsennystä tekee puurosta myös paremmin sulavaa. Liotessaan suurimot reagoivat keskenään ja ne heräävät. Fytaasientsyymi, joka hajottaa fytiiniä, ennättää toimia ja edistää viljoissa olevan kalsiumin parempaa imeytymistä ruuansulatuksessa. Luonnollisesti pitkä liotus myös edistää suurimoiden kypsymistä. Tälläkin on merkitystä, kun käyttää puuroon kokonaisia suurimoita.

IMG_6920

Turvotetut suurimot päälle

Jimin ruokaan lisäsin vielä raejuustoa ja rypsiöljyä, jossa on suhteessa enemmän hyviä rasvahappoja kuin muissa ruokaöljyissä. Nykyään käytän rypsiöljyn sijaan Nutrolin nivel monitehoa, jossa on kalaöljy ja lisäravinnetta nivelien hyvää kuntoa varten.

IMG_6923

Suolaa, vettä ja valmiina uuniin

Nyt yli vuoden ollaan oltu kotiruualla ja Jimin turkki kiiltää ja nivelet on kunnossa, jee!

IMG_6935

Valmis puuro 3 h kuluttua

Mainokset

Jäällä

 

Asumme isolla saarella ja voi sitä aikaa, kun merenselät jäätyy ja kävelyreittejä avautuu ihan uusiin maisemiin, ihan luksusta.

IMG_6971

Kun päivät ovat pitempään pakkasella ja jalanjälkiä alkaa näkymään enenevässä määrin merenjäällä, uskaltaudumme me Jimin kanssa tallustelemaan jäälle. Mikä siinä onkaan, että kun koira pääsee jäälle, se villiintyy juoksemaan aavalla jääpeitteellä, sama pätee Jimiin.

IMG_20180220_113344296

Lumessa kieriskely on myös Jimin lempipuuhaa ja se onnistuu mitä parhaiten jäällä.

IMG_6966

Jään päällä usein lilluva vesikin on näköjään jäätynyt ja kävely on ihmeen koukuttavaa. Pitempikin matka tuntuu lyhyeltä, kun näköyhteys kohteeseen säilyy koko ajan.

IMG_20180220_112517919

Pakkaspäiville on luvassa jatkoa, joten jäälle pääsemme vielä monta päivää. Tätä iloa ei ole joka talvi täällä etelärannikolla, nyt on ihan huippu helmikuu!

IMG_6970

Kannattaa suunnistaa jäille kävelemään koiran kanssa tai ilman ellei paukkupakkaset yllätä!

Flexi vs. talutushihna

Jimi9

Olen aikaisemmin ollut vannoutunut talutushihnan käyttäjä. Opaskoirakoulun hoitopentuohjeissa neuvotaan ehdottomasti käyttämään talutushihnaa ja oman hoitopennun myötä opin sen käytön. Opaskoirakoulu antaa myös hoitopennuilleen mukaan kätevän monitoimitaluttimen, joten senkin käyttö tuli tutuksi.

Jimi4

Jokin aika sitten aloin huolestua Jimin peitsaamisesta taluttimessa. Vapaana juostessaan se ei peitsannut. Ajattelin, että flexissä koiran on vapaampi liikkua ja peitsaaminenkin vähentyisi. Hankin Flexi vario tape 8 m largen. Hinta oli aika arvokas, n. 40€ paikkeilla.

Jimi8

Flexi auttoi jonkun verran peitsaamiseen ja lisäksi huomasin, että Jimi sai vapaammin kulkea hajujen perässä. Olen aina ollut sitä mieltä, koska hajuaisti on koiran tärkein aisti, sen tarvitsee saada nuuskia. Jäljestäminen esimerkiksi on hieno harrastus, hajuaistin käyttäminen siinä rasittaa koiraa ihan toisella tavalla, kun pelkät kävelylenkit. Mutta myös kävelylenkeillä olen pennusta alkaen antanut Jimin nuuskia niin paljon kuin se haluaa. Kävelylenkit ovat sen laatuaikaa ja uskon, että koirien kuulumisien vaihtoon kuuluu vahvasti toisten koirien hajujen haistelu.

Jimi2

Mutta koiraa on vaikeampi hallita flexissä. Koko ajan täytyy olla tarkkana lähestyvien koirien varalta ja kelata silloin vauhdilla koira sivulle.

Jimi3

Monitoimitaluttimemme on 3 m pitkä ja sen saa monen eri pituiseksi, joten sekin toimii vähän flexin lailla. Koiran hallittavuus on myös hyvä ja nahkaremmistä saa tukevan otteen, varsinkin jos koira käyttäytyy aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Mielestäni nuorta koiraa pitäisi aina taluttaa talutinhihnassa, jotta se oppii kulkemaan taluttimessa vetämättä.

Jimi6

Kaikesta huolimatta olimme siirtyneet käyttämään flexiä. Sen käyttäminen sujui alussa ihan hyvin, kunnes huomasin, että Jimin pitäminen komennossa ohitustilanteissa vaikeutui. Jimi on aina ollut kiinnostunut muista koirista ja vinkuu niiden perään. Flexistä oli vaikea saada tukevaa otetta ja pitää koira sivulla. Lisäksi Jimi alkoi herkemmin haukkumaan toisia koiria, kun se ei ollut taluttajan hallussa. Flexi ei loppujen lopuksi sopinutkaan meille vaan nykyään Jimi kulkee kiltisti monitoimitaluttimessa. Flexin käyttäminen vaatii treenaamista ja hyvää tottelevaisuutta. Ehkä voisimme käyttää flexiä harjoittelun jälkeen sekä lenkkipoluilla että maastossa, mutta toistaiseksi 3 metrin taluttimen käyttäminen on ollut vaivattomampaa ja Jimi saa olla mahdollisimman paljon vapaana aina kun se on mahdollista.

Jimi1

Hyvää pääsiäistä!

Annabelle ja tulppaanit

Annabelle ja tulppaanit

PÄÄSIÄISRUNO

Noita kaikkialle entää, luudallansa lentää.
Kylmä pannu kyydissä, kissa niska kyyryssä.
Trulli kiertää ja piristää mieltään,
mämmiä maistaa ja kokkoja laistaa.
Taas kiire entää, kun vauhdilla lentää.
Pajunkissat väistää ja tulppaanit haistaa.
Kevät voittaa, kun pääsiäinen koittaa!

Suski

20140420002934

Annabelle ja pääsiäiskana

Annabellen rokotus 2

Annabelle ulkona

Pari viikkoa sitten Annabellen rabies- ja kissaflunssarokote umpeutui taas. Olen ottanut Annabellelle rokotteet säännöllisesti, vaikka se ulkoilee vain kesäisin valjaissa. Pohdin joskus, onko kissaflunssarokote turha, mutta taloyhtiössämme on ollut muutama kissaflunssaepäily, joten olen ollut tyytyväinen, että rokote on ollut voimassa. Parempi varovaisuus, ettei tarvitse katua myöhemmin.

Annabelle mokin alla

Kävin ennen Herttoniemen eläinlääkäriasemalla, siellä kissaflunssarokotteen saa vaan yhdistelmärokotteena kissaruton kanssa, joten kissaruttorokote on tullut otettua aina turhaan, vaikka se on voimassa 2-3 vuotta. Tällä kerralla menin Kissaklinikka Felinaan, jossa on mahdollisuus saada kissaflunssarokote myös erikseen. Koska myös Rabies-rokote oli umpeutumassa, piti sekin saada. Kissaklinikka Felina tarjosi hyvää palvelua ja tilasi Purewaxin rokotteet, jolloin sekä kissaflunssa että rabies voidaan antaa yhdellä pistolla.

Annabelle kassissa

Felina sijaitsee Ruoholahdessa ja matkustimme sinne julkisilla kulkuneuvoilla ja Annabelle ilmaisi tuttuun tapaan äänekkään vastalauseen naukuen. Eläinlääkäri otti meidät heti vastaan, vaikka olimme tosi ajoissa. Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Huomasi, että klinikka oli erikoistunut kissoihin ja kissojen omistajiin, niin tarkasti kysellen, tutkien ja neuvoen eläinlääkäri tutki Annabellen. Rokote annettiin kissan takapäähän. Aikaisemmin Annabellen pistokset on annettu niskaan, mutta tähänkin oli joku syy, jota en muista. Olin yllättynyt rokotteen suuresta määrästä ja ensimmäisen kerran Annabelle hieman vastusteli rokotuksen aikana. Vastustelun vuoksi pieni määrä rokotteesta meni ohikin. Taisi kuitenkin aikaisemmilla rokottajillamme olla parempi rokotustekniikka. Jäi mietityttämään, olisiko kissalle ollut helpompaa, jos rokote kuitenkin olisi annettu kahdessa osassa.

Annabelle piilossa

Kokonaisuudessaan käynnistä jäi hyvä mieli ja tulevaisuudessa aion kyllä hakea kissaflunssarokotteen Felinasta juuri sen takia, ettei tarvitse ottaa mitään turhia rokotteita sen mukana.

Haukkaisu

Lukijan kommentti (lisätty myöhemmin): Syy siihen jalkaan pistämiseen on ”feline injection site sarcoma”, eli kissoilla (ja freteillä!) esiintyvä pistokohtaan muodostuva pahanlaatuinen kasvain. Todella harvinainen (monet eläinlääkärit eivät näe yhtäkään koko urallaan), mutta kuitenkin, helpommin saa kasvaimen leikattua jalasta, kuin niskasta ja siksi kissat suositellaan rokottamaan takajalkoihin. Myös häntää on tästä syystä joskus pohdittu rokotuspaikaksi, mutta siihen annettuna rokote ei ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi yhtä hyvin.

Im Memorian

Laajasalossa tapahtui muutama viikko sitten murhenäytelmä, jossa 28-vuotias mies murhasi 58-vuotiaan naisen. Asun samassa taloyhtiössä kuin uhri ja tekijä. Motiiviksi selvisi naisen meneminen puolustamaan tekijän aggressiivisesti ja huonosti kohtelemia koiria.

Uhria, Irinaa, kuvaillaan naapuristossamme ihastuttavana ihmisenä, hän laittaa ruokaa naapurin sairaalle, auttaa pihatöissä ja jakaa hyvää mieltä, ottaen kontaktia naapureihin ison vaalean ruskealaikkuisen koiran, Caesarin, kanssa.

Teimme Irinan kanssa monia koirakävelylenkkejä Jimi ja Caesar mukana iltamyöhään, harrastimme iltamyöhäisiä lenkkejä molemmat. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja Irina puhui mm. koirastaan Caesarista aina ylistävästi, koirat olivat mielipuheenaiheemme ja Caesar oli erityistapaus. Se oli uskollinen ja kuulemma asettui aina Irinan ja muiden koirien väliin suojellakseen häntä, Caesar olisi antanut henkensä Irinan puolesta. Irinan matkat mökillensä Mustanmeren rannalle Euroopan läpi autolla sujuivat myös autossa yöpyen Caesarin toimiessa valppaana vartijana. Irina oli rohkea nainen.

Irina oli eläinrakas sanan todellisessa merkityksessä. Caesar oli alunperin kaltoin kohdeltu koira, jonka Irina oli pelastanut kadulta Ukrainasta. Koirien pahoinpitelyyn Irina suhtautui kauhistellen.

Caesar oli Jimin hyvä kaveri. Vaikka Caesar saattoi suhtautua pidättyvästi uusiin ihmisiin taustansa vuoksi, kaikki koirat olivat Caesarin ystäviä ja sen ihastuttava luonne ja viisaus tuli esiin sen leikkiessä huomaavaisesti kaikenkokoisten koirien kanssa.

Keskustellessamme naapurin kanssa surullisen motiivin paljastuttua paikalle tuli Ilta-Sanomien toimittaja ja vastasin muutamaan kysymykseen ikävästä tapahtumaketjusta. Yllättävän haastattelun jälkeen olen tarkistanut asioita ja selvisi, että rikosilmoituksia eläinsuojelurikoksesta taloyhtiössämme on tehty vain yksi, mutta usean ihmisen toimesta.

Jukka Romppaisen väkivaltaiseen käytökseen koiriansa salukia, venäjänvinttikoiraa ja bassettia kohtaan puuttui usea henkilö ja häneltä kysyttäessä, kuinka hän oikein kohtelee koiriansa hän vastasi, että huonosti. Ennen rikosilmoitusta oltiin yhteydessä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen liiton (SEY) eläintensuojeluvalvojaan, joka kehotti ottamaan yhteyden poliisiin. Romppaisen luona kävikin poliisi eläinlääkärin kanssa, mutta koska koirissa ei ollut mitään ulkoisia merkkejä huonosta kohtelusta, ei voitu ryhtyä toimenpiteisiin. Poliisi oli myöhemmin myös kertonut käynnistä ja puhuttelusta ja ettei asiasta enää tarvitse olla huolissaan. Animalian eläinsuojelulainsäädännön asiantuntija Birgitta Wahlberg on kirjoittanut asiantuntevan blogitekstin eläinsuojelulainsäädännöstä ja eläinsuojeluviranomaisten toiminnasta.

Uuteen eläinsuojelulainsäädäntöön, jonka uudistaminen on Suomessa parhaillaan käynnissä, pitäisi ehdottomasti sisällyttää eläimen poisottaminen määräaikaisesti tai tietyin perustein pysyvästi tilanteissa, joissa on syytä epäillä, että eläintä pahoinpidellään tai muutoin aiheutetaan sille fyysistä tai henkistä kärsimystä ilman, että sitä voi eläimestä suoraan nähdä.

Jos tämä laki olisi jo ollut olemassa, olisiko tämä surullinen murhenäytelmä päättynyt toisin?

Viimeisellä yhteisellä koiralenkillä koirajuttujen jälkeen voivottelin koirien lyhyttä ikää, kuinka vähän aikaa ne ovat täällä luonamme. Irina sanoi: ”Ei ajatella sitä nyt.” Johon vastasin: ”Niin, eihän sitä koskaan tiedä kuka meistä täältä lähtee ensin.”

Alla olevassa kuvassa Jimi ja minä poseeraamme Suomen eläinyhdistyksen liiton (SEY) Uudenmaan eläinsuojeluvalvojan kanssa Helsingin Uutisissa 24.4.2010 sivulla 8. Kuva ei liity tapahtumiin.

Pia, Jimi ja eläintensuojeluvalvoja

Pia, Jimi ja eläintensuojeluvalvoja

– Pia ja Jimi

Jimi pentutreffeillä

Jimi pentutreffeillä

Pitkästä aikaa pääsen koneen ääreen kirjoittamaan postausta blogiimme. Uudet työtehtävät ja yhdistystoiminta ovat vieneet aikaa ja voimia. Postauksia onkin kertynyt varastoon jokunen, joita kirjoittelen nyt kesällä, kun on hiljaisempaa.

Kaverukset mökin terassilla

Kaverukset mökin terassilla

Kesäkuun puolessa välissä Jimin kasvattaja järjesti perinteiset pentutreffit, tällä kertaa Maskussa. Meillä alkoi sopivasti loma, joten varasimme kasvattajan vinkkaamalta Naantalin leirintäalueelta mökin ja pakkasimme autoon kissan, koiran ja varusteet ja lähdimme koko perheen voimin Varsinais-Suomeen viikonlopuksi.

Grand old lady

Grand old lady

Kuulumisien vaihtoa

Kuulumisien vaihtoa

Naantalin leirintäalue oli viihtyisä ja yövyimme leirintämökissä käyttäen hyväksi leirintäalueen yhteisiä wc-, peseytymis- ja keittiötiloja. Sunnuntaina sitten suunnistimme klo 10.00:ksi Maskun hiekkakuopille. Paikalle tuli aurinkoista päivää viettämään yhteensä 12 koiraa ja 18 henkilöä. Jimin emä grand old lady Muru (Muistokas Murmeli) oli vastaanottokomitean aktiivinen jäsen. Päivä aloitettiin aamukahvin ja kuulumisien vaihdolla.

Pentu riistan kanssa

Riistaan tutustumista

Mukana oli myös Jimin siskon Seran viidestä pennusta kolme, joille järjestettiin heti alussa riistaan tutustuminen. Oiva, Elmo ja Köli olivat kaikki innoissaan riistasta ja kantoivat sorsaa ja kania ylpeänä.

Jimi ja keppi

Jimi ja keppi

Jimi keskittyi vesinoutoon, jota kotona ei ole tullut paljon harjoiteltua. Hetken aikaa homma oli hieman hakusessa, kun Jimi nouti kepin damin sijaan kaislikosta. Isännän kepinheittoleikit olivat ilmeisesti lähinnä muistissa. Nopeasti asiat kuitenkin palautuivat Jimin mieleen ja lopussa se jo haki harjaantunein ottein dameja kaislikosta.

Jimi ja dami

Jimi ja dami

Kaikki tekivät omia harjoitteitansa vepestä nomeen ja seuraavaksi grillilounas maistui koko porukalle. Nina ja Samuli olivat taas tehneet herkullisen lounaan salaatteineen ja grillilihoineen, suurkiitos heille! Jimin velille Aapelille ja Katille annettiin pieni huomionosoitus hienosta näyttelytulosta vaille jäljestysvalioksi suoriutumisesta, isot onnittelut!

Jimikin haluaa grillilounaan!

Jimikin haluaa grillilounaan!

Päivän ohjelmaan kuului myös ammattivalokuvaajan Tuuli Mankin kuvaussessio koirista ja koko seurueesta yhteiskuvat. Pennut pyörivät ihmeissään yhteiskuvassa, mutta kuva saatiin kuitenkin hyvin otettua.

Yhteiskuvassa

Yhteiskuvassa

Lopuksi olivat leikkimieliset kisat ventti ja tyhjennä ruutu. Koirat noutivat ruudusta erilaisia dameja ja kummallisia esineitä. Pepe, Wilda ja Pimu olivat hakoja kisoissa, mutta kyllä Jimikin sai muutaman esineen ruudusta haettua, vaikka mieluummin juoksikin esineitä sisältävän ruudun taakse pusikkoon etsimään ”oikeata” riistaa.

Aapeli ja ventti

Aapeli ja ventti

Jimi tyhjentää ruutua

Jimi tyhjentää ruutua

Ennen lähtöä vielä kahviteltiin ja juteltiin ja alettiin sitten tehdä lähtöä kotiinpäin. Me suunnistimme takaisin leirintäalueelle ja Annabelle olikin tyytyväinen, kun pääsi mökistä jaloittelemaan saaristoluontoon.

Annabelle jaloittelee

Annabelle jaloittelee