Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Koiraharrastukset’ Category

Jimi9

Olen aikaisemmin ollut vannoutunut talutushihnan käyttäjä. Opaskoirakoulun hoitopentuohjeissa neuvotaan ehdottomasti käyttämään talutushihnaa ja oman hoitopennun myötä opin sen käytön. Opaskoirakoulu antaa myös hoitopennuilleen mukaan kätevän monitoimitaluttimen, joten senkin käyttö tuli tutuksi.

Jimi4

Jokin aika sitten aloin huolestua Jimin peitsaamisesta taluttimessa. Vapaana juostessaan se ei peitsannut. Ajattelin, että flexissä koiran on vapaampi liikkua ja peitsaaminenkin vähentyisi. Hankin Flexi vario tape 8 m largen. Hinta oli aika arvokas, n. 40€ paikkeilla.

Jimi8

Flexi auttoi jonkun verran peitsaamiseen ja lisäksi huomasin, että Jimi sai vapaammin kulkea hajujen perässä. Olen aina ollut sitä mieltä, koska hajuaisti on koiran tärkein aisti, sen tarvitsee saada nuuskia. Jäljestäminen esimerkiksi on hieno harrastus, hajuaistin käyttäminen siinä rasittaa koiraa ihan toisella tavalla, kun pelkät kävelylenkit. Mutta myös kävelylenkeillä olen pennusta alkaen antanut Jimin nuuskia niin paljon kuin se haluaa. Kävelylenkit ovat sen laatuaikaa ja uskon, että koirien kuulumisien vaihtoon kuuluu vahvasti toisten koirien hajujen haistelu.

Jimi2

Mutta koiraa on vaikeampi hallita flexissä. Koko ajan täytyy olla tarkkana lähestyvien koirien varalta ja kelata silloin vauhdilla koira sivulle.

Jimi3

Monitoimitaluttimemme on 3 m pitkä ja sen saa monen eri pituiseksi, joten sekin toimii vähän flexin lailla. Koiran hallittavuus on myös hyvä ja nahkaremmistä saa tukevan otteen, varsinkin jos koira käyttäytyy aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Mielestäni nuorta koiraa pitäisi aina taluttaa talutinhihnassa, jotta se oppii kulkemaan taluttimessa vetämättä.

Jimi6

Kaikesta huolimatta olimme siirtyneet käyttämään flexiä. Sen käyttäminen sujui alussa ihan hyvin, kunnes huomasin, että Jimin pitäminen komennossa ohitustilanteissa vaikeutui. Jimi on aina ollut kiinnostunut muista koirista ja vinkuu niiden perään. Flexistä oli vaikea saada tukevaa otetta ja pitää koira sivulla. Lisäksi Jimi alkoi herkemmin haukkumaan toisia koiria, kun se ei ollut taluttajan hallussa. Flexi ei loppujen lopuksi sopinutkaan meille vaan nykyään Jimi kulkee kiltisti monitoimitaluttimessa. Flexin käyttäminen vaatii treenaamista ja hyvää tottelevaisuutta. Ehkä voisimme käyttää flexiä harjoittelun jälkeen sekä lenkkipoluilla että maastossa, mutta toistaiseksi 3 metrin taluttimen käyttäminen on ollut vaivattomampaa ja Jimi saa olla mahdollisimman paljon vapaana aina kun se on mahdollista.

Jimi1

Mainokset

Read Full Post »

Jimi pentutreffeillä

Jimi pentutreffeillä

Pitkästä aikaa pääsen koneen ääreen kirjoittamaan postausta blogiimme. Uudet työtehtävät ja yhdistystoiminta ovat vieneet aikaa ja voimia. Postauksia onkin kertynyt varastoon jokunen, joita kirjoittelen nyt kesällä, kun on hiljaisempaa.

Kaverukset mökin terassilla

Kaverukset mökin terassilla

Kesäkuun puolessa välissä Jimin kasvattaja järjesti perinteiset pentutreffit, tällä kertaa Maskussa. Meillä alkoi sopivasti loma, joten varasimme kasvattajan vinkkaamalta Naantalin leirintäalueelta mökin ja pakkasimme autoon kissan, koiran ja varusteet ja lähdimme koko perheen voimin Varsinais-Suomeen viikonlopuksi.

Grand old lady

Grand old lady

Kuulumisien vaihtoa

Kuulumisien vaihtoa

Naantalin leirintäalue oli viihtyisä ja yövyimme leirintämökissä käyttäen hyväksi leirintäalueen yhteisiä wc-, peseytymis- ja keittiötiloja. Sunnuntaina sitten suunnistimme klo 10.00:ksi Maskun hiekkakuopille. Paikalle tuli aurinkoista päivää viettämään yhteensä 12 koiraa ja 18 henkilöä. Jimin emä grand old lady Muru (Muistokas Murmeli) oli vastaanottokomitean aktiivinen jäsen. Päivä aloitettiin aamukahvin ja kuulumisien vaihdolla.

Pentu riistan kanssa

Riistaan tutustumista

Mukana oli myös Jimin siskon Seran viidestä pennusta kolme, joille järjestettiin heti alussa riistaan tutustuminen. Oiva, Elmo ja Köli olivat kaikki innoissaan riistasta ja kantoivat sorsaa ja kania ylpeänä.

Jimi ja keppi

Jimi ja keppi

Jimi keskittyi vesinoutoon, jota kotona ei ole tullut paljon harjoiteltua. Hetken aikaa homma oli hieman hakusessa, kun Jimi nouti kepin damin sijaan kaislikosta. Isännän kepinheittoleikit olivat ilmeisesti lähinnä muistissa. Nopeasti asiat kuitenkin palautuivat Jimin mieleen ja lopussa se jo haki harjaantunein ottein dameja kaislikosta.

Jimi ja dami

Jimi ja dami

Kaikki tekivät omia harjoitteitansa vepestä nomeen ja seuraavaksi grillilounas maistui koko porukalle. Nina ja Samuli olivat taas tehneet herkullisen lounaan salaatteineen ja grillilihoineen, suurkiitos heille! Jimin velille Aapelille ja Katille annettiin pieni huomionosoitus hienosta näyttelytulosta vaille jäljestysvalioksi suoriutumisesta, isot onnittelut!

Jimikin haluaa grillilounaan!

Jimikin haluaa grillilounaan!

Päivän ohjelmaan kuului myös ammattivalokuvaajan Tuuli Mankin kuvaussessio koirista ja koko seurueesta yhteiskuvat. Pennut pyörivät ihmeissään yhteiskuvassa, mutta kuva saatiin kuitenkin hyvin otettua.

Yhteiskuvassa

Yhteiskuvassa

Lopuksi olivat leikkimieliset kisat ventti ja tyhjennä ruutu. Koirat noutivat ruudusta erilaisia dameja ja kummallisia esineitä. Pepe, Wilda ja Pimu olivat hakoja kisoissa, mutta kyllä Jimikin sai muutaman esineen ruudusta haettua, vaikka mieluummin juoksikin esineitä sisältävän ruudun taakse pusikkoon etsimään ”oikeata” riistaa.

Aapeli ja ventti

Aapeli ja ventti

Jimi tyhjentää ruutua

Jimi tyhjentää ruutua

Ennen lähtöä vielä kahviteltiin ja juteltiin ja alettiin sitten tehdä lähtöä kotiinpäin. Me suunnistimme takaisin leirintäalueelle ja Annabelle olikin tyytyväinen, kun pääsi mökistä jaloittelemaan saaristoluontoon.

Annabelle jaloittelee

Annabelle jaloittelee

Read Full Post »

Tammikuu 2013

Tammikuu 2013

Uusi yhdistystoiminta on vienyt emännän mennessään ja blogiin kirjoittaminen on tahtonut jäädä toiseksi. Nyt kirjoittamaan kuitenkin vihdoin vuoden 2014 tavoitteita ja katsomaan vielä 2013 vuoden tavoitteita ja tapahtumia. Mukana postauksessa on kuvia viime vuoden varrelta.

Helmikuu 2013

Helmikuu 2013

VEPE

Viime vuoden tavoittena oli saada tulos avoimesta luokasta. Vepessä kävin Jimin kanssa kaksi kertaa viikossa kahdessa vepeseurassa: Espoon koirakerhossa Nuottaniemessä ja Koirakerho Sopussa Rajasaaressa. Saimme avoimen luokan liikkeitä harjoiteltua hyvin, mutta kauden lopussa koko talven harjoittelemamme vientiliike alkoi takuta. Alkukaudesta se oli talven kuivaharjoittelun myötä hyvä, kun kaikki muut liikkeet olivat keskeneräisiä, mutta kun muut liikkeet oli opittu ja kokeita aloin varaamaan, vienti ei sujunut lähes ollenkaan. Päätin pitää mietintätauon ja jättää kokeet, joten avoimen luokan tulos jäi saavuttamatta. Ensi vuoden tavoitteeksi jääkin sen tuloksen saaminen avoimessa luokassa.

Huhtikuu 2013

Huhtikuu 2013

NOME JA TOKO

Nomea ja tokoa en treenannut yhtään ja niissä tulos nomen alokasluokassa ja möllitokossa jäi saavuttamatta. Uusia tavoitteita en aseta, katsotaan miten aikaa ja voimia riittää näihin lajeihin.

Toukokuu 2013

Toukokuu 2013

KAVERIKOIRAT

Kaverikoirissa koimme sentään huippuhetken, kun Jimi sai kaverikoiramitalin Royal Canin Show -näyttelyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Tilaisuus oli hieno ja tosi kiva, kun kaverikoiria muistetaan näin. Kaverikoirakäyntejä jatketaan keskittyen eri tapahtumiin, joissa kaverikoirat edustavat.

Kesäkuu 2014

Kesäkuu 2013

Heinäkuu 2013

Heinäkuu 2013

MUUT LAJIT

Canicross ”sauvojen kanssa” on osoittautunut aika hankalaksi pysähtymisineen ja sauvojen kanssa pelaamisineen, joten se on vielä kehitysasteella puhumattakaan siitä oikeasta canicrossista. Koirapuistoilu Jimin kanssa onnistuu hyvin, joten sitä jatketaan ja ollaan sosiaalisia ja kuten Ylen uutisissa todetaan: Koiran paras lelu on lajitoveri. Olen oppinut, että koirapuistoissa pitää muistaa olla aina varovainen ja kysymmekin aina ennen puistoon menoa vieraiden koirien sukupuolen ja iän ja kuinka ne tulevat toimeen vieraiden koirien kanssa. Annan myös Jimin nuuskia koiria puiston aidan läpi ja jos murina alkaa, jätän puistossa vierailuin mieluummin väliin.

Lokakuu 2013

Lokakuu 2013

Ensi vuodelle asetan kuitenkin ykköstavoitteksi sen, että pidetään hauskaa yhdessä koiran kanssa ja koiran ehdoilla ja opitaan mitä opitaan, tärkeintä on mitä opimme toisistamme!

Joulukuu 2013

Joulukuu 2013

Read Full Post »

Koeranta Rajasaaressa

Koeranta Rajasaaressa

Kesä on mennyt aikaa sitten kuten syksykin ja elämme hyvin vetistä talvea, tulisi se lumi jo. Nyt on hyvää aikaa miettiä kulunutta vepekautta talviteloilla. Meidän vepekauden päätti vepeseuramme talkoovelvoite, joka pitää suorittaa säilyttääkseen treenipaikkansa. Kaikilla vepeseuroilla on yleensä talkoojärjestelmä, jonka avulla saadaan seuran tarvittavat asiat hoidettua. Suoritin siis talkoovelvoitteemme olemalla seuramme järjestämässä vepekokeessa toimitsijana.

Kokeen kahviteltta

Kokeen kahviteltta

Koirakerho Sopun vepekoe pidettiin Rajasaaressa, Helsingissä 5.-6.10.2013. Koetta jouduttiin siirtämään muutaman kerran rannan sinilevän takia, mutta lokakuussa sitten viimein päästiin pitämään koe. Työskentelin sunnuntaina aurinkoisena päivänä, edellisenä päivänä oli ollut hieman myrskyisää ja roolini oli toimia yleismies Jantusena.

Koesihteerin toimisto

Koesihteerin toimisto

Koepäivä alkoi kaluston tarkastamisella ja paikoilleen asettamisella. Poijut käytiin laittamassa mittanauhan avulla 30m ja 50 m. Kahvitelttakin pysytettiin nälkäisiä kokeen suorittajia varten. Kilpailijat alkoivat tulla paikalle puoli kymmenen jälkeen ja aamukahvit maistuivat monille tuomarit mukaan lukien. Koesihteeri tarkisti sirut tai tatuoinnit ja nartuilta mahdolliset juoksut. Ennen kokeen alkua tuomarimme Pasi Dunderfelt piti vielä tuomarin puhuttelun, venetuomarina toimi Kim Granholm ja sitten koe pääsi alkamaan.

Vuoron odottelua

Vuoron odottelua

Koirakoita oli täydet 14, 7 alokasluokassa, 3 avoimessa ja 4 voittajaluokassa. Saimme kokeessa 3 ykköstulosta ja 6 kolmostulosta ja loput sitten hyvää harjoitusta, onnittelut kaikille koirakoille tuloksista! Iltapäivällä tuli kokeeseen kunnon häiriöitä, kun ennalta tietämätön paikallisen veneseuran veneennostopäivä alkoi. Viereiselle betonilaiturille alkoi kerääntyä purje- ja moottoriveneitä ja sitten paikalle saapui suuri nosturi, joka alkoi nostaa veneitä vesiltä ja kuljetti ne talviteloille. Mahduimme mainiosti rinnatusten, koe ja veneennosto, vaikka joidenkin koirien suoritukseen se hieman vaikuttikin, mutta tilanne ja häiriö oli joka koiralle sama. Kokeen loputtua toinen talkooporukka aloitti meidän kaluston siirron talvisäilytykseen. Koko kausi laitettiin pakettiin saman tien.

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Nosturi veneineen

Nosturi veneineen

No, miten Jimin vepekausi sitten meni? Saimme hyvin harjoiteltua avoimen luokan liikkeet kesän aikana, mutta loppukesästä vienti alkoi yllättäen taas takkuilla. Olin varannut meille koepaikkojakin loppukesäksi, mutta päätin pitää mietintätauon ja pähkäillä mitä uusia harjoitteita vientiin keksisin. Pari suunnitelmaa kasvattajan kanssa tulikin ja aloitan heti ensi kesänä kokeilemaan niitä. Sitä kesää odotellen…

Kunniataulu

Kunniataulu

Read Full Post »

Matkalla palkitsemistilaisuuteen

Matkalla palkitsemistilaisuuteen

Kaverikoirat palkittiin mitaleilla viime keväänä lauantaina 11.5. Royal Canin Show -näyttelyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa Helsingissä. Palkittavista kaverikoirista toinen puoli palkittiin 12.5. sunnuntaina vastaavanlaisessa tilaisuudessa. Näitä palkitsemistilaisuuksia on aika harvoin ja onneksi Jimi täytti nyt palkinnon saantiedellytykset eli on ollut yli vuoden toiminnassa, ansainnut kaverikoirahuivinsa vähintään puoli vuotta ennen palkitsemista ja suorittanut vähintään kymmenen täysivaltaista kaverikoirakäyntiä. On kiva saada mukavasta toiminnasta jotain virallista tunnustusta.

Oman vuoron odottelua

Oman vuoron odottelua

Kaverikoirat ovat ihmisen seuralaisia parhaimmillaan. Niiden pitää olla terveitä, aikuisia eli vähintään 2-vuotiaita, ihmisystävällisiä koiria, joilla on hyvä ja luottavainen suhde ohjaajaansa. Koirien tulee itse haluta ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, eikä ne saa häkeltyä erikoisista hajuista, liukkaista lattioista, yllättävistä liikkeistä tai äänistä. Koirien tulee kyetä toimimaan laumassa ja olla ohjaajansa hallittavissa. Kaverikoiran työ väsyttää koiraa, huomion keskipisteenä oleminen on kivaa ja raskasta, kuten itsekin tiedämme. Uni maistuu keikkojen jälkeen hyvin Jimillekin.

Palkitut

Palkitut

Mitalinjakotilaisuus alkoi ilmoittautumisella Nuorisoteltalla, missä oli myös innokkaita kaverikoirien rapsuttajia. Kello 14.00 kuulutettiin tilaisuus Kehässä 1 alkaneeksi. Meitä palkittavia kaverikoiria oli lauantaina paikalla 19 eri puolilta Uuttamaata ja jokainen kaverikoira kuulutettiin yksi kerrallaan vastaanottamaan mitaliaan, kunniakirjaa ja Pedigreen palkintopussia. Kaikista kaverikoirista myös luettiin lyhyet kuvaukset, jotka olivat aika hauskoja!

Jimi ja kaverikoiramitali

Jimi ja kaverikoiramitali

Kiitokset Kennelliitolle kivan palkintotilaisuuden järjestämisestä ja palkinnoista!

Read Full Post »

Jimi sukuloi

Jimi sukuloi

Alkukesästä Jimin kasvattaja järjesti kasvateilleen vuotuiset pentutreffit. Kasvatit eivät enää ole kovin pentuiässä, Jimin pentue on jo nelivuotiaita ja useammalla näkyy jo harmaata kuonossa. Jimin kasvattajalla on kylläkin uusi pentue suunnitteilla, joten ehkä saamme seuraaville pentutreffeille pikkupentuja mukaan, ihanaa! Oli hauskaa päästä taas näkemään Jimin sukulaisia.

Jimin emo Muru ja velipuoli Eddie

Jimin velipuoli Eddie ja emo Muru

Pentutreffeillä päästiin heti alussa kahvittelemaan yhdessä ja vaihtamaan kuulumisia. Sen jälkeen treenattiin vepeä, Jimi mm. suoritti ensimmäisen kerran avoimen luokan Hyppy ja veneen hinaus 50m -liikkeen, joka sujui heti hienosti! Otimme myös leikkimielisen uintikilpailun, jossa hypättiin 30m päästä rannasta, josta ajanotto alkoi. Ajanotto päättyi koiran saapuessa rantaan. Kaikki vesipedot ovat kovia uimaan ja Jimi tuli muistaakseni kolmanneksi.

Jimi lounastauolla

Jimi lounastauolla

Jimin kasvattaja Nina oli järjestänyt paikalle grillin tykötarpeineen. Kaikki tarjoilut olivat taas niin makoisat. Vietimme hauskan lounashetken grillaten, lepäillen ja jutellen.

Jimi, kuvaaja: Tuuli Mankki

Jimi, kuvaaja: Tuuli Mankki

Ohjelmassa oli vielä hauska leikkimielinen kilpailu koirien kanssa toissa vuoden pentutreffien tapaan ja paikalle oli saapunut myös ammattivalokuvaaja Tuuli Mankki ottamaan kuvia kaikista vesipedoista. Kuvista tuli tosi hienoja! Taidanpa suurentaa ja kehystää seinälle jonkun niistä…

Jimi ui, kuvaaja: Tuuli Mankki

Jimi ui, kuvaaja: Tuuli Mankki

Lopuksi vesipedot vielä leikkivät yhdessä ja tottakai – vesileikkejä!

Loppuleikit (Jimi ja Salli)

Loppuleikkejä (Jimi ja Iita)

Read Full Post »

Ensimmäisen kerran tänä syystalvena lätäköt olivat jäässä täällä meillä päin. Meri on tietenkin vielä pitkään auki ja kävipä Jimi tänään aurinkoisessa lenkkeilysäässä vielä kahlailemassa meressä. Jimi ei kylmiä vesiä tosiaan pelkää, heti kevättalvella se jo kahlaili jäälohkareidenkin seassa. Sen verran järkeä on näköjään sentään päässä, ettei huvikseen mene kokonaan uimaan kylmään veteen poikkeuksena tietenkin noutaminen, joka saisi sen menemään kylmimpääkin veteen.

Vepen kauden päätöskokeen maalialue

Alkavan talven kunniaksi voisin kertoa vepekautemme lopun huipennuksesta. Meillä oli nimittäin syyskuun alussa vepeseuramme Espoon koirakerhon omat kokeet Nuottaniemessä. Tuomarina oli Kim Granholm. Jimi oli käynyt tätä ennen kolmissa vepekokeissa kesän aikana ja tuloksina oli SOVE1, ALO3 ja ALO1. Tuloksia oli sen verran, että jos kauden viimeisissä kokeissa tuloksena olisi ALO1, siirtyisimme kauden lopuksi avoimeen luokkaan ja pääsisimme treenaamaan uusia liikkeitä heti ensi kesänä…

Ennen koesuoritusta odottelua

Kokeet alkoivat hyvin. Jimi hyppäsi veneestä ja ui tapansa mukaan reippaasti 50 metrin matkan rantaan. Esineen viennissä aurinko oli juuri laskemassa niin alhaalla taivaanrannassa, etten vastavalossa nähnyt Jimiä kunnolla. Huomasin vain, että kutsun jälkeen jossain vaiheessa se alkoi kääntymään rantaan päin kesken liikkeen. Nopeasti löin käteni yhteen ja kutsuin innostavasti ja Jimi päätti onneksi jatkaa liikkeen loppuun asti. Virhepisteitä ylimääräisistä käskyistä tuli kolme.

Esineen vientiä, kiitos hyvälle avustajalle taas!

Veneen haku sujui odotetusti hyvin täysien pisteiden arvoisesti. Hukkuvan pelastaminen meni oikein hyvin myös. Hukkuva kertoi jälkeenpäin, että Jimi oli saanut hieman huonon otteen, mutta oli reippaasti vetänyt hukkuvan rantaan täysien pisteiden arvoisesti!

Veneen haun alkuinnostamista

Luulin, että olisin hyppinyt riemusta, kun saatiin se toinen tarvittava ALO1 (97 pist.) siirtymiseen avoimeen luokkaan. Sen sijaan olinkin huojentunut, että onnistuttiin, ehkä tuloksen hakeminen jäi sittenkin liian viime tinkaan, sillä en olisi enää halunnut alokasluokan liikkeitä tahkota millään ensi vuonna.

Hukkuva juuri ennen putoamistaan veteen

Kokeen loppuvaiheessa alkoi olla jo aika hämärää ja kokeen tuomari oli päättänyt, että tavan mukaan kaikkien luokkaa vaihtavien piti käydä kastautumassa hyisessä syksyisessä meressä. Me luokanvaihtajat pistimme lujasti vastaan ja saimme lopulta luvan käydä vain kahlaamassa rannassa. Tuomari oli sitä mieltä, että aina vepekokeissa tulisi olla mukana vaihtovaatteet ja totesi, että ehkä asiassa voidaan nyt joustaa näin syksyllä ja uhkasi samalla, että jos moinen käytös jatkuu, ei hän enää tule tuomaroimaan tänne.

Kuivattelua suorituksen jälkeen

Ensi kesänä aletaan sitten treenaamaan vepen avoimen luokan liikkeitä. Laiskanläksyksi saimme talven ajaksi viennin kuivaharjoituksia. Vepekausi on nyt paketissa ja veneet menneet talviteloille. Jännittää ensi kesän uudet liikkeet, miten Jimi ja minä niistä selvitään. Onneksi apuna on seuramme konkareita hyvine vinkkeineen. Siirrytään nyt talveen ja kohti joulua ja annetaan asioiden hautua. Uimassa voisi kyllä käydä talven aikana Helsingin koirauimalassa, se voisi olla mukavaa vaihtelua talven pakkasiin…

Kunniataulu

Read Full Post »

Older Posts »