Jimi ja murtunut häntä

Keväällä vierailimme eläinlääkärissä tämän tästä. Viimeisin koettelemus Jimille oli murtunut häntä. Jäät olivat juuri lähteneet kokonaan, kun Jimi päätti mennä lenkillä mereen. Ihan kokonaan se ei mennyt uimaan vaan tapansa mukaan kahlasi niin että vatsa kastuu kunnolla. Seuraavana päivänä Jimin häntä roikkui velttona eikä selkälinjan yläpuolella niin kuin yleensä tällä itsevarmalla uroksella. Ajattelin, että nyt se sitten sai sen vesihännän uimareissunsa päätteeksi. Minulla oli Jimin tulehduskipulääkkeitä jalkavaivojen peruilta ja annoin sille reseptin mukaan. Jimin olo piristyi selvästi mutta häntä pysyi ennallaan ja päätin varmuuden vuoksi mennä tarkastuttamaan sen Eläinklinikka Hertassa heti maanantaina.

Vesihäntäkö?

Eläinlääkäri tutki Jimin häntää ja sanoi sen rutisevan ja roikkuvan sillä tavoin, joka ei ole ihan tyypillistä vesihännässä eli viittaisi murtumaan ja Jimin häntä kuvattiin röntgenissä. Selvä murtumahan kuvissa näkyi! Koska mitään tapaturmaa ei ollut Jimille tapahtunut, sen voimakas hännänheilutus on ilmeisesti osunut johonkin kovaan ja terävään ja häntä oli murtunut. Jimin häntä heiluu todella usein ja vinhasti, entisen naapurimme ovikin paukkui Jimin hännän heiluessa ja asukas oli helpottuneen huvittunut, kun huomasi kummallisen äänen tulevan koiramme hännästä.

Jimin häntään kiinnitettiin pariksi viikoksi tukiside, joka pysyi yllättävän hyvin vahvassa hännässä. Sidettä tuki kevyet puulastat. Tulehduskipulääkettä määrättiin myös 3-5 ensimmäiseksi päiväksi. Eläintenhoitaja sanoi myöhemmin, että side ei ole välttämätön ja sen voisi ottaa pois, jos ei pysy.

Siteen poistamisen jälkeen hännänpää roikkui edelleen

Jimi heilutti ihan iloisesti tuettua häntäänsä ja mielestäni se paukkui ikävästi seiniin, kun hännänpää oli niin painava ja välillä Jimi aristelikin, kun häntä osui vauhdilla esteeseen. Huojentuneena poistin sitten siteen kahden viikon kuluttua, mutta häntä olikin vielä kipeä ja Jimi roikotti tukematonta hännänpäätä edelleen. Onneksi tulehduskipulääkkeitä oli vielä jäljellä ja annoin niitä taas noin viiden päivän ajan. Lääkkeet auttoivatkin ja Jimi oli taas pirteä.

Muistoja häntämurtumasta

Häntä on parantunut itsekseen ja jäljellä tapaturmasta on enää eläinlääkärin leikkaamat lovet häntäkarvoissa. Ihan harvinaisia tällaiset tapaturmat eivät ainakaan labradorinnoutajilla ole, sillä Jimin velikin on kärsinyt samasta vaivasta!

Read Full Post »

Jimi eläinlääkärissä osa 2

Viime keväänä ramppasimme eläinlääkärissä yhtenään, ensin ontuminen ja pieni kuolio niskassa, sitten huomasin Jimin alasilmäluomessa syylämäisen näppylän, jonka tarkastamista eläinlääkäri ontumista tutkiessaan suositteli. Joten varasin sitten ajan Viikin Yliopistollisen eläinsairaalan oftalmologian poliklinikalle.

Jimi ja kissankellot

Silmäsairauksiin erikoistuva eläinlääkäri teki Jimille siellä perusteellinen silmätutkimuksen. Tutkimuksessa oli mukana jopa kolme opiskelijaa ulkomailta asti. Molemmissa silmissä todettiin normaali kyynelnestetuotanto ja silmänpaineet sekä reaktiot valolle ja liikkeellle normaaleiksi.

Näppy silmässä

Oikeassa alaluomessa luomen keskivaiheilla luomireunassa todettiin meibomian rauhasaukon rivistä kasvava pieni, noin 1,5 mm halkaisijaltaan oleva vaaleanpunainen syylämäinen uudismuodostuma. Se ei ärsytä silmää ja on mitä todennäköisemmin hyvänlaatuinen kasvain. Eläinlääkäri sanoi, että näppy voi jopa pudota itsestään pois. Jimin kasvattaja kertoi minulle jälkeenpäin, että Jimin emällä oli vähän vastaavanlaisia silmää ärsyttämättömiä näppyjä silmäluomissa.

Pikku Jimi

Muutosta täytyy nyt vain seurata, mutta jos se kasvaa tai alkaa ärsyttämään silmää, on muutoksen leikkauksellinen poisto suositeltavaa.

Kesäisiä maisemia

Lopuksi eläinlääkärioppilaatkin saivat vähän tutkia Jimin silmiä, kuulemma kiltit potilaat saavat ”kunnian” olla enemmän oppilaiden tutkittavina ja Jimi on eläinlääkärissä aina kuin pieni enkeli. Heiluttaa häntää eläinlääkärille, vaikka olisi ollutkin missä tutkimuksissa ja lopuksi pidän aina huolen, että eläinlääkäri palkitsee Jimiä nameilla, heillä on aina jemmassa joku pieni namipurkki koirapotilaita varten.

Jimi tarkkailee

Käynnistä jäi hyvä mieli, sillä Jimin näkö ja silmät tuli samalla tutkittua perusteellisesti, nyt täytyy vaan säännöllisesti pitää pientä näppyä silmäluomessa silmällä… Mutta kevään eläinlääkärikäynnit eivät jääneet suinkaan tähän, Lähitapiolan eläinvakuutuksen yläraja ei onneksi kuitenkaan ole vielä tullut vastaan!

Read Full Post »

Koiran herkkujen alkuperämaat

Kuivattua kanafileetä

Viime päivinä on ollut sosiaalisessa mediassa paljon puhetta kiinalaisesta kanan kuivalihasta ja sen yhteydestä Fanconin syndroomaan koirilla. Samalla puheenaiheeksi tuli koirien herkkujen merkinnät niiden alkuperämaista. Olen itse varsin sinisilmäinen kuluttaja ja olen ollut aina siinä luulossa, että Hau Hau Champion -tuotteet ovat valmistettu Suomessa, kun tuotteiden pakkauksessa on lukenut ”Valmistuttaja: Prima Pet Premium Oy, Pirkkala, Suomi-Finland”. Nyt yllätyksekseni ystävällisen fb-kaverini avustuksella huomasinkin, että alkuperämaa ainakin kuivattujen Hau-Hau Champion kanafileiden ja puruluiden kohdalla on Kiina ja tuote on vain pakattu Suomessa. Siinä menee pienen koiranomistajan elämä sekaisin.

Kanafileen valmistuttaja

Asian googlettelun jälkeen paljastui, että kotimaisia koiran herkkuja valmistaa mm. RAUH!, MUSH, Best-In ja Oscar. Osa näistä olikin minulle jo tuttuja, mutta huomasin, että kotimaisia nahkapuruluita valmistaa vain RAUH! ja heidän laadukkaita luita myydään yksittäin esim. Mustissa ja Mirrissä ja useampia luita ostaessa niiden hinnaksi kertyy aika paljon enemmän kuin kiinalaisten serkkujensa.

Kiinalaisia puruluita

Jimi on varsin tapoihinsa piintynyt vanhempi uros (9-vuotias), se muistaa tarkasti milloin on sen aika lähteä lenkille, saada ruoka ja sitten saada ne päivän herkut. Tapanani on antaa päivällä Jimille nahkapuruluu, joka ylläpitää myös hampaiden terveyttä ja sitten illalla joku aktivoiva herkkulelu tai herkkujen piilottelua tms. ja illalla ennen nukkumaanmenoa purupala hammashygieniaan.

RAUH! tehotikku ja HIRVEÄ Hirvi puruluu 15 cm

Olen ollut varsin tarkka, että annan vain suomalaisia tuotteita, mutta nyt tosiaan pienen koiranomistajan (ja koiran) elämää sotki, että puruluiden alkuperämaa olikin Kiina. Tänään tulikin kiire Mustiin ja Mirriin ostamaan RAUH!-merkkisiä tehotikkuja (a’ 1,99€) ja tilasin heidän verkkokaupastaan ainoan useamman luun pakkauksen RAUH! minilastuja, jotka tulevat edullisemmaksi pitemmän päälle kerran päivässä annettuna. Näyttivät nyt olevan jo loppu verkkokaupasta. Minilastuja odotamme vielä saapuvaksi, toivottavasti ovat meidän käyttöön sopivat. RAUH! Hirvipuruluita voimme jo suositella, ne on hyviä ja kestäviä tehopurijalle ja aika kuluu hienosti niitä pureskellessa.

Dentastix-purupalat

Tämän myötä meillä meni myös Dentastix-purupalat syyniin. En löytänyt mistään paketista niiden alkuperämaata, en myöskään heidän nettisivuiltaan, joten ne ovat tällä hetkellä pannassa. Ostinkin tänään Viikin Yliopiston apteekista, jossa on varsin laaja eläinosasto varmaankin Yliopistollisen eläinsairaalan läheisyydestä johtuen, Aptus BUGADOG purupaloja, jotka ovat valmistettu Belgiassa. Suomalaisia purupaloja ei taida olla olemassakaan. Katsotaan miten ne maistuu, vaikkakin niiden maistuvuudesta minulla ei kyllä epäilystä olekaan meidän suursyömärin kanssa!

Uudet purupalat kokeilussa

Read Full Post »

Jimi eläinlääkärissä

Jimille sattuu ja tapahtuu

Jimi on viimeaikoina käynyt usein eläinlääkärissä. Lääkärissäkäynnit aloitti oikean etujalan ontuminen. Jimi linkkasi sitä niin paljon, että päätin mennä heti eläinlääkärin päivystykseen Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Jalka tutkittiin huolellisesti, mutta siinä ei todettu mitään vakavampaa kuin todennäköisesti venähdys. Siihen aikaan oli vielä paljon lunta ja tarvoimme silloin tällöin hangessa ja Jimillä on aina sellainen vauhti päällä, että helposti on jalka voinut venähtää. Eläinlääkärin käynnin yhteydessä Jimille annettiin tulehduskipulääke pistoksena ja sain reseptin tulehduskipulääke Rimadylia jalkaa varten.

Ulkoilut oli minimissä viikon ajan

 

No, ontuminen meni ohi levolla ja 2-3 päivän tulehduskipulääkekuurilla. Lenkkejä pidennettiin vähitellen noin kahden viikon ajan. Sitten päätin pestä Jimin kesää varten. Seuraavana päivänä huomasin kummallisen ruhjeen Jimin niskassa. Ruhjeen päällä oli kuiva rupimainen patti, jossa oli vielä karvoja ja rupea ympäröi karvaton rinkula. Ruven alla näkyi verenpunaista ihokudosta. Päätin mennä eläinlääkäriin näyttämään ruhjetta, sillä haava ruven alla näytti syvältä.

Ruhje Jimin niskassa

 

Eläinklinikka Hertan eläinlääkäri totesi vastaanotolla, että Jimillä oli niskassa pieni kuolio, joka mahdollisesti oli juuri sen injektion aiheuttamana, jolla Jimi sai tulehduskipulääkkeen pistoksena ontumiseensa! Tällaisia kuolioita voi kuulemma injektioista tulla ja ovat yleisempiä kissoilla. Kuollut ihokudos irtoaisi omine aikoineen ja sitä ei kannattanut ottaa siitä itse pois. Kuolio piti pitää puhtaana ja kuivana, puhdistus betadinella ja tarvittaessa shampoolla.

Pesussa irronnut kuolio

 

Kuollut ihosolu lähti irti itsestään niin kuin eläinlääkäri oli sanonut alle kuukaudessa pesussa ja nyt siihen jää karvaton kohta. Jimillä on niin tuuhea karva kaulassa, ettei sitä huomaa ollenkaan. Kaikenlaista sitä voikin sattua ja jatkoa seuraa…

Karvaton kohta niskassa

 

Read Full Post »

Jimin uunipuuro

Yli vuosi sitten kävimme Jimin kanssa eläinlääkärissä Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla ihan muissa asioissa, mutta eläinlääkäri kiinnitti huomiota Jimin turkin huonoon kuntoon. Mitään paljaita kohtia turkissa ei ollut tai kutiamista, karvaa vaan lähti ja turkki oli kiilloton. Jimiltä otettiin verikoe ja eosinofiili-arvot olivat koholla. Eläinlääkäri suositteli kotiruokaan siirtymistä, turkin huono kunto saattoi johtua teollisesta ruuasta, joka ei Jimille sopisi. Keskustelimme vielä ruuan määrästä ja laadusta, hyvää olisi esim. kaura-, riisi- tai ohrapuuro ja vastaava määrä esim. porsasta, kanaa tai kalaa mielummin kypsänä sekä lisäksi ruokaöljyä, muuta ei tarvittaisi.

Puuroainekset

Kotiruokaan siirtyminen oli prosessi. Heti alusta alkaen mieleeni tuli Yrjölän puuro, Suomen Kennelliiton ja Suomen Rottweileryhdistyksen entisen puheenjohtajan ja ulkomuototuomarin J. A. U. Yrjölän puuroresepti. Olin saanut reseptin jo Opaskoirakoululta hoitopennun ruokintaa varten. Otin reseptin käyttöön ja lisäsin puuroon aluksi Puuppolan aitokaura kokonaiset kauraryynit, jotka olivat Prisman valikoimassa. Valitettavasti eivät ole valikoimassa enää, joten ne jäi ohjeesta pois.

Hirssiä, riisiä, ohraa, tattaria ja kalaa

Jimin uunipuuro

1 dl ohrasuurimoita
1 dl täysjyväriisiä
1 dl hirssisuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
2 l vettä
2 porkkanaa tai pala lanttua
800 g lihaa tai kalaa
1 tl suolaa

Laita riisi ja suurimot likoamaan yön ajaksi.

Seuraavana päivänä laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Raasta juurekset uunivuokaan. Lisää riisi ja suurimot uunivuokaan ja suola myös. Lisää liha tai kala ja sekoita. Pakasteseipalat voi laittaa kokonaisena uunivuoan pohjalle

Laita vuoka uunin alatasolle ja paista puuroa 180 asteessa 2,5-3 h, kunnes vesi on kokonaan imeytynyt suurimoihin ja riisiin.

Porkkanaraaste ja kalat

Ihmettelin, miksi Yrjölänpuuron ohjeessa käsketään liottamaan suurimoita yön yli, kun uunipuurot yleensä valmistetaan liuottamattomista suurimoista ja Yrjölän artikkelista löysin vastaukseksi:

Pitkä liotusaika ennen puuron kypsennystä tekee puurosta myös paremmin sulavaa. Liotessaan suurimot reagoivat keskenään ja ne heräävät. Fytaasientsyymi, joka hajottaa fytiiniä, ennättää toimia ja edistää viljoissa olevan kalsiumin parempaa imeytymistä ruuansulatuksessa. Luonnollisesti pitkä liotus myös edistää suurimoiden kypsymistä. Tälläkin on merkitystä, kun käyttää puuroon kokonaisia suurimoita.

Turvotetut suurimot päälle

Jimin ruokaan lisäsin vielä raejuustoa ja rypsiöljyä, jossa on suhteessa enemmän hyviä rasvahappoja kuin muissa ruokaöljyissä. Nykyään käytän rypsiöljyn sijaan Nutrolin nivel monitehoa, jossa on kalaöljy ja lisäravinnetta nivelien hyvää kuntoa varten.

Suolaa, vettä ja valmiina uuniin

Nyt yli vuoden ollaan oltu kotiruualla ja Jimin turkki kiiltää ja nivelet on kunnossa, jee!

Valmis puuro 3 h kuluttua

Read Full Post »

Flexi vs. talutushihna

Olen aikaisemmin ollut vannoutunut talutushihnan käyttäjä. Opaskoirakoulun hoitopentuohjeissa neuvotaan ehdottomasti käyttämään talutushihnaa ja oman hoitopennun myötä opin sen käytön. Opaskoirakoulu antaa myös hoitopennuilleen mukaan kätevän monitoimitaluttimen, joten senkin käyttö tuli tutuksi.

Jokin aika sitten aloin huolestua Jimin peitsaamisesta taluttimessa. Vapaana juostessaan se ei peitsannut. Ajattelin, että flexissä koiran on vapaampi liikkua ja peitsaaminenkin vähentyisi. Hankin Flexi vario tape 8 m largen. Hinta oli aika arvokas, n. 40€ paikkeilla.

Flexi auttoi jonkun verran peitsaamiseen ja lisäksi huomasin, että Jimi sai vapaammin kulkea hajujen perässä. Olen aina ollut sitä mieltä, koska hajuaisti on koiran tärkein aisti, sen tarvitsee saada nuuskia. Jäljestäminen esimerkiksi on hieno harrastus, hajuaistin käyttäminen siinä rasittaa koiraa ihan toisella tavalla, kun pelkät kävelylenkit. Mutta myös kävelylenkeillä olen pennusta alkaen antanut Jimin nuuskia niin paljon kuin se haluaa. Kävelylenkit ovat sen laatuaikaa ja uskon, että koirien kuulumisien vaihtoon kuuluu vahvasti toisten koirien hajujen haistelu.

Mutta koiraa on vaikeampi hallita flexissä. Koko ajan täytyy olla tarkkana lähestyvien koirien varalta ja kelata silloin vauhdilla koira sivulle.

Monitoimitaluttimemme on 3 m pitkä ja sen saa monen eri pituiseksi, joten sekin toimii vähän flexin lailla. Koiran hallittavuus on myös hyvä ja nahkaremmistä saa tukevan otteen, varsinkin jos koira käyttäytyy aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Mielestäni nuorta koiraa pitäisi aina taluttaa talutinhihnassa, jotta se oppii kulkemaan taluttimessa vetämättä.

Kaikesta huolimatta olimme siirtyneet käyttämään flexiä. Sen käyttäminen sujui alussa ihan hyvin, kunnes huomasin, että Jimin pitäminen komennossa ohitustilanteissa vaikeutui. Jimi on aina ollut kiinnostunut muista koirista ja vinkuu niiden perään. Flexistä oli vaikea saada tukevaa otetta ja pitää koira sivulla. Lisäksi Jimi alkoi herkemmin haukkumaan toisia koiria, kun se ei ollut taluttajan hallussa. Flexi ei loppujen lopuksi sopinutkaan meille vaan nykyään Jimi kulkee kiltisti monitoimitaluttimessa. Flexin käyttäminen vaatii treenaamista ja hyvää tottelevaisuutta. Ehkä voisimme käyttää flexiä harjoittelun jälkeen sekä lenkkipoluilla että maastossa, mutta toistaiseksi 3 metrin taluttimen käyttäminen on ollut vaivattomampaa ja Jimi saa olla mahdollisimman paljon vapaana aina kun se on mahdollista.

Read Full Post »

Jimi kylvyssä

Turkin kastelu

Jimi kylvetettiin toukokuussa ennen punkkikarkotteen laittamista. Peseminen meillä aina vähän jää, kun Jimi suihkutetaan niin usein ja se ui niin paljon. Mutta oli korkea aika laittaa Jimi kylpyyn! Jimin turkki oli alkanut hieman tuoksahtamaan pahalle, varsinkin kesällä, kun se ui paljon ja turkki hautoo kosteana helteessä, vaikka sen kuivaa. Jos koiraa ei pese tarpeeksi usein, sen turkki saattaa alkaa haisemaan pahalle kastuessaan. Luin tästä myös ylen uutissivuilta.

Turkin pesua

Olen aina ollut siinä luulossa, että koiraa ei ole tarpeen pestä, kun sitä suihkuttaa ja koira ui usein. Opinkin, että koiran peseminen silloin tällöin on tärkeää. Ei kuitenkaan liian usein, ettei koiran ihon rasvan eritys ala lisääntymään kuivuessaan ja syntyy kierre. Pesuväli on yksilöllinen, mutta yksi tai kaksi pesua vuodessa kuulemma riittää useimmille. Koiran turkki pitäisi pestä viimeistään, kun se alkaa haisemaan.

Helläpesu-shampoo

Käytimme Jimin pesemisessä Helläpesu-shampoota, jota saa mm. apteekista. Opaskoirakoulu suositteli tätä shampoota ohjeissaan aikoinaan, kun meillä oli opaskoiranpentu hoitokoirana. Se on hajuton, eikä näin ollen haittaa koiran hajuaistia. Aikaisemmin tämä luki myös shampoopullon kyljessä, nyt tekstiä ei ole enää.

Turkin huuhtelu

Pesun jälkeen huuhteluvaihe on tärkeä. On hienoa saada huolellisen huuhtelun sekä kuivauksen  jälkeen puhdas koira kylvystä.

Kuivausta

Jimi suoritti loppukuivattelun keittiön mattoon itse.

Omatoimista kuivattelua!

Read Full Post »

Annabellen ja Jimin madotus

Annabellen vuosittainen rokotus läheni jokin aika sitten ja koska loishäätöä suositellaan 1-2 viikkoa ennen rokotuksia, täytyi apteekista hakea matolääkettä sekä koiralle että kissalle. Eläimemme elävät niin tiivistä yhteiseloa, että madotus on tehtävä yhtä aikaa. Olen saanut saman ohjeen sekä Opaskoirakoululta hoitopennullemme että kasvattajaltamme Jimille, että madotus pitäisi antaa kahdesti vuodessa, kun maa jäätyy ja kun se sulaa. Se on aika kätevää, että Annabellelle on sattunut vuosittaiseksi rokotusajaksi juuri marraskuu ja Jimille taas toukokuu, joten madotukset pari viikkoa ennen rokotuksia osuu juuri maan sulamisen ja jäätymisen aikaan.

Annabelle ja Jimi leikkii

Vaikka annamme madotukset kissalle ja koiralle yhtä aikaa, on niiden antaminen ihan eritasoinen haaste. Labradorinnoutajalle matolääkkeen antaminen on niin yksinkertaista, että otetaan lääke, murennetaan se lusikanpohjalla ruokakupissa ja sekoitetaan ruokaan. Kestää minuutin, että ruoka ja lääke ovat koiran vatsassa. Kissa onkin sitten eri juttu… Luin joskus ennen Annabellen tuloa kotiimme Kumikanasta hauskan jutun: Kissan ja koiran lääkintäohje. Vaikka matolääkkeen anto kissalle ei olekaan ihan yhtä vaikeaa kuin kyseisessä humoristisessa tarinassa, on se selvästi vaikeampaa kuin  koiralle.

Jimi syö innolla - tässä synttärikakkuaan

Annoin Annabellelle pentuna kolmena peräkkäisenä päivänä matolääkkeen tahnana, jonka eläinlääkärin neuvosta pursotin kissanpennun turkkiin tassuihin, josta sen pitäisi se sitten nuolla siistinä eläimenä ja niellä. Yritys onnistuikin joten kuten, mutta en ollut silloin oikein varma kuinka paljon sittenkin meni sohvalle kuin kissan suuhun. Joten nyt olinkin päättänyt ostaa Drontal matolääkkeen kerta-annostablettina Annabellelle. Totesin kuitenkin, että sen antaminen oli vieläkin vaikeampaa kuin tahnan. Yritin ensin sekoittaa tabletin kissanherkkupateeseen. No, Annabelle maistoi ruokaa pari kertaa ja sen jälkeen se päätti, ettei maku miellytä. Seuraavaksi otin kovemmat keinot käyttöön. Murskasin toisen tabletin pieneen määrään vettä ja kaadoin sen pieneen ruiskuun. Kissa kiedottiin pyyhkeen sisään ja isäntä piti sitä sylissään. Työntäessäni ruiskua kissan suupielestä sisään, näkyi vaan vilahdus ja kissa oli sängyn alla. Isäntä vakuutti pitäneensä kunnolla kiinni, joten vaihdoimme osia ja minä pidin pihtiotteessa pyyhkeeseen kiedottua kissaa ja isäntä ruiskutti lääkeseosta suuhun. Suurin osa suuhun menikin, mutta hetken kuluttua näin Annabellen sylkevän valkoista nestettä suustaan lattialla. Nieleminen ei näköjään ollutkaan niin itsestään selvä seuraus lääkkeenannon jälkeen suuhun. Sen jälkeen kissa sai hepulin ja kiisi huoneesta toiseen. Oletin kuitenkin osan lääkkeestä menneen vatsaan ruuan seassa ja ruiskusta, joten madotus oli suoritettu taas jotenkuten.

Siisti Annabelle peseytyy

Viikon kuluttua kävin Viikissä Yliopistollisessa apteekissa, jossa on erinomainen eläinosasto. Kysyin siellä farmaseutilta ohjeita kissan madotukseen ja kuulin Mirrix-tahnasta, jota ei tarvitse antaa kissalle kuin kerta-annos. Tahnaa on myös vaikea sylkeä pois suusta. Lisäksi sain erikoisen neuvon, että matolääketabletin voisi yrittää kastaa voihin ja kissat kuulemma eivät voi vastustaa sitä vaan syövät voihin kieritetyn tabletin tuosta vaan parin tarjoamisen jälkeen. Keino on kuulemma tepsinyt myös farmaseutin omiin kissoihin… Tätä täytyy kokeilla, vaikka se mahdottomalta kuulostaakin!

Annabelle syö valikoiden

Kun olimme eläinlääkärillämme Annabellen rokotuksessa, juttelin myös hänen kanssaan asiasta ja sain lohduttavan tiedon. Jos matolääkkeen antaminen kissalle on mahdotonta, olemassa on myös Profender niminen valeluliuos, joka on reseptilääke ja ruiskutetaan kissan niskaan ja madotus on sillä hoidettu! Kannattaa tosiaan kysellä asioita viisaammilta asiantuntijoilta ja vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin alkaa löytyä. Onko blogimme lukijoilla muuten jotain hyviä vinkkejä lääkkeen antamiseen kissalle? Olisi hauska kuulla lisää kokemuksia, miten lääkkeiden anto sujuisi helpommin.

Hurmaava mutta mahdoton lääkittävä

Read Full Post »