Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Valencian salaatti

Kuumaa ilmaa Suomessa nyt riittää. Salaattireseptit ovat kovassa käytössä helteellä, kun lämmin ruoka saa vaan hikoilemaan, ja kaikki mahdolliset salaattireseptit on kaivettava esiin. Tässä on salaatti, joka on mehukas, raikas ja hedelmäinen. Resepti on löydetty reseptitaivas.fi:stä. Ohjeesta poiketen käytimme kivellisiä oliiveja, sillä ne ovat yksinkertaisesti parempia. Valencia sijaitsee Itä-Espanjassa Välimeren rannalla ja salaatti appelsiineineen on kuin Espanjan aurinko.

Valencian salaatti (4 hlölle)

3 appelsiinia
1 rasia kirsikka- tai miniluumutomaatteja
1 iso punasipuli
150g manchego-juustoa
1 kourallinen kivellisiä kalamataoliiveja
2 avocadoa
salaattia

salaattikastike

2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
1 appelsiinin mehu
1 valkosipulinkynsi siivuina
1 kourallinen tuoretta minttua hienonnettuna
1 ripaus suolaa ja sokeria

Pilko avocadot ja laita salaattipedin päälle laakealle lautaselle.

Halkaise yksi appelsiineista ja purista mehu kuppiin salaattikastiketta varten. Kuori loput kahdesta appelsiinista ja pilko salaattipedin päälle avocadojen päälle, etteivät avocadot tummu.

Sekoita salaattikastike ja jätä maustumaan.

Kuori ja leikkaa mandoliinilla punasipuli ohuiksi renkaiksi.

Valuta ja poista kivet oliiveista, halkaise tomaatit. Pilko manchego-juusto kuutioiksi.

Kokoa loput kasvikset ja juusto lautaselle. Tee salaattikastike ja kaada se juuri ennen tarjoilua salaatin päälle.

IMAG0076

 

Mainokset

Sunnuntaipaistin jälkeen Isäntä teki jälkiruokadrinkiksi meille Screaming orgasmin. Tätä ei sitten kannata googlata, hakutulokset ovat sitä laatua! Isäntä oli ostanut Baileys Irish creamia erästä toista cocktailia varten ja haki muita drinkkejä, johon likööriä myös menisi. Baileys Irish Cream ei säily loputtomiin edes jääkaapissa.

Screaming orgasm

3 cl vodkaa
3 cl kahvilikööriä
3 cl amarettoa
3 cl Baileys Irish Creamia
3 cl kermaa
3 cl maitoa

Cocktail maistui Isännän mielestä ihan lapsuuden mokkapirtelöltä, jota silloin tehtiin, näin aikuisten makuun. Drinkistä tulee myös mieleen klassikkodrinkki Alexander.

IMAG0080

Sunday roast

Isäntä teki pyhäksi sunnuntaipaistin uunissa. Paistina oli uusiseelantilainen ”vapaana ruohoa syönyt” lammas ja se kypsytettiin ns. slow cooking -metodilla, eli alhaisessa lämmössä ja KAUAN. Resepti löytyi bbcgoodfood.com -sivuilta. Lammasta paistettiin uunissa 7 tuntia 125 asteessa.

Seitsemän tunnin lammas

3 kg lammasta
3 sipulia lohkoina
8 valkosipulin kynttä kokonaisena
4 porkkanaa paloina
3 dl valkoviiniä
3 dl lihalientä
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
laakerinlehti
2 rkl konjakkia lopuksi kastikkeeseen

Ruskista lampaanpaisti yltympäri paistinpannulla.

Laita uunivuokaan lampaanpaisti, vihannekset, lihaliemi, valkoviini ja mausteet. Paista 125 asteessa uunin ala-keskitasossa 7 tuntia, käännä paisti kerran ympäri.

Siirrä vihannekset ja liha tarjoiluastiaan. Siirrä liemi kattilaan ja lisää siihen suolaa, pippuria ja konjakki ja loraus kermaa.

Isäntä maustoi paistin porkkanat ja sipulit tummalla balsamicolla pöytään, sillä niistä kuulemma maku oli siirtynyt jo liemeen. Lisukkeeksi hän teki vielä höyrytettyjä sokeriherneitä, tuoreita papuja ja parsakaalia maustettuna valkosipulilla ja voilla. Paisti tarjoiltiin näin kesäaikaan keitettyjen uusien perunoiden kanssa. Ruuan kansssa viininä oli australialainen Baby Bush 2015, joka oli ihan kelpo valinta.

Ruuan maku oli ihan hyvä, lammas maistui puhtaalta lampaalta, kastike oli erinomaista ja lisukkeet hyviä. Hieman tumma balsamico maistui liikaa porkkanoissa ja sipuleissa emännän mielestä, mutta porkkanoiden ja sipuleiden makua ei olisi muutenkaan ollut jäljellä paljon pitkän kypsytyksen jäljiltä. Paisti oli kylmää, joten hellepäivän ruuaksikin tämä sopi mainiosti!

IMAG0079

Kylmät keitot

Helteellä ruokahalu alkaa katoamaan ja hikikarpalot nousevat lämmintä ruokaa syödessä. Hikisenä kaikki vilvoittava on tärkeää ja päivän ateriaa miettiessä tulee mieleen mm. erilaiset salaatit, jotka ovatkin terveellisiä ja varsin täyttäviäkin riippuen, mitä mukaan laittaa.

Näin heinäkuun helteillä palaa mieleeni kylmät keitot. Viime viikolla söimme Kylmää kasviskeittoa Espanjasta eli Gazpachoa, senkin resepti on tulossa tänne, jos helteet jatkuvat. Nyt päätin tehdä Kylmää purjo-perunasosekeittoa eli ranskalaisittain Vichyssoisea.

Vichyssoisen alkuperä voi olla myös ranskalainen, mutta kerrotaan, että New Yorkissa 1917 kokki Lois Diat muisti lapsuudestaan Ranskasta peruna-sipulikeiton, johon hän veljensä kanssa lisäsi kesähelteillä kylmää maitoa ja päätti tehdä samankaltaista asiakkailleen Ritzissä.

Meillä on ollut kovassa käytössä mainion kotikokin anoppini lahjoittama keittokirja vuodelta 1995, Aura Liimataisen Parasta Kotiruokaa. Sieltä olen poiminut myös tämän Kylmän purjo-perunasosekeiton ohjeen.  Ruoka-annokset ovat kirjassa neljälle, mutta itse teen aina yleensä suuremman annoksen niin ruuasta riittää sitten töihin evääksi.

Vichysoisse (6 hlölle)

2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
1 iso purjo
8-9 perunaa
13,5 dl vettä
1,5 kasvisliemitiiviste
1 tl timjamia
1,5 maustemittaa valkopippuria
1,5 dl kuohukermaa
Pinnalle ohuita purjorenkaita (vihreä osa) ja persiljaa

1. Kuori ja paloittele sipuli ja purjo. Kuumenna kattilassa öljy ja kääntele kasviksia siinä vähän aikaa ruskistamatta. Lisää vesi, liemitiiviste ja mausteet.

2. Kuori ja paloittele perunat ja lisää keittoon. Keitä kasviksia niin kauan, että perunat ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekottimella.

3. Lisää kerma jäähtyneeseen keittoon jäämurskan kanssa voimakkaasti vatkaten.

4. Lisää pinnalle ohuita purjorenkaita (vihreä osa) ja persiljaa ja tarjoile patongin kanssa.

IMAG0067

 

Blogi uudistuu…

Aikaa tämän blogin perustamisesta on jo seitsemän vuotta ja koiramme on jo 9-vuotias ja kissa 8-vuotias. Koiraharrastukset ovat vähitellen jääneet, treenaamme vaan omaksi huviksi ja teemme pitkiä lenkkejä luonnossa koiran kanssa usein maisemia kuvaten.

Mieleen onkin tullut uusia aiheita, mm. käsityöt, ruoka, musiikki, joista olisi mukava kirjoitella, joten päätin laajentaa blogin aihepiiriä lifestyleblogin suuntaan eläimiä unohtamatta. Isännän harrastuneisuus ruuan parissa olisi kiva jakaa muillekin ja kirjata ylös moninaisia reseptejä, joita tulee kokeiltua.

Katsotaan miten blogi lähtee liikkeelle uusin aihein, vanhat eläinpostaukset löytyy blogista yhä ja uusiakin varmasti tulee…

IMAG0012

Uusi odottaa kulman takana…

Jimi ja murtunut häntä

Keväällä vierailimme eläinlääkärissä tämän tästä. Viimeisin koettelemus Jimille oli murtunut häntä. Jäät olivat juuri lähteneet kokonaan, kun Jimi päätti mennä lenkillä mereen. Ihan kokonaan se ei mennyt uimaan vaan tapansa mukaan kahlasi niin että vatsa kastuu kunnolla. Seuraavana päivänä Jimin häntä roikkui velttona eikä selkälinjan yläpuolella niin kuin yleensä tällä itsevarmalla uroksella. Ajattelin, että nyt se sitten sai sen vesihännän uimareissunsa päätteeksi. Minulla oli Jimin tulehduskipulääkkeitä jalkavaivojen peruilta ja annoin sille reseptin mukaan. Jimin olo piristyi selvästi mutta häntä pysyi ennallaan ja päätin varmuuden vuoksi mennä tarkastuttamaan sen Eläinklinikka Hertassa heti maanantaina.

IMG_6977

Vesihäntäkö?

Eläinlääkäri tutki Jimin häntää ja sanoi sen rutisevan ja roikkuvan sillä tavoin, joka ei ole ihan tyypillistä vesihännässä eli viittaisi murtumaan ja Jimin häntä kuvattiin röntgenissä. Selvä murtumahan kuvissa näkyi! Koska mitään tapaturmaa ei ollut Jimille tapahtunut, sen voimakas hännänheilutus on ilmeisesti osunut johonkin kovaan ja terävään ja häntä oli murtunut. Jimin häntä heiluu todella usein ja vinhasti, entisen naapurimme ovikin paukkui Jimin hännän heiluessa ja asukas oli helpottuneen huvittunut, kun huomasi kummallisen äänen tulevan koiramme hännästä.

Jimin häntään kiinnitettiin pariksi viikoksi tukiside, joka pysyi yllättävän hyvin vahvassa hännässä. Sidettä tuki kevyet puulastat. Tulehduskipulääkettä määrättiin myös 3-5 ensimmäiseksi päiväksi. Eläintenhoitaja sanoi myöhemmin, että side ei ole välttämätön ja sen voisi ottaa pois, jos ei pysy.

IMG_6989

Siteen poistamisen jälkeen hännänpää roikkui edelleen

Jimi heilutti ihan iloisesti tuettua häntäänsä ja mielestäni se paukkui ikävästi seiniin, kun hännänpää oli niin painava ja välillä Jimi aristelikin, kun häntä osui vauhdilla esteeseen. Huojentuneena poistin sitten siteen kahden viikon kuluttua, mutta häntä olikin vielä kipeä ja Jimi roikotti tukematonta hännänpäätä edelleen. Onneksi tulehduskipulääkkeitä oli vielä jäljellä ja annoin niitä taas noin viiden päivän ajan. Lääkkeet auttoivatkin ja Jimi oli taas pirteä.

IMAG0063

Muistoja häntämurtumasta

Häntä on parantunut itsekseen ja jäljellä tapaturmasta on enää eläinlääkärin leikkaamat lovet häntäkarvoissa. Ihan harvinaisia tällaiset tapaturmat eivät ainakaan labradorinnoutajilla ole, sillä Jimin velikin on kärsinyt samasta vaivasta!

Viime keväänä ramppasimme eläinlääkärissä yhtenään, ensin ontuminen ja pieni kuolio niskassa, sitten huomasin Jimin alasilmäluomessa syylämäisen näppylän, jonka tarkastamista eläinlääkäri ontumista tutkiessaan suositteli. Joten varasin sitten ajan Viikin Yliopistollisen eläinsairaalan oftalmologian poliklinikalle.

IMAG0022

Jimi ja kissankellot

Silmäsairauksiin erikoistuva eläinlääkäri teki Jimille siellä perusteellinen silmätutkimuksen. Tutkimuksessa oli mukana jopa kolme opiskelijaa ulkomailta asti. Molemmissa silmissä todettiin normaali kyynelnestetuotanto ja silmänpaineet sekä reaktiot valolle ja liikkeellle normaaleiksi.

IMAG0014

Näppy silmässä

Oikeassa alaluomessa luomen keskivaiheilla luomireunassa todettiin meibomian rauhasaukon rivistä kasvava pieni, noin 1,5 mm halkaisijaltaan oleva vaaleanpunainen syylämäinen uudismuodostuma. Se ei ärsytä silmää ja on mitä todennäköisemmin hyvänlaatuinen kasvain. Eläinlääkäri sanoi, että näppy voi jopa pudota itsestään pois. Jimin kasvattaja kertoi minulle jälkeenpäin, että Jimin emällä oli vähän vastaavanlaisia silmää ärsyttämättömiä näppyjä silmäluomissa.

IMG_20170908_114007630

Pikku Jimi

Muutosta täytyy nyt vain seurata, mutta jos se kasvaa tai alkaa ärsyttämään silmää, on muutoksen leikkauksellinen poisto suositeltavaa.

IMG_20170721_115338361

Kesäisiä maisemia

Lopuksi eläinlääkärioppilaatkin saivat vähän tutkia Jimin silmiä, kuulemma kiltit potilaat saavat ”kunnian” olla enemmän oppilaiden tutkittavina ja Jimi on eläinlääkärissä aina kuin pieni enkeli. Heiluttaa häntää eläinlääkärille, vaikka olisi ollutkin missä tutkimuksissa ja lopuksi pidän aina huolen, että eläinlääkäri palkitsee Jimiä nameilla, heillä on aina jemmassa joku pieni namipurkki koirapotilaita varten.

IMG_20170629_181851025_HDR

Jimi tarkkailee

Käynnistä jäi hyvä mieli, sillä Jimin näkö ja silmät tuli samalla tutkittua perusteellisesti, nyt täytyy vaan säännöllisesti pitää pientä näppyä silmäluomessa silmällä… Mutta kevään eläinlääkärikäynnit eivät jääneet suinkaan tähän, Lähitapiolan eläinvakuutuksen yläraja ei onneksi kuitenkaan ole vielä tullut vastaan!