Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Opaskoirat’ Category

Jimi9

Olen aikaisemmin ollut vannoutunut talutushihnan käyttäjä. Opaskoirakoulun hoitopentuohjeissa neuvotaan ehdottomasti käyttämään talutushihnaa ja oman hoitopennun myötä opin sen käytön. Opaskoirakoulu antaa myös hoitopennuilleen mukaan kätevän monitoimitaluttimen, joten senkin käyttö tuli tutuksi.

Jimi4

Jokin aika sitten aloin huolestua Jimin peitsaamisesta taluttimessa. Vapaana juostessaan se ei peitsannut. Ajattelin, että flexissä koiran on vapaampi liikkua ja peitsaaminenkin vähentyisi. Hankin Flexi vario tape 8 m largen. Hinta oli aika arvokas, n. 40€ paikkeilla.

Jimi8

Flexi auttoi jonkun verran peitsaamiseen ja lisäksi huomasin, että Jimi sai vapaammin kulkea hajujen perässä. Olen aina ollut sitä mieltä, koska hajuaisti on koiran tärkein aisti, sen tarvitsee saada nuuskia. Jäljestäminen esimerkiksi on hieno harrastus, hajuaistin käyttäminen siinä rasittaa koiraa ihan toisella tavalla, kun pelkät kävelylenkit. Mutta myös kävelylenkeillä olen pennusta alkaen antanut Jimin nuuskia niin paljon kuin se haluaa. Kävelylenkit ovat sen laatuaikaa ja uskon, että koirien kuulumisien vaihtoon kuuluu vahvasti toisten koirien hajujen haistelu.

Jimi2

Mutta koiraa on vaikeampi hallita flexissä. Koko ajan täytyy olla tarkkana lähestyvien koirien varalta ja kelata silloin vauhdilla koira sivulle.

Jimi3

Monitoimitaluttimemme on 3 m pitkä ja sen saa monen eri pituiseksi, joten sekin toimii vähän flexin lailla. Koiran hallittavuus on myös hyvä ja nahkaremmistä saa tukevan otteen, varsinkin jos koira käyttäytyy aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Mielestäni nuorta koiraa pitäisi aina taluttaa talutinhihnassa, jotta se oppii kulkemaan taluttimessa vetämättä.

Jimi6

Kaikesta huolimatta olimme siirtyneet käyttämään flexiä. Sen käyttäminen sujui alussa ihan hyvin, kunnes huomasin, että Jimin pitäminen komennossa ohitustilanteissa vaikeutui. Jimi on aina ollut kiinnostunut muista koirista ja vinkuu niiden perään. Flexistä oli vaikea saada tukevaa otetta ja pitää koira sivulla. Lisäksi Jimi alkoi herkemmin haukkumaan toisia koiria, kun se ei ollut taluttajan hallussa. Flexi ei loppujen lopuksi sopinutkaan meille vaan nykyään Jimi kulkee kiltisti monitoimitaluttimessa. Flexin käyttäminen vaatii treenaamista ja hyvää tottelevaisuutta. Ehkä voisimme käyttää flexiä harjoittelun jälkeen sekä lenkkipoluilla että maastossa, mutta toistaiseksi 3 metrin taluttimen käyttäminen on ollut vaivattomampaa ja Jimi saa olla mahdollisimman paljon vapaana aina kun se on mahdollista.

Jimi1

Mainokset

Read Full Post »

Opaskoirakalenteri 2013

Opaskoirakalenteri 2013

Uuden vuoden kunniaksi mainostan täällä blogissa tämän vuoden Opaskoirakalenteria 2013.

A4-kokoisessa opaskoirakalenterissa on yli 1000 opaskoiran nimipäivät ja upeat kuukauden opaskoirakuvat! Lisäksi kalenterissa on viikkonumerointi, pyhä- ja liputuspäivät.

Kalenterin tuotot käytetään alueellisten opaskoirakerhojen järjestämien kurssi- ja virkistystapahtumien kuluihin. Tapahtumissa opaskoirat käyttäjineen päivittävät taitojaan, ja koirat saavat raskaan työn vastapainoksi rentoutua ihan tavallisten koirien tapaan leikkien ja vapaana kirmaillen.

Opaskoirakalenterin 2013 voi kätevästi tilata Opaskoirayhdistyksen verkkokaupasta.

Jiminkin (uskollisena Opaspentukerhon ”hangaround” jäsenenä) kuva on päässyt Opaskoirakalenterin 2013 kanteen. Siinä Jimi on poseeraamassa Opaskoirakoulun siitosnarttu mammakoira Nemin kanssa pentuna. Kalenterin kuvat ovat opaskoira-aktiivien ottamia. Kuvien keräyskampanja järjestettiin viime vuonna ja parhaimmisto on esillä kalenterissa.

Tammikuu 2013

Tammikuu 2013

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2013 KAIKILLE BLOGIMME LUKIJOILLE PERHEINEEN JA ELÄIMINEEN!

Read Full Post »

Jimi ja uusia ja vanhoja kavereita

Joka kesä jo usean vuoden ajan Opaspentukerholla on ollut tapana kokoontua viikonlopuksi Porvoon saaristoon koirineen viettämään hauskaa koiramaista aikaa. Tämän on mahdollistaneet monet aktiivit opaspentujen hoitoäipät ja -iskät.

Opaspentu

Kasvaville opaspennuille on tärkeää saada turvallisia koirakontakteja, kuten muillakin koiranpennuilla, oppiakseen koiran kieltä. Myös muille mukana olleille opaskoirille, mammakoiralle, eläkeläiselle ja uranvaihtajille viikonloppu oli ratkiriemukasta lomaa kivojen koirakavereiden kanssa. Mukana oli kaiken kaikkiaan 3 opaspentua, 4 opasta, 1 mammakoira, 1 eläkeläisopas, 3 uranvaihtajaa ja hangaround jäsen Jimi.

Opaskoirakoulun jalostusuros Opas Ysi

Lomaviikonloppu alkoi lauantaina puolelta päivin tervetuliaiskahveilla ja koirat tutustuivat toisiinsa myös omalla tavallaan nuuskien ja leikkien. Maisemat olivat merellisen kauniita ja meitä suosi loistava kesäsää ja koirat uivat yhdessä innoissaan monta kertaa päivässä.

Jimi vietti rauhallisesti lounasajan

Maukkaan yhteisen lounaan jälkeen tehtiin porukalla kalliokävely läheiseen maastoon, jonne jääkausi oli hionut hienoja maisemia.

Kalliokävelyllä löysimme hiidenkirnun

Sen jälkeen ihmisvieraatkin pääsivät mehukkaisiin puusaunan löylyihin ja uimaan. Vesi oli ihanan raikasta ja koirat pulahtivat tietenkin taas saunauimareiden sekaan. Jimi esitti myös hienoja uimahyppyjä laiturilta veteen.

Labbislauma uimassa

Saunan jälkeen paistettiin meren rannalla makkaraa koirien tarkkaavaisten katseiden seuraamina. Osa porukasta jäi vielä paistamaan lettuja ja yöpymään, mutta me lähdimme jo kotia kohti. Kotona Jimi simahti täysin, se oli ansiokkaasti juossut kaikkien narttujen perässä vuorotellen koko päivän ja oli syystäkin lopussa. Jimi on aika viriili uros ja saaristopäivän kuluessa sitä kiellettiin poikkeuksetta, kun se pyrki narttujen selkään ja loppupäivästä näytti jotain menneen perillekin – vai oliko väsymys vaan vallannut innokkaan uroksen.

Mielenkiintoinen narttu

Aiomme jatkaa narttujen, joilla ei ole juoksuaika, selkään hyppimisen kieltämistä Jimille järjestelmällisesti. Jimillä selkään hyppiminen ei liittynekään itse lisääntymiseen, sillä se joskus hyppii myös leikattujen urosten selkään. Ei ole ihan vielä selvinnyt mistä käytös kertoo, ehkä se liittyy jotenkin arvojärjestykseen, mutta joka tapauksessa se ei ole käytöstä jota haluan suosia.

Mammakoira Nemi komentaa Jimiä, no means no!

Opaspentujen hoitokotitoiminnasta voi kysyä lisätietoja Opaskoirakoulun palaute-sivun kautta.

Read Full Post »

Kuten jo aikaisemmassakin postauksessa olen sanonut, pidän koirakalentereista. Minulla on niitä useampia, kotona ja työpaikalla. Yksi ehdoton jokavuotinen koirakalenterini on Opaskoirakalenteri, toimiihan hoitopentunikin opaskoirana. Opaskoirakalenterissa on myös opaskoirien nimipäiväkalenteri, joka sisältää kaikkien vuosina 1940-2011 valmistuneiden opaskoirien nimipäivät eli yli tuhat koiran nimeä. Kalenterin myynnillä tuetaan opaskoirankäyttäjien alueellisten kerhojen toimintaa ja jokaisesta kalenterista menee euro Viron opaskoirakoulun rakentamiseen.

Opaskoirakalenteri 2012

Opaskoirakalenteri 2012 on nyt varattavissa. Sen kuvat on kuvannut pääosin Sini Merikallio. Kalenterin koko on A4 ja hinnaltaan se on 10€ + postimaksu 2€/kalenteri. Kalenteria voi tilata alueen lähimmältä opaskoirayhteyshenkilöltä vaikka sähköpostitse, tilauksessa on mainittava postitusosoite ja tilattavien kalenterien määrä. Kalenteri on menossa juuri painoon, joten tekemällä tilauksen nyt varmistat omien kalenterien saannin. Opaskoirakalenteri 2012 on myös mukava ja kaunis joululahjaidea koirienystäville ja sen tuotolla tuetaan tärkeää toimintaa. Tämän vuoden Opaskoirakalenterista voi löytää myös Jimin pikkukuvan maaliskuun kohdalta, Jimi on päässyt varmaan kalenteriin ansioistaan myös hyötykoirana eli Kaverikoirana!

Read Full Post »

Kesä on jo loppupuolella ja syyskiireet vähitellen alkavat, joten postauksien kirjoittamiseenkin jää vähemmän aikaa. Siksi uusia postauksia tuleekin nyt harvemmin, mutta ehtiipä kirjoituksiaankin miettimään enemmän, seuraavassa lempiaiheeni eli labradorinnoutaja ja syitä miksi juuri labradorinnoutaja.

Urma hiekkatiellä

Labradorinnoutajan (lapukan, labbiksen) eli Jimin hankkiminen oli meille itsestään selvä asia, koska olimme tutustuneet rotuun kasvattamalla opaspennun Urman kandidaatiksi opaskoirakoulutukseen. Urma toimii siis tällä hetkellä Pohjanmaalla näkövammaisen oppaana ja saamme harvakseltaan, mutta säännöllisesti kuulumisia ja kuvia siitä nykyiseltä perheeltä. Ihastuimme aikanaan Urmaan ja halusimme samanlaisen koiran ihan omaksi harrastuskoiraksi. Näin jälkikäteen ajateltuna päätös onkin ollut oikea, labradorinnoutaja on ihanteellinen harrastuskoira, sen kanssa voi harrastaa vaikka mitä. Itselläni on kokemusta metsästyskoirien jäljestämiskokeesta (mejä), noutajan rodunomaisista kokeista (nome), vesipelastuksesta (vepe), tottelevaisuuskokeista (toko), näyttelyistä ja kaverikoiratoiminnasta, joista lisää myöhemmissä postauksissa. Lapukan kanssa voi harrastaa myös palveluskoiralajeja (pk-lajit) ja agilityä, mutta niistä meillä ei ole kokemusta. Koska Jimi on meidän ihan ensimmäinen oma koira, olemmekin kokeilleet innostuneena monia lajeja, että löytäisimme sen kiinnostavimman ja Jimille sopivimman harrastuksen. Kaikista kokeilemistamme harrastuksista sekä Jimi että isäntä ja emäntä ovat pitäneet ja usein eri lajien opeista onkin arvaamatonta hyötyä myös toisessa lajissa. Mutta luulen kyllä, että Jimin suosikkilajeihin kuuluu nome ja vepe, sillä noutaminen on Jimille ihan ykkösjuttu, mikä saa sen aina innostumaan. Ihan sama noudetaanko damia (noutoesine), riistaa, venettä vai hukkuvaa.

Jimi noutaa

Labradorinnnoutaja kuuluu noutajien roturyhmään. Muidenkin rotukoirien kanssa on kiva harrastaa, esimerkiksi paimenkoirat ottavat jalostettujen käyttöominaisuuksiensa ansiosta helposti kontaktia ja ovat hienoja harrastuskavereita vaikka tokossa, agilityssä, vepessä ja pk-lajeissa. Jos taas haluaa itselleen pelkän seurakoiran, niitäkin löytyy monenlaisia ja -kokoisia, tarpeeksi pieniä lapsenkin ulkoilutettavaksi, vaikka vastuu koiran kasvatuksesta on tietenkin aina aikuisella. Terrierit ovat sähäköitä ja ne saattavat nousta lepsumman isännän niskan päälle, vaikka ovatkin usein pienikokoisia. Mäyräkoirat ovat hauskan näköisiä isoja pikkukoiria ja ovat usein itsepäisiä ja metsästyskoirina omaavat myös riistaviettiä. Monirotuiset koirat ovat usein myös hauskan näköisiä, mutta niiden kanssa harrastamista rajoittaa virallisiin kokeisiin ja näyttelyihin pääsy, omaksi ja koiran iloksi niiden kanssa voi tietenkin harrastaa vaikka mitä ja epävirallisia kokeita ja näyttelyjä järjestetään paljon. Monissa roduissa on eriytyneet näyttely- ja käyttölinjat. Käyttölinjaiset eivät yleensä pärjää näyttelyissä, mutta niiden jalostuksessa on kiinnitetty huomiota riistaviettiin ja koulutettavuuteen, joten niitä kannattaa hankkia harrastuskoiraksi. Näyttelylinjaisten kasvatuksessa on taas kiinnitetty huomiota erityisesti ulkomuotoon ja niillä ei välttämättä ole riistaviettiä ja ne voivat olla rauhallisempia ja sopivat hyvin vaikka lenkkikaveriksi eivätkä vaadi niin paljon aktiviteetteja kuin käyttölinjaiset, toisin sanoen ne eivät keksi omaa luvatonta tekemistä luvallisten aktiviteettien puuttuessa. Jimi ei ole ihan puhdas käyttölinjainen labradorinnoutaja vaan sen suvussa on myös näyttelylinjaisia, kuten usein myös opaskoirissa, sillä opaskoiran pitää olla paitsi hyvin koulutettavissa myös rauhallinen.

Jimi koiranäyttelyssä

Labradorinnoutajan luonne on mielestäni myös ihana. Se on kärsivällinen, ystävällinen, miellyttämisenhaluinen ja leikkisä. Leikkisyyteen kuuluu myös tietty rajuus, kaikkien luokse mennään innolla ja täydellä sydämellä, jolloin vastapuoli saattaa olla hyvin nopeasti kumossa. Jimin kanssa ei tarvitse pelätä, että se purisi tai hyökkäisi jonkun ihmisen tai eläimen kimppuun. Noutajana koiran tehtävänä on noutaa riistaa eikä tappaa sitä. Metsästäjälle on tärkeää, että noutajan hakema riista tulee ehjänä perille, joten labbiksen luonteenpiirteet ovat mielestäni kehittyneet jalostuksessa tämän ominaisuuden kanssa. Labbiksen turkki on helppohoitoinen, mutta lämmin talvellakin. Lapukoilla on yleisestä luulosta huolimatta jäljellä vahtimisviettiä, ainakin Jimillä. Se kyllä huomauttaa, jos joku vieras on tulossa meille. Viime kesänä vuokrasimme kesämökin ja saimme kunnon näytöksen labbisten vahtimistaidoista. Olimme todella noloina, kun Jimi muisti haukkua kaikki kesämökin pihan ohittavat kesävieraat vuorotellen aina uudestaan ja uudestaan…

Jimi vahtii kesämökillä

Read Full Post »

Muutama viikko sitten eräänä kauniina kesäaamuna iloinen joukko lähti Vuosaaresta laivalla kohti Kaunissaarta. Kaunissaari sijaitsee noin 22 km Helsingistä itään Sipoon saaristossa lähes ulkomerellä, joten laivamatka sinne kesti melkein tunnin. Mukana oli opaskoiria ja -pentuja, Opaskoirakoulun mammakoiria ja opaskoiraeläkeläisiä perheineen, kyseessä oli Helsinki-Uusimaan opaskoirakerhon kesäretki ja samalla erään opaskoiran 6-vuotissynttärit.

Syntymäpäiväsankari

Olen itse päässyt mukaan opaskoiraihmisten lukuisaan joukkoon kasvattamalla yhden opaspennun 8 viikkoisesta pennusta 1,5 vuotiaaksi opaskoirakandidaatiksi. Hoitopentumme on labradorinnoutaja, musta narttu nimeltään Urma ja se on ensimmäinen yhteinen koiramme. Puolet opaspennuista hyväksytään opaskoirakoulutukseen ja meidän pentumme on tällä hetkellä Pohjanmaalla opaskoirana.

Hoitopentumme Urma

Näin jälkikäteen voi olla kiitollinen kuinka paljon opimme koiranhoidosta ja -kasvatuksesta Opaskoirakoulun auttavaiselta henkilökunnalta. Saimme koiran hoitoa varten tarkat ohjeet, pentutapaamisia oli useampia ja yhteyttä sai ottaa osaavaan henkilökuntaan missä tahansa pulmassa. Opaskoirakoulu maksoi hoitopentumme eläinlääkärikulut ja kun Urma astui opaskoiran virkaan saimme myös ruokakorvauksen jälkikäteen maksettuna. Kaikille opaskoiriksi valmistuvien hoitoperheille maksetaan tuo ruokakorvaus. Suuri kiitos kuuluu Opaskoirakoululle myös siitä, että saimme tutustua heidän ihaniin koiriinsa ja menetimmekin sydämemme tälle rodulle niin, että meidän oli pakko hankkia samankaltainen oma koira. Moni voi kysyä ja on kysynytkin, kuinka hoitopennustaan pystyy luopumaan. Kun pentu tulee perheeseen, siitä tulee täysivaltainen perheenjäsen. Voi kuitenkin ajatella, että kuten ihmislapsetkin, se lentää aikuisena pesästä ja lähtee maailmalle, mutta pysyy hyvässä hoidossa ja tekee opaskoiran arvostettua ja tärkeää työtä.

Juhlakansaa

Kaunissaareen saapuneet oppaat, opaspennut, mammakoirat ja eläkeläiset mukaan lukien Jimi peuhasivat ja uivat aluksi yhdessä. Sen jälkeen opaskoiraväki kuunteli opastusta Kaunissaaren luonnosta, nostimme kuohuvan maljan syntymäpäiväsankarille ja kajautimme onnittelulaulun ja saimme kuulla hienon maljapuheen päivänsankarin ”hoitoäipältä”. Sitten saunottiin puulämmitteisessä saunassa ja uitiin raikkaassa meressä, mikä oli todella ihanaa. Saunomisen jälkeen tarjolla oli suolaista piirakkaa ja mansikkakakkua kahvin ja teen kera. Koirat söivät syntymäpäiväsankarin tarjoamaa syntymäpäiväkakkua, jossa oli mm. kanaa, kermaviiliä ja Yrjölän puuroa. Osa porukasta lähti aikaisemmalla laivalla kotiin päin, mutta osa jäi vielä tutustumaan Kaunissaareen ja nauttimaan myöhemmin ruuasta Kaunissaaren ravintolassa.

Opaskoira ja -pentu Kaunissaarella

Kaunissaari on 2 km pitkä ja 800 m leveä ja saaressa on kallioisia ja kivikkoisia rantoja sekä upeita hietikoita. Me (isäntä, emäntä ja Jimi) kiersimme melkein koko saaren ja söimme eväitä eräällä kallioisella merenrannalla. Kaunissaari on todella kaunis ja tutustumisen arvoinen.

Kallioista merenrantaa

Kotimatkalla laivassa oli väsynyttä porukkaa, naamat punoittivat auringosta ja kaikilla taisi olla ulkoilman yliannostus. Lähes kaikki koirat vetelivät hirsiä ja ihmisetkin keräsivät voimia kotimatkaan, zzzzzz… Tänne täytyy palata ensi kesänä uudestaan!

Read Full Post »