Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Koiran hankinta’ Category

Jimi (4 vkoa) ja emo synnyinkodissaan (kasvattajan ottama kuva)

Aloin valitsemaan sopivaa labradorinnoutajan kasvattajaa sillä silmällä, että olin kiinnostunut eräästä labbisnartusta, jonka olimme tavanneet Urman kanssa uimarannalla. Se oli ihan Urman oloinen ja onnekseni olin muistanut kysyä kyseisen koiran kasvattajan. Myöhemmin sainkin kuulla, että kyseisen koiran sukulinjassa on myös opaskoiria. Jokin aika sen jälkeen, kun Urma meni opaskoirakoulutukseen ja pääsi oppaaksi, aloin selailemaan labradorinoutajien rotujärjestön pennunvälityssivuja ja etsiskelin kyseisen kasvattajan koiria. Löysinkin heti yhden, mutta koska ajankohta ei silloin ollut hyvä, jouduin etsimään myöhemmin lisää. Rotujärjestöjen pennunvälityssivuilta on hyvä etsiä pentuja, sillä välityssivuilla olevat pennut ovat rotujärjestöjen hyväksymien terveysohjelmien mukaan jalostettuja, joten jalostuksessa on kiinnitetty huomiota, ettei rodulle tyypilliset perinnölliset sairaudet vaivaisi pentuja. Pennun vanhempien terveystuloksia voi myös itse tutkia Kennelliiton ylläpitämästä jalostustietojärjestelmästä. Jos kasvattajalla on oma kennelnimi, on kasvattaja tehnyt myös kasvattajasitoumuksen, joka oikeuttaa Suomen Kennelliiton opastamaan ja neuvomaan kasvattajaa koirien pidossa ja hoidossa ja suorittamaan kennelneuvontakäyntejä ja näin myös valvomaan kasvattajan kenneliä. Silloin riski, että ottaisi pennun pentutehtailijalta, pienenee.

Jimi synnyinkodissaan 4 viikkoisena (kasvattajan ottama kuva)

Löysin pian Jimin kasvattajan ja hänen nettisivunsa ja pennut olivat syntymässä juuri oikeaan aikaan, pystyisimme pitämään kesälomat putkessa ja olemaan pennun kanssa mahdollisimman kauan kotona päivisin. Meillä kävi hyvä onni kasvattajan valinnassa ja saimme hyvän kasvattajan, joka on ollut tukena koko ajan ja antanut neuvoja joka tilanteessa. Kasvattajalla on paras tieto kasvattamiensa koiriensa luonteesta ja ominaisuuksista ja näin hän pystyy parhaiten neuvomaan uutta koiranomistajaa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Kasvattajamme on myös järjestänyt hyödyllisiä koulutuksia ja mukavia pentutapaamisia, joissa on tavannut muiden saman pentueen pentujen omistajia. Ja jos meille joskus tulee koiranpitovaikeuksia jostain syystä, esimerkiksi allergian vuoksi, voimme olla varmoja, että kasvattaja auttaa uuden kodin löytymisessä koiralle. Meillä tosin on jo ollut koira aikaisemmin, joten allergiasta ei onneksi ole pelkoa. Hyvä kasvattaja tietää myös millaiseen käyttöön ja perheisiin hänen koiransa soveltuvat ja meidänkin kasvattajamme halusi tavata meidät etukäteen ja kyseli tarkasti millaista koiraa halusimme ja millainen perhe olemme.

Jimille laitettiin uusi kaulapanta kasvattajalla kotimatkaa varten 8 viikoisena

Saimme kasvattajaltamme Jimin mukana Kennelliiton hyväksymän sopimuksen koiran kaupasta, rekisteritodistuksen, tarkat ruokinta- ja hoito-ohjeet, pillin ja pentudamin. Pennut olivat kasvaneet kasvattajan kotona keittiössä, olohuoneessa ja pihalla ”elämän” keskellä. Pennut oli opetettu pillille ja tutustutettu riistaan. Pennut oltiin ruokittu monipuolisella ravinnolla, kuivamuonan lisäksi lihalla ja erilaisilla kana-, kala- ja lihavihannespuuroilla ja ne oli madotettu asianmukaisesti. Pennut luovutettiin tatuoituna ja eläinlääkärin tarkastamina 8 viikkoisena. Uusi pentuomistaja oli liitetty myös Suomen Noutajakoirajärjestöön ja Labradorinnoutajakerhon jäseniksi kasvattajan toimesta. Tapasimme myös Jimin emon ja velipuolen, kun kävimme katsomassa Jimiä kasvattajalla ensimmäisen kerran ja hakiessamme Jimin kotiin ja näimme samalla myös Jimin synnyinkodin pentulaatikkoineen. Näin jälkikäteen voimme vain kiittää kasvattajaa ihanasta koirasta, jonka saimme perheenjäseneksemme!

Aika matkustaa autolla uuteen kotiin

Mainokset

Read Full Post »

Kesä on jo loppupuolella ja syyskiireet vähitellen alkavat, joten postauksien kirjoittamiseenkin jää vähemmän aikaa. Siksi uusia postauksia tuleekin nyt harvemmin, mutta ehtiipä kirjoituksiaankin miettimään enemmän, seuraavassa lempiaiheeni eli labradorinnoutaja ja syitä miksi juuri labradorinnoutaja.

Urma hiekkatiellä

Labradorinnoutajan (lapukan, labbiksen) eli Jimin hankkiminen oli meille itsestään selvä asia, koska olimme tutustuneet rotuun kasvattamalla opaspennun Urman kandidaatiksi opaskoirakoulutukseen. Urma toimii siis tällä hetkellä Pohjanmaalla näkövammaisen oppaana ja saamme harvakseltaan, mutta säännöllisesti kuulumisia ja kuvia siitä nykyiseltä perheeltä. Ihastuimme aikanaan Urmaan ja halusimme samanlaisen koiran ihan omaksi harrastuskoiraksi. Näin jälkikäteen ajateltuna päätös onkin ollut oikea, labradorinnoutaja on ihanteellinen harrastuskoira, sen kanssa voi harrastaa vaikka mitä. Itselläni on kokemusta metsästyskoirien jäljestämiskokeesta (mejä), noutajan rodunomaisista kokeista (nome), vesipelastuksesta (vepe), tottelevaisuuskokeista (toko), näyttelyistä ja kaverikoiratoiminnasta, joista lisää myöhemmissä postauksissa. Lapukan kanssa voi harrastaa myös palveluskoiralajeja (pk-lajit) ja agilityä, mutta niistä meillä ei ole kokemusta. Koska Jimi on meidän ihan ensimmäinen oma koira, olemmekin kokeilleet innostuneena monia lajeja, että löytäisimme sen kiinnostavimman ja Jimille sopivimman harrastuksen. Kaikista kokeilemistamme harrastuksista sekä Jimi että isäntä ja emäntä ovat pitäneet ja usein eri lajien opeista onkin arvaamatonta hyötyä myös toisessa lajissa. Mutta luulen kyllä, että Jimin suosikkilajeihin kuuluu nome ja vepe, sillä noutaminen on Jimille ihan ykkösjuttu, mikä saa sen aina innostumaan. Ihan sama noudetaanko damia (noutoesine), riistaa, venettä vai hukkuvaa.

Jimi noutaa

Labradorinnnoutaja kuuluu noutajien roturyhmään. Muidenkin rotukoirien kanssa on kiva harrastaa, esimerkiksi paimenkoirat ottavat jalostettujen käyttöominaisuuksiensa ansiosta helposti kontaktia ja ovat hienoja harrastuskavereita vaikka tokossa, agilityssä, vepessä ja pk-lajeissa. Jos taas haluaa itselleen pelkän seurakoiran, niitäkin löytyy monenlaisia ja -kokoisia, tarpeeksi pieniä lapsenkin ulkoilutettavaksi, vaikka vastuu koiran kasvatuksesta on tietenkin aina aikuisella. Terrierit ovat sähäköitä ja ne saattavat nousta lepsumman isännän niskan päälle, vaikka ovatkin usein pienikokoisia. Mäyräkoirat ovat hauskan näköisiä isoja pikkukoiria ja ovat usein itsepäisiä ja metsästyskoirina omaavat myös riistaviettiä. Monirotuiset koirat ovat usein myös hauskan näköisiä, mutta niiden kanssa harrastamista rajoittaa virallisiin kokeisiin ja näyttelyihin pääsy, omaksi ja koiran iloksi niiden kanssa voi tietenkin harrastaa vaikka mitä ja epävirallisia kokeita ja näyttelyjä järjestetään paljon. Monissa roduissa on eriytyneet näyttely- ja käyttölinjat. Käyttölinjaiset eivät yleensä pärjää näyttelyissä, mutta niiden jalostuksessa on kiinnitetty huomiota riistaviettiin ja koulutettavuuteen, joten niitä kannattaa hankkia harrastuskoiraksi. Näyttelylinjaisten kasvatuksessa on taas kiinnitetty huomiota erityisesti ulkomuotoon ja niillä ei välttämättä ole riistaviettiä ja ne voivat olla rauhallisempia ja sopivat hyvin vaikka lenkkikaveriksi eivätkä vaadi niin paljon aktiviteetteja kuin käyttölinjaiset, toisin sanoen ne eivät keksi omaa luvatonta tekemistä luvallisten aktiviteettien puuttuessa. Jimi ei ole ihan puhdas käyttölinjainen labradorinnoutaja vaan sen suvussa on myös näyttelylinjaisia, kuten usein myös opaskoirissa, sillä opaskoiran pitää olla paitsi hyvin koulutettavissa myös rauhallinen.

Jimi koiranäyttelyssä

Labradorinnoutajan luonne on mielestäni myös ihana. Se on kärsivällinen, ystävällinen, miellyttämisenhaluinen ja leikkisä. Leikkisyyteen kuuluu myös tietty rajuus, kaikkien luokse mennään innolla ja täydellä sydämellä, jolloin vastapuoli saattaa olla hyvin nopeasti kumossa. Jimin kanssa ei tarvitse pelätä, että se purisi tai hyökkäisi jonkun ihmisen tai eläimen kimppuun. Noutajana koiran tehtävänä on noutaa riistaa eikä tappaa sitä. Metsästäjälle on tärkeää, että noutajan hakema riista tulee ehjänä perille, joten labbiksen luonteenpiirteet ovat mielestäni kehittyneet jalostuksessa tämän ominaisuuden kanssa. Labbiksen turkki on helppohoitoinen, mutta lämmin talvellakin. Lapukoilla on yleisestä luulosta huolimatta jäljellä vahtimisviettiä, ainakin Jimillä. Se kyllä huomauttaa, jos joku vieras on tulossa meille. Viime kesänä vuokrasimme kesämökin ja saimme kunnon näytöksen labbisten vahtimistaidoista. Olimme todella noloina, kun Jimi muisti haukkua kaikki kesämökin pihan ohittavat kesävieraat vuorotellen aina uudestaan ja uudestaan…

Jimi vahtii kesämökillä

Read Full Post »

Koiranpentu tottuu uusiin asioihin ja paikkoihin parhaiten alle kolmikuisena eli leimautumisvaiheessa. Tämän jälkeen pentu kyllä tottuu uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, mutta ei enää liitä  niitä mielessään osaksi ”normaalielämää”. Tämän olen oppinut keskustellessani Opaskoirakoulun hoitoperheiden kanssa. Meillä itsellämmekin on ollut Opaskoirakoulun hoitopentu, siitä lisää myöhemmissä postauksissa.

Hoitopentumme Urma

Olemme pyrkineet opettamaan koirillemme heti pienestä pitäen matkustamisen julkisissa kulkuneuvoissa, mutta valitettavasti tämä tärkeä leimautumisvaihe ei meillä ollut tiedossa vielä silloin, kun Jimi oli pikkupentu. En muista totuttelimmeko metromatkustamiseen ja portaisiin juuri leimautumisvaiheessa vai myöhemmin, mutta joka tapauksessa Jimi pelkää metroasemia ja portaita. Porraspelko voi olla myös perinnöllistä, mutta on vaikea sanoa, johtuuko Jimin pelko perimästä vai totuttelun puutteesta. Nykyään kyllä liikumme portaissa ja metrossa pitkän opettelun jälkeen, mutta se on Jimistä aina vähän epämukavaa.

Istuimme metrossa Jimin kanssa jälleen matkustamassa johonkin koiraharrastukseemme, kun Jimin läsnäolo avasi taas keskustelun, tällä kertaa vastapäätä istuvan naisen kanssa. Hän ihaili Jimiä ja kehui kovasti sitä. Lopulta keskustelu päätyi hänen poikaansa, jolle oltiin hankkimassa koiraa. Nainen kyseli miten koira kannattaisi hankkia Suomessa, koko keskustelu oli käyty siihen asti englanniksi. Yritin lyhyellä metromatkalla selittää englanniksi keräämiäni niksejä koiran hankinnasta ja lopulta päädyimme vaihtamaan sähköpostiosoitteita, kun pääteasema alkoi häämöttää.

Huomasin, että olin kerännyt aika paljon vinkkejä koiraharrastukseni alkutaipaleelta ja päätinkin alkaa tekemään postauksia keräämistäni vinkeistä, jotka kaikki tulevat löytymään kategoriasta Koiran hankinta. Vinkit ovat omiani ja en ota vastuuta niiden paikkansa pitävyydestä, ne ovat kuitenkin asioita, jotka ovat tulleet eteen meidän koiranpentujemme kanssa ja siten ovat varsin kapea-alaisia.

Aloittelevalle koiraharrastajalle suosittelisin erästä kirjaa, jossa kerrotaan mm. noista tärkeistä pennun kehitysvaiheista. Itselleni on suositeltu sitä monelta taholta, valitettavasti vaan varsin myöhään, sillä Jimi oli silloin jo melkein 1-vuotias. Kyseinen kirja on Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Itselläni on se nyt kirjahyllyssä odottamassa lukemista, mutta olisi ollut mukava lukea se ennen Jimin meille tuloa.

Read Full Post »