Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2011

Annabelle on jo pienestä pitäen tutustunut äitiini, joka myös pitää kissoista. Hän vietti meillä kaksi viikkoa toipumassa leikkauksestaan, kun Annabelle oli pikkupentu. Annabelle ihastui äitiini, joka jaksoi leikkiä sen kanssa ja siitä tuli tassuterapeutti, joka nukkui hänen vieressään, tuhosi hänen käsityökorejaan ja muutenkin piti seuraa hieman tylsässä toipumisvaiheessa. Laitoimme äitini lähdettyä Annabellelle oman korin käsityökorin paikalle, jossa se nukkuu yhä mielellään.

Äitini käy hoitamassa välillä Jimiä ja Annabelleä meillä, mikä on hyvä ratkaisu eläimille, ne saavat olla tutussa ympäristössä tutun hoitajan kanssa meidän poissa ollessamme. Liian usein emme häntä kehtaa vaivata ja eläimet kulkevatkin mukanamme aina kun se on mahdollista, se on hyvää vaihtelua niillekin.

Käsityötaitoinen äitini oli keksinyt hauskan kissanlelun jostain eläinaiheisesta tv-ohjelmasta ja askarteli samanlaisen virikelelun Annabellelle vessapaperirullista ja pahvikartongista, todella hauskaa ja halpaa, ja toi sen mukanaan eräällä vierailullaan.

Lelun ideana on, että vessapaperirullien sisään laitetaan namipaloja, joita kissa sitten joutuu tassullaan kurottelemaan. Nameina lelussa käytämme Annabellen rakastamia kissanminttunappeja, joita meille suositteli naapurirapun kissaihminen. Tässä Annabellen taidonnäyte lelun kanssa leikkimisessä.

Lelulle sattui pieni takaisku, kun Jimi päätti kokeilla lelua koiramaiseen tapaansa ja tällä hetkellä kärsinyt lelu näyttääkin tältä… mutta on yhä käyttökelpoinen.


Mainokset

Read Full Post »

Koiranpentu tottuu uusiin asioihin ja paikkoihin parhaiten alle kolmikuisena eli leimautumisvaiheessa. Tämän jälkeen pentu kyllä tottuu uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, mutta ei enää liitä  niitä mielessään osaksi ”normaalielämää”. Tämän olen oppinut keskustellessani Opaskoirakoulun hoitoperheiden kanssa. Meillä itsellämmekin on ollut Opaskoirakoulun hoitopentu, siitä lisää myöhemmissä postauksissa.

Hoitopentumme Urma

Olemme pyrkineet opettamaan koirillemme heti pienestä pitäen matkustamisen julkisissa kulkuneuvoissa, mutta valitettavasti tämä tärkeä leimautumisvaihe ei meillä ollut tiedossa vielä silloin, kun Jimi oli pikkupentu. En muista totuttelimmeko metromatkustamiseen ja portaisiin juuri leimautumisvaiheessa vai myöhemmin, mutta joka tapauksessa Jimi pelkää metroasemia ja portaita. Porraspelko voi olla myös perinnöllistä, mutta on vaikea sanoa, johtuuko Jimin pelko perimästä vai totuttelun puutteesta. Nykyään kyllä liikumme portaissa ja metrossa pitkän opettelun jälkeen, mutta se on Jimistä aina vähän epämukavaa.

Istuimme metrossa Jimin kanssa jälleen matkustamassa johonkin koiraharrastukseemme, kun Jimin läsnäolo avasi taas keskustelun, tällä kertaa vastapäätä istuvan naisen kanssa. Hän ihaili Jimiä ja kehui kovasti sitä. Lopulta keskustelu päätyi hänen poikaansa, jolle oltiin hankkimassa koiraa. Nainen kyseli miten koira kannattaisi hankkia Suomessa, koko keskustelu oli käyty siihen asti englanniksi. Yritin lyhyellä metromatkalla selittää englanniksi keräämiäni niksejä koiran hankinnasta ja lopulta päädyimme vaihtamaan sähköpostiosoitteita, kun pääteasema alkoi häämöttää.

Huomasin, että olin kerännyt aika paljon vinkkejä koiraharrastukseni alkutaipaleelta ja päätinkin alkaa tekemään postauksia keräämistäni vinkeistä, jotka kaikki tulevat löytymään kategoriasta Koiran hankinta. Vinkit ovat omiani ja en ota vastuuta niiden paikkansa pitävyydestä, ne ovat kuitenkin asioita, jotka ovat tulleet eteen meidän koiranpentujemme kanssa ja siten ovat varsin kapea-alaisia.

Aloittelevalle koiraharrastajalle suosittelisin erästä kirjaa, jossa kerrotaan mm. noista tärkeistä pennun kehitysvaiheista. Itselleni on suositeltu sitä monelta taholta, valitettavasti vaan varsin myöhään, sillä Jimi oli silloin jo melkein 1-vuotias. Kyseinen kirja on Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Itselläni on se nyt kirjahyllyssä odottamassa lukemista, mutta olisi ollut mukava lukea se ennen Jimin meille tuloa.

Read Full Post »

Olin viime talvena HETI:n järjestämässä mielenkiintoisessa Luonnepäivässä, jossa Opaskoirakoulun johtaja Riitta Liimatainen kertoi Opaskoirakoulun luonnetesteistä: pentutesteistä ja soveltuvuustesteistä, joita käytetään opaskoirakoulutuksen valintaperusteina. Päivässä kerrottiin myös muista olemassa olevista luonnetesteistä, joita käytetään Suomessa ja ulkomailla sekä puhuttiin koirien peloista ja niiden perinnöllisyydestä. Se oli uusi aluevaltaus minulle, olen itse sitä mieltä, että koiria pitäisi jalostaa tärkeimpänä osana luonne ja terveys ja opin myös jotain siitä kuinka luonnetestejä tulkitaan ja millaisia jalostuksen apuna käytettäviä luonnetestejä on. Ajattelin viedä myös Jimin vanhempana joskus luonnetesteihin, MH-luonnekuvaukseen ja Luonnetestiin.

Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki – HETI:n päämääränä on edistää eettisten näkökohtien huomioon ottamista koiranjalostuksessa ja parantaa tulevien koirasukupolvien terveyttä ja hyvinvointia lisäämällä yleistä tietotaitoa koiranjalostusasioissa. Yhdistys seuraa alan tutkimusta, järjestää koulutuspäiviä sekä tuo tutkimustuloksia ymmärrettävinä jokaisen kiinnostuneen saataville. Liityin itsekin yhdistyksen jäseneksi Luonnepäivän jälkeen. Jäsenyydellä saa mukavia alennuksia koulutuksista ja muita jäsenetuja.

Ensi lokakuussa 8.10.2011 on HETI:n 10 v juhlaseminaari Helsingissä eläinten persoonallisuudesta. Luennoimassa on Sam Gosling, joka on Texasin yliopiston psykologian professori ja tutkii eläinten persoonallisuutta ja temperamenttia sekä tulliylitarkastaja Ari Nieminen, joka on Tullilaitoksen koirakoulun rehtori ja vastaa Tullilaitoksen koirien hankinnoista ja koulutuksesta. Seminaarissa kerrotaan mitä eläinten persoonallisuus on, miten sitä mitataan ja miten mittaustuloksia voidaan hyödyntää eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Seminaarissa käsitellään eri eläinlajien persoonallisuutta, pääpainon kuitenkin ollessa koirissa. Olen ilmoittautunut seminaariin ja odotan innolla luentoja. Blogiin on luvassa myös postaus seminaarin annista.

Read Full Post »

Käväisin kansainvälisessä koiranäyttelyssä Helsingin Tuomarinkartanossa viime viikonloppuna ja on mielenkiintoista tutustua paitsi koiriin myös aina näyttelyiden yhteydessä oleviin koiratarvikemyyntikojuihin, joissa eri koirantarvikkeita myyvät tahot esittelevät tuotteitaan ja uutuuksiaan.

Tällä kertaa löysin muun muassa ensi vuoden rotukalentereja, jotka ovat jo ilmestyneet. PetPointin kojunmyyjä kertoi, että he ovat saaneet kalenterit hieman etuajassa ja yleiseen jakeluun ne tulevat vasta vähän myöhemmin.

Minulla on tapana ostaa parille sukulaisperheelle heidän koiriensa rotukalenterit joka vuosi joululahjaksi. Siksi olin iloinen, että löysin kalenterit jo nyt hyvissä ajoin, sillä joinakin vuosina on ollut vaikea löytää rotukalentereita mistään, edes netistä. Varsinkin viime vuosi oli sellainen. Siksi ostin kiireen vilkkaa kalenterit nyt heti, vaikka jouluun on vielä aikaa.

Itse pidän koirakalentereista, ne muistuttavat minua mukavista ja rentouttavista hetkistä koirani kanssa, yleensä kalenterissani onkin paljon koiramaisia aktiviteetteja.

Read Full Post »

Meillä päin on hyviä uintimahdollisuuksia, koska asustamme lähellä merta. Kesällä se onkin hyvä, kun on kuuma voi koiran kanssa tehdä lenkin merenrantaan, käydä uimassa ja palata virkistäytyneenä kotiin.

Pari kertaa viikossa teemme Jimin kanssa pitempiä uintiharjoituksia, noin 150-200 metriä kerralla. Uimme meressä yhdessä vuorotellen peräkanaa ja vieretysten. Välillä pysähtelemme luodoille istuskelemaan ja tutkimaan niitä ja jatkamme taas matkaa. Olen itsekin harrastanut paljon uintia, joten en jää Jimin vauhdista yhtään. Jimin viime rokotuksen yhteydessä punnituksessa oli paino pudonnut kilolla, uinti on tehokasta liikuntaa koirillekin ja nyt uintiaikaan ruokintaa on vähän lisätty.

Jimin vahvoihin puoliin kuuluu uiminen ja se onkin saanut paljon kehuja uintitaidoistaan. Jos koiran uintitaito on periytyvää, pitää se Jimin kohdalla ainakin paikkansa. Jimi on oikeaa uimarisukua. Jimi harrastaa myös koirien vesipelastusta eli lyhyesti vepeä, mutta siitä lisää myöhemmissä postauksissa.

Hämeenlinnan seudun vesipelastuskoirat järjestävät vuosittain koirien epäviralliset SM-kisat. Se taitaa olla meidänkin menolistalla ensi kesänä. SM-kisoissa koirat kilpailevat kolmessa luokassa jaettuna painonsa mukaan ja uivat 50 metrin matkan, josta otetaan aika. Loppuaikaan lisätään sakko, jos koiralla on uimaliivit, sitä avustetaan tai se ottaa varaslähdön. Koiraa saa kannustaa koko uintisuorituksen ajan. Jimiä velvoittaa kisoihin osallistumiseen myös perinteet, sillä sen emä ja eno ovat olleet koirien epävirallisten SM-kisojen hopeamitalisteja!

Jimin uintinäyte:

Näin loppukesästä on tylsää, kun joutuu aina tarkkailemaan sinilevätilannetta. Sinilevähän voi olla ihmisille ja eläimille myrkyllistä ja aiheuttaa myrkytysoireita. Ystäväni vinkkasi minulle hyvän sinilevätestin loppukesää varten: 1. Ota leväistä vettä purkkiin ja anna sen seistä tunnin verran liikuttamatta purkkia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä. 2. Koeta rannassa esimerkiksi kepillä, onko levämassa kiinteää ja voiko sitä nostaa kepillä. Jos levä jää roikkumaan keppiin on kyseessä rihmamainen levä, joka ei ole myrkyllistä. Jos massa kosketettaessa hajoaa hiukkasiksi veteen, kyseessä on sinilevä.

Read Full Post »

Ennen kuin Annabelle tuli meille tein pienen inventaarion, löytyykö kotoamme myrkyllisiä huonekasveja. Löysin pari myrkyllistä kasvia ja ne saivat muuttaa muualle. Yhden kasvin kanssa meinasi tulla stoppi vastaan, sillä en tiennyt mikä kasvi on ja olin kovin tykästynyt siihen. Lopulta päädyin Huonekasvit.net-sivustolle ja laitoin kasvin kuvan sivuston foorumille yleiseen huonekasvikeskusteluun aiheella ”Mikä tämä kasvi on?” Samassa aiheessa oli lukuisia muitakin samanlaisia kysymyksiä. Sain nopeasti vastauksen toisen vuoden puutarhaopiskelijalta Turusta ja helpotuksekseni selvisi, että kasvi on myrkytön.

Annabelle on ollut aina kiinnostunut huonekasveistamme. Pentuna sen suurta huvia oli pujotella pitkillä huonekasvitasoilla kukkaruukkujen ympärillä ja pureskella kasvien lehtiä, taitella oksia ja niiden tippuessa metsästellä niitä lattialla. Isommaksi kasvettuaan kasveilla leikkiminen on vähentynyt, lukuun ottamatta yhtä kasvia, jonka Annabelle on valinnut suosikikseen. Suosikkikasvi on nimeltään rönsylilja, joka on Annabellen levähdyspaikan vieressä ja joka tänä päivänä alkaa olla henkitoreissaan. Annabellen päivittäisiin rutiineihin kuuluu aina johonkin aikaan päivästä piipahtaa kasvin luona ja syödä sen lehtiä. Tällä hetkellä kasvi näyttää tältä.

Lisäyksenä voin sanoa, että se on joskus ollut ihan tuuhea ja komea rönsylilja.

Sain Koira- ja kissakoulu Heiluvasta Hännästä jokin aika sitten hyvän vinkin kissojen kasviensyönnistä. Siellä neuvottiin hankkimaan kissalle tavallisesta ruokakaupasta vihannesosastolta vehnänorasta, joka kuulemma maistuu kissoille ja on samalla hyvä virike sisäkissalle. Veinkin rönsyliljani nyt työpaikalleni kuntoutumaan ja ostin kaupasta vehnänorastupon pienessä ruukussa ja istutin sen kotona isompaan ruukkuun.

Nyt se on rönsyliljan paikalla huonekasvirivistössä ja Annabelle kävi tutustumassa siihen useaan kertaan kiinnostuneena ja söi heti istutusvaiheessa paria lehteä. Ja oli kasvi tänäänkin näköjään maistunut hampaanjälkien perusteella, nau!


Read Full Post »

Esittely

Olen pitkään kirjoitellut varmasti ystävieni kyllästymiseen asti Facebookiin statuksia eläimiemme kuulumisista, harrastuksista ja tuloksista ja innostuin bloggaamisesta sisareni myötä, joka myös aloitti oman bloginsa vähän aikaa sitten. Monet koiraharrastusten kautta saadut ystäväni pitävät myös blogia koiristaan.

Halusin tehdä sellaisen blogin, jossa keskityttäisiin jakamaan myös tietoa monesta koira- ja kissaharrastamiseen liittyvästä asiasta, sillä itse olen huomannut, että nyt itsestään selvistä asioista olisi ollut minulle paljon hyötyä useita vuosia sitten. Toivottavasti myös löydätte vinkkejä blogistani ja toivon, että laittaisitte myös omia kommentteja ja vinkkejä minun ja muiden iloksi.

Eläinten hyvinvointi on myös meille tärkeä asia ja toivon, että blogini edesauttaisi sitä omalta osaltaan.

Tämä on siis aloituspostaus, joka virallisesti avaa blogini. Tutustukaa myös meihin, blogin eläinrakkaaseen perheeseen, jonka tiedot löydätte perhe-välilehdeltä.

Pysykää kaapeleilla, palataan pian asiaan!


Read Full Post »