Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Koirat’ Category

Yli vuosi sitten kävimme Jimin kanssa eläinlääkärissä Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla ihan muissa asioissa, mutta eläinlääkäri kiinnitti huomiota Jimin turkin huonoon kuntoon. Mitään paljaita kohtia turkissa ei ollut tai kutiamista, karvaa vaan lähti ja turkki oli kiilloton. Jimiltä otettiin verikoe ja eosinofiili-arvot olivat koholla. Eläinlääkäri suositteli kotiruokaan siirtymistä, turkin huono kunto saattoi johtua teollisesta ruuasta, joka ei Jimille sopisi. Keskustelimme vielä ruuan määrästä ja laadusta, hyvää olisi esim. kaura-, riisi- tai ohrapuuro ja vastaava määrä esim. porsasta, kanaa tai kalaa mielummin kypsänä sekä lisäksi ruokaöljyä, muuta ei tarvittaisi.

IMG_6913

Puuroainekset

Kotiruokaan siirtyminen oli prosessi. Heti alusta alkaen mieleeni tuli Yrjölän puuro, Suomen Kennelliiton ja Suomen Rottweileryhdistyksen entisen puheenjohtajan ja ulkomuototuomarin J. A. U. Yrjölän puuroresepti. Olin saanut reseptin jo Opaskoirakoululta hoitopennun ruokintaa varten. Otin reseptin käyttöön ja lisäsin puuroon aluksi Puuppolan aitokaura kokonaiset kauraryynit, jotka olivat Prisman valikoimassa. Valitettavasti eivät ole valikoimassa enää, joten ne jäi ohjeesta pois.

IMG_6916

Hirssiä, riisiä, ohraa, tattaria ja kalaa

Jimin uunipuuro

1 dl ohrasuurimoita
1 dl täysjyväriisiä
1 dl hirssisuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
2 l vettä
2 porkkanaa tai pala lanttua
800 g lihaa tai kalaa
1 tl suolaa

Laita riisi ja suurimot likoamaan yön ajaksi.

Seuraavana päivänä laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Raasta juurekset uunivuokaan. Lisää riisi ja suurimot uunivuokaan ja suola myös. Lisää liha tai kala ja sekoita. Pakasteseipalat voi laittaa kokonaisena uunivuoan pohjalle

Laita vuoka uunin alatasolle ja paista puuroa 180 asteessa 2,5-3 h, kunnes vesi on kokonaan imeytynyt suurimoihin ja riisiin.

IMG_6919

Porkkanaraaste ja kalat

Ihmettelin, miksi Yrjölänpuuron ohjeessa käsketään liottamaan suurimoita yön yli, kun uunipuurot yleensä valmistetaan liuottamattomista suurimoista ja Yrjölän artikkelista löysin vastaukseksi:

Pitkä liotusaika ennen puuron kypsennystä tekee puurosta myös paremmin sulavaa. Liotessaan suurimot reagoivat keskenään ja ne heräävät. Fytaasientsyymi, joka hajottaa fytiiniä, ennättää toimia ja edistää viljoissa olevan kalsiumin parempaa imeytymistä ruuansulatuksessa. Luonnollisesti pitkä liotus myös edistää suurimoiden kypsymistä. Tälläkin on merkitystä, kun käyttää puuroon kokonaisia suurimoita.

IMG_6920

Turvotetut suurimot päälle

Jimin ruokaan lisäsin vielä raejuustoa ja rypsiöljyä, jossa on suhteessa enemmän hyviä rasvahappoja kuin muissa ruokaöljyissä. Nykyään käytän rypsiöljyn sijaan Nutrolin nivel monitehoa, jossa on kalaöljy ja lisäravinnetta nivelien hyvää kuntoa varten.

IMG_6923

Suolaa, vettä ja valmiina uuniin

Nyt yli vuoden ollaan oltu kotiruualla ja Jimin turkki kiiltää ja nivelet on kunnossa, jee!

IMG_6935

Valmis puuro 3 h kuluttua

Mainokset

Read Full Post »

Jäällä

 

Asumme isolla saarella ja voi sitä aikaa, kun merenselät jäätyy ja kävelyreittejä avautuu ihan uusiin maisemiin, ihan luksusta.

IMG_6971

Kun päivät ovat pitempään pakkasella ja jalanjälkiä alkaa näkymään enenevässä määrin merenjäällä, uskaltaudumme me Jimin kanssa tallustelemaan jäälle. Mikä siinä onkaan, että kun koira pääsee jäälle, se villiintyy juoksemaan aavalla jääpeitteellä, sama pätee Jimiin.

IMG_20180220_113344296

Lumessa kieriskely on myös Jimin lempipuuhaa ja se onnistuu mitä parhaiten jäällä.

IMG_6966

Jään päällä usein lilluva vesikin on näköjään jäätynyt ja kävely on ihmeen koukuttavaa. Pitempikin matka tuntuu lyhyeltä, kun näköyhteys kohteeseen säilyy koko ajan.

IMG_20180220_112517919

Pakkaspäiville on luvassa jatkoa, joten jäälle pääsemme vielä monta päivää. Tätä iloa ei ole joka talvi täällä etelärannikolla, nyt on ihan huippu helmikuu!

IMG_6970

Kannattaa suunnistaa jäille kävelemään koiran kanssa tai ilman ellei paukkupakkaset yllätä!

Read Full Post »

Jimi9

Olen aikaisemmin ollut vannoutunut talutushihnan käyttäjä. Opaskoirakoulun hoitopentuohjeissa neuvotaan ehdottomasti käyttämään talutushihnaa ja oman hoitopennun myötä opin sen käytön. Opaskoirakoulu antaa myös hoitopennuilleen mukaan kätevän monitoimitaluttimen, joten senkin käyttö tuli tutuksi.

Jimi4

Jokin aika sitten aloin huolestua Jimin peitsaamisesta taluttimessa. Vapaana juostessaan se ei peitsannut. Ajattelin, että flexissä koiran on vapaampi liikkua ja peitsaaminenkin vähentyisi. Hankin Flexi vario tape 8 m largen. Hinta oli aika arvokas, n. 40€ paikkeilla.

Jimi8

Flexi auttoi jonkun verran peitsaamiseen ja lisäksi huomasin, että Jimi sai vapaammin kulkea hajujen perässä. Olen aina ollut sitä mieltä, koska hajuaisti on koiran tärkein aisti, sen tarvitsee saada nuuskia. Jäljestäminen esimerkiksi on hieno harrastus, hajuaistin käyttäminen siinä rasittaa koiraa ihan toisella tavalla, kun pelkät kävelylenkit. Mutta myös kävelylenkeillä olen pennusta alkaen antanut Jimin nuuskia niin paljon kuin se haluaa. Kävelylenkit ovat sen laatuaikaa ja uskon, että koirien kuulumisien vaihtoon kuuluu vahvasti toisten koirien hajujen haistelu.

Jimi2

Mutta koiraa on vaikeampi hallita flexissä. Koko ajan täytyy olla tarkkana lähestyvien koirien varalta ja kelata silloin vauhdilla koira sivulle.

Jimi3

Monitoimitaluttimemme on 3 m pitkä ja sen saa monen eri pituiseksi, joten sekin toimii vähän flexin lailla. Koiran hallittavuus on myös hyvä ja nahkaremmistä saa tukevan otteen, varsinkin jos koira käyttäytyy aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Mielestäni nuorta koiraa pitäisi aina taluttaa talutinhihnassa, jotta se oppii kulkemaan taluttimessa vetämättä.

Jimi6

Kaikesta huolimatta olimme siirtyneet käyttämään flexiä. Sen käyttäminen sujui alussa ihan hyvin, kunnes huomasin, että Jimin pitäminen komennossa ohitustilanteissa vaikeutui. Jimi on aina ollut kiinnostunut muista koirista ja vinkuu niiden perään. Flexistä oli vaikea saada tukevaa otetta ja pitää koira sivulla. Lisäksi Jimi alkoi herkemmin haukkumaan toisia koiria, kun se ei ollut taluttajan hallussa. Flexi ei loppujen lopuksi sopinutkaan meille vaan nykyään Jimi kulkee kiltisti monitoimitaluttimessa. Flexin käyttäminen vaatii treenaamista ja hyvää tottelevaisuutta. Ehkä voisimme käyttää flexiä harjoittelun jälkeen sekä lenkkipoluilla että maastossa, mutta toistaiseksi 3 metrin taluttimen käyttäminen on ollut vaivattomampaa ja Jimi saa olla mahdollisimman paljon vapaana aina kun se on mahdollista.

Jimi1

Read Full Post »

Jimi pentutreffeillä

Jimi pentutreffeillä

Pitkästä aikaa pääsen koneen ääreen kirjoittamaan postausta blogiimme. Uudet työtehtävät ja yhdistystoiminta ovat vieneet aikaa ja voimia. Postauksia onkin kertynyt varastoon jokunen, joita kirjoittelen nyt kesällä, kun on hiljaisempaa.

Kaverukset mökin terassilla

Kaverukset mökin terassilla

Kesäkuun puolessa välissä Jimin kasvattaja järjesti perinteiset pentutreffit, tällä kertaa Maskussa. Meillä alkoi sopivasti loma, joten varasimme kasvattajan vinkkaamalta Naantalin leirintäalueelta mökin ja pakkasimme autoon kissan, koiran ja varusteet ja lähdimme koko perheen voimin Varsinais-Suomeen viikonlopuksi.

Grand old lady

Grand old lady

Kuulumisien vaihtoa

Kuulumisien vaihtoa

Naantalin leirintäalue oli viihtyisä ja yövyimme leirintämökissä käyttäen hyväksi leirintäalueen yhteisiä wc-, peseytymis- ja keittiötiloja. Sunnuntaina sitten suunnistimme klo 10.00:ksi Maskun hiekkakuopille. Paikalle tuli aurinkoista päivää viettämään yhteensä 12 koiraa ja 18 henkilöä. Jimin emä grand old lady Muru (Muistokas Murmeli) oli vastaanottokomitean aktiivinen jäsen. Päivä aloitettiin aamukahvin ja kuulumisien vaihdolla.

Pentu riistan kanssa

Riistaan tutustumista

Mukana oli myös Jimin siskon Seran viidestä pennusta kolme, joille järjestettiin heti alussa riistaan tutustuminen. Oiva, Elmo ja Köli olivat kaikki innoissaan riistasta ja kantoivat sorsaa ja kania ylpeänä.

Jimi ja keppi

Jimi ja keppi

Jimi keskittyi vesinoutoon, jota kotona ei ole tullut paljon harjoiteltua. Hetken aikaa homma oli hieman hakusessa, kun Jimi nouti kepin damin sijaan kaislikosta. Isännän kepinheittoleikit olivat ilmeisesti lähinnä muistissa. Nopeasti asiat kuitenkin palautuivat Jimin mieleen ja lopussa se jo haki harjaantunein ottein dameja kaislikosta.

Jimi ja dami

Jimi ja dami

Kaikki tekivät omia harjoitteitansa vepestä nomeen ja seuraavaksi grillilounas maistui koko porukalle. Nina ja Samuli olivat taas tehneet herkullisen lounaan salaatteineen ja grillilihoineen, suurkiitos heille! Jimin velille Aapelille ja Katille annettiin pieni huomionosoitus hienosta näyttelytulosta vaille jäljestysvalioksi suoriutumisesta, isot onnittelut!

Jimikin haluaa grillilounaan!

Jimikin haluaa grillilounaan!

Päivän ohjelmaan kuului myös ammattivalokuvaajan Tuuli Mankin kuvaussessio koirista ja koko seurueesta yhteiskuvat. Pennut pyörivät ihmeissään yhteiskuvassa, mutta kuva saatiin kuitenkin hyvin otettua.

Yhteiskuvassa

Yhteiskuvassa

Lopuksi olivat leikkimieliset kisat ventti ja tyhjennä ruutu. Koirat noutivat ruudusta erilaisia dameja ja kummallisia esineitä. Pepe, Wilda ja Pimu olivat hakoja kisoissa, mutta kyllä Jimikin sai muutaman esineen ruudusta haettua, vaikka mieluummin juoksikin esineitä sisältävän ruudun taakse pusikkoon etsimään ”oikeata” riistaa.

Aapeli ja ventti

Aapeli ja ventti

Jimi tyhjentää ruutua

Jimi tyhjentää ruutua

Ennen lähtöä vielä kahviteltiin ja juteltiin ja alettiin sitten tehdä lähtöä kotiinpäin. Me suunnistimme takaisin leirintäalueelle ja Annabelle olikin tyytyväinen, kun pääsi mökistä jaloittelemaan saaristoluontoon.

Annabelle jaloittelee

Annabelle jaloittelee

Read Full Post »

Tammikuu 2013

Tammikuu 2013

Uusi yhdistystoiminta on vienyt emännän mennessään ja blogiin kirjoittaminen on tahtonut jäädä toiseksi. Nyt kirjoittamaan kuitenkin vihdoin vuoden 2014 tavoitteita ja katsomaan vielä 2013 vuoden tavoitteita ja tapahtumia. Mukana postauksessa on kuvia viime vuoden varrelta.

Helmikuu 2013

Helmikuu 2013

VEPE

Viime vuoden tavoittena oli saada tulos avoimesta luokasta. Vepessä kävin Jimin kanssa kaksi kertaa viikossa kahdessa vepeseurassa: Espoon koirakerhossa Nuottaniemessä ja Koirakerho Sopussa Rajasaaressa. Saimme avoimen luokan liikkeitä harjoiteltua hyvin, mutta kauden lopussa koko talven harjoittelemamme vientiliike alkoi takuta. Alkukaudesta se oli talven kuivaharjoittelun myötä hyvä, kun kaikki muut liikkeet olivat keskeneräisiä, mutta kun muut liikkeet oli opittu ja kokeita aloin varaamaan, vienti ei sujunut lähes ollenkaan. Päätin pitää mietintätauon ja jättää kokeet, joten avoimen luokan tulos jäi saavuttamatta. Ensi vuoden tavoitteeksi jääkin sen tuloksen saaminen avoimessa luokassa.

Huhtikuu 2013

Huhtikuu 2013

NOME JA TOKO

Nomea ja tokoa en treenannut yhtään ja niissä tulos nomen alokasluokassa ja möllitokossa jäi saavuttamatta. Uusia tavoitteita en aseta, katsotaan miten aikaa ja voimia riittää näihin lajeihin.

Toukokuu 2013

Toukokuu 2013

KAVERIKOIRAT

Kaverikoirissa koimme sentään huippuhetken, kun Jimi sai kaverikoiramitalin Royal Canin Show -näyttelyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Tilaisuus oli hieno ja tosi kiva, kun kaverikoiria muistetaan näin. Kaverikoirakäyntejä jatketaan keskittyen eri tapahtumiin, joissa kaverikoirat edustavat.

Kesäkuu 2014

Kesäkuu 2013

Heinäkuu 2013

Heinäkuu 2013

MUUT LAJIT

Canicross ”sauvojen kanssa” on osoittautunut aika hankalaksi pysähtymisineen ja sauvojen kanssa pelaamisineen, joten se on vielä kehitysasteella puhumattakaan siitä oikeasta canicrossista. Koirapuistoilu Jimin kanssa onnistuu hyvin, joten sitä jatketaan ja ollaan sosiaalisia ja kuten Ylen uutisissa todetaan: Koiran paras lelu on lajitoveri. Olen oppinut, että koirapuistoissa pitää muistaa olla aina varovainen ja kysymmekin aina ennen puistoon menoa vieraiden koirien sukupuolen ja iän ja kuinka ne tulevat toimeen vieraiden koirien kanssa. Annan myös Jimin nuuskia koiria puiston aidan läpi ja jos murina alkaa, jätän puistossa vierailuin mieluummin väliin.

Lokakuu 2013

Lokakuu 2013

Ensi vuodelle asetan kuitenkin ykköstavoitteksi sen, että pidetään hauskaa yhdessä koiran kanssa ja koiran ehdoilla ja opitaan mitä opitaan, tärkeintä on mitä opimme toisistamme!

Joulukuu 2013

Joulukuu 2013

Read Full Post »

Koeranta Rajasaaressa

Koeranta Rajasaaressa

Kesä on mennyt aikaa sitten kuten syksykin ja elämme hyvin vetistä talvea, tulisi se lumi jo. Nyt on hyvää aikaa miettiä kulunutta vepekautta talviteloilla. Meidän vepekauden päätti vepeseuramme talkoovelvoite, joka pitää suorittaa säilyttääkseen treenipaikkansa. Kaikilla vepeseuroilla on yleensä talkoojärjestelmä, jonka avulla saadaan seuran tarvittavat asiat hoidettua. Suoritin siis talkoovelvoitteemme olemalla seuramme järjestämässä vepekokeessa toimitsijana.

Kokeen kahviteltta

Kokeen kahviteltta

Koirakerho Sopun vepekoe pidettiin Rajasaaressa, Helsingissä 5.-6.10.2013. Koetta jouduttiin siirtämään muutaman kerran rannan sinilevän takia, mutta lokakuussa sitten viimein päästiin pitämään koe. Työskentelin sunnuntaina aurinkoisena päivänä, edellisenä päivänä oli ollut hieman myrskyisää ja roolini oli toimia yleismies Jantusena.

Koesihteerin toimisto

Koesihteerin toimisto

Koepäivä alkoi kaluston tarkastamisella ja paikoilleen asettamisella. Poijut käytiin laittamassa mittanauhan avulla 30m ja 50 m. Kahvitelttakin pysytettiin nälkäisiä kokeen suorittajia varten. Kilpailijat alkoivat tulla paikalle puoli kymmenen jälkeen ja aamukahvit maistuivat monille tuomarit mukaan lukien. Koesihteeri tarkisti sirut tai tatuoinnit ja nartuilta mahdolliset juoksut. Ennen kokeen alkua tuomarimme Pasi Dunderfelt piti vielä tuomarin puhuttelun, venetuomarina toimi Kim Granholm ja sitten koe pääsi alkamaan.

Vuoron odottelua

Vuoron odottelua

Koirakoita oli täydet 14, 7 alokasluokassa, 3 avoimessa ja 4 voittajaluokassa. Saimme kokeessa 3 ykköstulosta ja 6 kolmostulosta ja loput sitten hyvää harjoitusta, onnittelut kaikille koirakoille tuloksista! Iltapäivällä tuli kokeeseen kunnon häiriöitä, kun ennalta tietämätön paikallisen veneseuran veneennostopäivä alkoi. Viereiselle betonilaiturille alkoi kerääntyä purje- ja moottoriveneitä ja sitten paikalle saapui suuri nosturi, joka alkoi nostaa veneitä vesiltä ja kuljetti ne talviteloille. Mahduimme mainiosti rinnatusten, koe ja veneennosto, vaikka joidenkin koirien suoritukseen se hieman vaikuttikin, mutta tilanne ja häiriö oli joka koiralle sama. Kokeen loputtua toinen talkooporukka aloitti meidän kaluston siirron talvisäilytykseen. Koko kausi laitettiin pakettiin saman tien.

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Nosturi veneineen

Nosturi veneineen

No, miten Jimin vepekausi sitten meni? Saimme hyvin harjoiteltua avoimen luokan liikkeet kesän aikana, mutta loppukesästä vienti alkoi yllättäen taas takkuilla. Olin varannut meille koepaikkojakin loppukesäksi, mutta päätin pitää mietintätauon ja pähkäillä mitä uusia harjoitteita vientiin keksisin. Pari suunnitelmaa kasvattajan kanssa tulikin ja aloitan heti ensi kesänä kokeilemaan niitä. Sitä kesää odotellen…

Kunniataulu

Kunniataulu

Read Full Post »

Kuluneella viikolla sain puhelinsoiton Hannes Lohen koirageenitutkimusryhmältä. He pyysivät lisänäytettä Jimistä labradorien eroahdistusta koskevaan tutkimukseen. Jimillä ei ole eroahdistusta, joten sen näyte ollee sitten verrokkinäyte. Jimi oli antanut näytteen heinäkuussa 2010 Noutajaleirillä ja sen perusteella he siis halusivat lisänäytettä Jimistä. Näyte, minkä he halusivat oli ottotapansa mukaan nyt erilainen kuin edellinen näyte, mikä Jimistä oli otettu. Mikäli ymmärsin oikein, näyte otettiin nyt niin, että ”proteiinit säilyisivät”, mitä se nyt ikinä tarkoittaakin…

Matkalla geenitestiin

Matkalla geenitestiin

Saamastani tiedotteesta luin, minkä tiesinkin jo etukäteen, että Hannes Lohen koirageenitutkimusryhmä pyrkii löytämään koirien perinnöllisten sairauksien ja ominaisuuksien taustalla vaikuttavia uusia geenejä. Luovuttamalla verinäytteen koirastaan tukee tärkeää perustutkimusta, jonka tarkoituksena on kehittää geenitestejä jalostuksen apuvälineiksi koirille, sekä edistää myös ihmisten perinnöllisten sairauksien tutkimusta, diagnostiikkaa ja hoitomuotojen kehittämistä. Mikäli tutkimusprojektissa tunnistetaan sairauteen tai ominaisuuteen vahvasti vaikuttava geenimuoto ja koiran näyte on ollut mukana tutkimuksessa, saa omistaja koirastaan ’tuloksen’ eli tiedon koiransa genotyypistä. Näytteenottaja lupasikin, että jos tutkimuksesta, johon Jimin näytettä käytetään, saadaan tuloksia ja siitä tulee julkaisu, se lähetetään myös meille.

Biomedicumissa

Biomedicumissa

Meitä pyydettiin käymään Meilahdessa Biomedicumissa antamassa näyte. Töiden jälkeen hain Jimin kotoa ja lähdimme bussilla seikkailemaan kohti Meilahtea. Perillä olimme juuri ajoissa ja mukava sairaanhoitaja Petra tuli hakemaan meidät ulko-ovelta, joka oli lukossa. Jimi käveli rauhallisesti sokkeloisia käytäviä ja katetun atriumpihan laidalla korkealla maan pinnasta olevaa tasannetta pitkin tutkimushuoneeseen.

Tutkimushuoneessa

Tutkimushuoneessa

Siellä täytimme kaavakkeeseen Jimin tiedot, Jimin tatuointi tarkastettiin ja Petra kävi hakemassa tarvittavat välineet. Jimiltä otettiin verinäyte toisesta etujalasta ja Jimi istui kiltisti paikallaan koko toimituksen ajan ja sai paljon kehuja hyvästä käytöksestään sekä myös ison kasan koirien makupaloja. Neulan pistoksesta ei tullut näytteenoton jälkeen yhtään verta ja lähdimme hyvillä mielin kotiin. Olimme tukeneet omalla panoksellamme tärkeää geenitutkimusta!

Näytteenottovälineet

Näytteenottovälineet

Jos haluat omalta osaltasi auttaa koirien geenitutkimusta, lisätietoja koirien geenitutkimukseen osallistumisesta löytyy http://www.koirangeenit.fi/. Jokainen näyte on tärkeä!

Read Full Post »

Older Posts »