Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Kissan hoito’ Category

Annabelle ulkona

Pari viikkoa sitten Annabellen rabies- ja kissaflunssarokote umpeutui taas. Olen ottanut Annabellelle rokotteet säännöllisesti, vaikka se ulkoilee vain kesäisin valjaissa. Pohdin joskus, onko kissaflunssarokote turha, mutta taloyhtiössämme on ollut muutama kissaflunssaepäily, joten olen ollut tyytyväinen, että rokote on ollut voimassa. Parempi varovaisuus, ettei tarvitse katua myöhemmin.

Annabelle mokin alla

Kävin ennen Herttoniemen eläinlääkäriasemalla, siellä kissaflunssarokotteen saa vaan yhdistelmärokotteena kissaruton kanssa, joten kissaruttorokote on tullut otettua aina turhaan, vaikka se on voimassa 2-3 vuotta. Tällä kerralla menin Kissaklinikka Felinaan, jossa on mahdollisuus saada kissaflunssarokote myös erikseen. Koska myös Rabies-rokote oli umpeutumassa, piti sekin saada. Kissaklinikka Felina tarjosi hyvää palvelua ja tilasi Purewaxin rokotteet, jolloin sekä kissaflunssa että rabies voidaan antaa yhdellä pistolla.

Annabelle kassissa

Felina sijaitsee Ruoholahdessa ja matkustimme sinne julkisilla kulkuneuvoilla ja Annabelle ilmaisi tuttuun tapaan äänekkään vastalauseen naukuen. Eläinlääkäri otti meidät heti vastaan, vaikka olimme tosi ajoissa. Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Huomasi, että klinikka oli erikoistunut kissoihin ja kissojen omistajiin, niin tarkasti kysellen, tutkien ja neuvoen eläinlääkäri tutki Annabellen. Rokote annettiin kissan takapäähän. Aikaisemmin Annabellen pistokset on annettu niskaan, mutta tähänkin oli joku syy, jota en muista. Olin yllättynyt rokotteen suuresta määrästä ja ensimmäisen kerran Annabelle hieman vastusteli rokotuksen aikana. Vastustelun vuoksi pieni määrä rokotteesta meni ohikin. Taisi kuitenkin aikaisemmilla rokottajillamme olla parempi rokotustekniikka. Jäi mietityttämään, olisiko kissalle ollut helpompaa, jos rokote kuitenkin olisi annettu kahdessa osassa.

Annabelle piilossa

Kokonaisuudessaan käynnistä jäi hyvä mieli ja tulevaisuudessa aion kyllä hakea kissaflunssarokotteen Felinasta juuri sen takia, ettei tarvitse ottaa mitään turhia rokotteita sen mukana.

Haukkaisu

Lukijan kommentti (lisätty myöhemmin): Syy siihen jalkaan pistämiseen on ”feline injection site sarcoma”, eli kissoilla (ja freteillä!) esiintyvä pistokohtaan muodostuva pahanlaatuinen kasvain. Todella harvinainen (monet eläinlääkärit eivät näe yhtäkään koko urallaan), mutta kuitenkin, helpommin saa kasvaimen leikattua jalasta, kuin niskasta ja siksi kissat suositellaan rokottamaan takajalkoihin. Myös häntää on tästä syystä joskus pohdittu rokotuspaikaksi, mutta siihen annettuna rokote ei ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi yhtä hyvin.

Mainokset

Read Full Post »

Annabelle kiipeilypuussaan

Annabelle kiipeilypuussaan

Pitkästä aikaa blogin ääressä, syksy oli pitkä, synkkä ja työläs. Olemme tyytyväisiä, kun talvi tuli ja lumi satoi maahan. Tuli valoa ja innolla olemme lenkkeilleet koiran kanssa kauniissa lumisessa luonnossa.

Annabelle mielipaikassaan hyllyn päällä

Annabelle mielipaikassaan hyllyn päällä

Syystalveen kuuluu meillä myös matolääkkeiden antaminen sekä kissalle että koiralle. Meillä matolääkkeet annetaan kaksi kertaa vuodessa vanhan sanonnan mukaan, kun maa jäätyy ja sulaa. Matolääkkeiden jälkeen ovat myös vuorossa mahdolliset rokotukset. Rokotukset pitäisi antaa aina matokuurin jälkeen aikaisintaan kahden viikon kuluttua, sillä jos eläimellä on matoja ei rokotus tehoa. Jimin rokotukset meillä ajoittuu kevääseen ja Annabellen syksyyn, näin olemme saaneet tasattua vähän rokotuskustannuksia koko vuodelle.

Tähtirinta

Tähtirinta

Annabelle matkusti siis kantoboksissaan rokotukseen Herttoniemen eläinlääkäriasemalle. Meillä on siellä ”omaeläinlääkäri”, joka hoitaa sekä Jimin ja Annabellen rokotukset ja muut sairaudet. Hänelle ei tarvitse paljon selittää, kun hän jo tietää mikä voisi olla vikana. Annabellelle tehtiin päällisin puolin pikatarkastus, katsottiin hampaat, turkki ja yleiskunto. Vähän Annabellelle oli hammaskiveä tullut, mutta sitä ei tarvitse vielä poistaa. Paino oli myös pysynyt samassa kuin vuosi sitten eli 3,3 kilossa. Paino oli eläinlääkärin mielestä ihan sopiva.

Leikkisä Annabelle

Leikkisä Annabelle

Olin jo vastaanottotiskillä huomannut, että Annabellelle piti antaa vain kissanuhan tehosterokotus, joka oli annettu samassa rokotteessa kissaruton kanssa vuosi sitten. Rokotuskortissa oli ollut voimassaoloaikana kyseiselle rokotteelle vain vuosi kissanuhan mukaan, vaikka kissarutto onkin voimassa 3 vuotta. Jos olisin asian etukäteen tiennyt, olisin ehkä jättänyt kissanuhan tehosterokotuksen väliin, sillä Annabelle ei ole tekemisissä muiden kissojen kanssa, jolloin kissanuharokotus on aika turha. Mutta kun paikalle oltiin tultu, otin sitten rokotuksen. Onpahan nyt sitten hyvä suoja kissanuhaakin vastaan.

Annabelle katselee "alamaisiaan"

Annabelle katselee ”alamaisiaan”

Kissojen rokotuksista löytää tietoa paljon huonommin kuin koirien rokotuksista. Ajattelinkin laittaa tähän Eviran sivuilla olevan kissojen rokotussuosituksen:

  • 12 vkoa Kissarutto ja kissanuha
  • 16-20 vkoa Kissarutto, kissanuha ja rabies (voidaan nykyään antaa samaan aikaan, kun rokotteet ovat saman valmistajan)
  • 12-13 kk Kissarutto, kissanuha ja rabies

Sen jälkeen tehosterokotukset

  • Kissarutto 1-3 vuoden välein
  • Rabies 2-3 vuoden välein
  • Kissanuha 1 vuoden välein

Matkustimme kotiin takaisin taas bussilla ja Annabelle ilmoitti jälleen selkeästi naukumalla, että matkustaminen ei ehkä ole ihan mieluisinta hommaa sille. Kotona oli sitten mainiosti taudinaiheuttajilta suojattuna hyvä levätä illan rasituksilta.

Nukkuva Annabelle

Väsynyt Annabelle

Read Full Post »

Annabelle ja posliinikukka

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, Annabelle on aina ollut kiinnostunut huonekasveistamme. Sen lempi rönsyliljasta tulikin varsin runneltu ja se pääsi kuntoutumaan työpaikalleni. Nyt se jo onkin kasvattanut paljon uusia lehtiä.

Toipunut rönsylilja

Sen sijaan kaupan vihannesosastolta kissalle hankkimani vehnänoras ei menestynyt. Istutin sen ruukkuun, mutta se kuivui nopeasti. Ostin vehnänoraita pariinkin otteeseen, mutta tulos oli aina sama. Annabelle kyllä piti niistä niin kauan kun ne pysyivät elossa.

Kissanruoho

Löysin myöhemmin Viikin Prisman Kaivokukasta kissoille tarkoitetun ”Kittygrass” kissanruohon. Se pysyi paljon kauemmin meillä hengissä, mutta kuivui kuitenkin lopulta. Yleensä kastelen huonekasvimme noin kerran viikossa, se oli ehkä liian harvoin kissanruoholle. Hoito-ohjeessa kasvin mukana luki seuraavaa: ”Valoisassa, mutta vältettävä suoraa valoa kesäisin. Pidä multa kosteana. Lisää lannoitetta kerran viikossa.” Löysin saman tuotteen kuukausi sitten Viikin Prisman kukkaosastolta ja nyt pidin mullan koko ajan kosteana, mutta kissanruoho näyttää taas kuivuvan pystyyn. Eli seuraavan kissanruohon kanssa pitää varmaan ottaa tuo lannoitekin mukaan kuvioihin…

Multa on kosteaa... ehkä liiankin?

Rönsyliljakin muuttaa kohta meille takaisin, joten Annabelle saa napostella sitä taas niin kauan kuin lehtiä riittää. Ehkä pitäisikin ostaa kissanruohon sijaan uusi iso rönsylilja kukkakaupasta, se olisi helppohoitoisempi – ja myös Annabellen herkkua!

Kissanruohoa - NAM!

Read Full Post »

Annabellen vuosittainen rokotus läheni jokin aika sitten ja koska loishäätöä suositellaan 1-2 viikkoa ennen rokotuksia, täytyi apteekista hakea matolääkettä sekä koiralle että kissalle. Eläimemme elävät niin tiivistä yhteiseloa, että madotus on tehtävä yhtä aikaa. Olen saanut saman ohjeen sekä Opaskoirakoululta hoitopennullemme että kasvattajaltamme Jimille, että madotus pitäisi antaa kahdesti vuodessa, kun maa jäätyy ja kun se sulaa. Se on aika kätevää, että Annabellelle on sattunut vuosittaiseksi rokotusajaksi juuri marraskuu ja Jimille taas toukokuu, joten madotukset pari viikkoa ennen rokotuksia osuu juuri maan sulamisen ja jäätymisen aikaan.

Annabelle ja Jimi leikkii

Vaikka annamme madotukset kissalle ja koiralle yhtä aikaa, on niiden antaminen ihan eritasoinen haaste. Labradorinnoutajalle matolääkkeen antaminen on niin yksinkertaista, että otetaan lääke, murennetaan se lusikanpohjalla ruokakupissa ja sekoitetaan ruokaan. Kestää minuutin, että ruoka ja lääke ovat koiran vatsassa. Kissa onkin sitten eri juttu… Luin joskus ennen Annabellen tuloa kotiimme Kumikanasta hauskan jutun: Kissan ja koiran lääkintäohje. Vaikka matolääkkeen anto kissalle ei olekaan ihan yhtä vaikeaa kuin kyseisessä humoristisessa tarinassa, on se selvästi vaikeampaa kuin  koiralle.

Jimi syö innolla - tässä synttärikakkuaan

Annoin Annabellelle pentuna kolmena peräkkäisenä päivänä matolääkkeen tahnana, jonka eläinlääkärin neuvosta pursotin kissanpennun turkkiin tassuihin, josta sen pitäisi se sitten nuolla siistinä eläimenä ja niellä. Yritys onnistuikin joten kuten, mutta en ollut silloin oikein varma kuinka paljon sittenkin meni sohvalle kuin kissan suuhun. Joten nyt olinkin päättänyt ostaa Drontal matolääkkeen kerta-annostablettina Annabellelle. Totesin kuitenkin, että sen antaminen oli vieläkin vaikeampaa kuin tahnan. Yritin ensin sekoittaa tabletin kissanherkkupateeseen. No, Annabelle maistoi ruokaa pari kertaa ja sen jälkeen se päätti, ettei maku miellytä. Seuraavaksi otin kovemmat keinot käyttöön. Murskasin toisen tabletin pieneen määrään vettä ja kaadoin sen pieneen ruiskuun. Kissa kiedottiin pyyhkeen sisään ja isäntä piti sitä sylissään. Työntäessäni ruiskua kissan suupielestä sisään, näkyi vaan vilahdus ja kissa oli sängyn alla. Isäntä vakuutti pitäneensä kunnolla kiinni, joten vaihdoimme osia ja minä pidin pihtiotteessa pyyhkeeseen kiedottua kissaa ja isäntä ruiskutti lääkeseosta suuhun. Suurin osa suuhun menikin, mutta hetken kuluttua näin Annabellen sylkevän valkoista nestettä suustaan lattialla. Nieleminen ei näköjään ollutkaan niin itsestään selvä seuraus lääkkeenannon jälkeen suuhun. Sen jälkeen kissa sai hepulin ja kiisi huoneesta toiseen. Oletin kuitenkin osan lääkkeestä menneen vatsaan ruuan seassa ja ruiskusta, joten madotus oli suoritettu taas jotenkuten.

Siisti Annabelle peseytyy

Viikon kuluttua kävin Viikissä Yliopistollisessa apteekissa, jossa on erinomainen eläinosasto. Kysyin siellä farmaseutilta ohjeita kissan madotukseen ja kuulin Mirrix-tahnasta, jota ei tarvitse antaa kissalle kuin kerta-annos. Tahnaa on myös vaikea sylkeä pois suusta. Lisäksi sain erikoisen neuvon, että matolääketabletin voisi yrittää kastaa voihin ja kissat kuulemma eivät voi vastustaa sitä vaan syövät voihin kieritetyn tabletin tuosta vaan parin tarjoamisen jälkeen. Keino on kuulemma tepsinyt myös farmaseutin omiin kissoihin… Tätä täytyy kokeilla, vaikka se mahdottomalta kuulostaakin!

Annabelle syö valikoiden

Kun olimme eläinlääkärillämme Annabellen rokotuksessa, juttelin myös hänen kanssaan asiasta ja sain lohduttavan tiedon. Jos matolääkkeen antaminen kissalle on mahdotonta, olemassa on myös Profender niminen valeluliuos, joka on reseptilääke ja ruiskutetaan kissan niskaan ja madotus on sillä hoidettu! Kannattaa tosiaan kysellä asioita viisaammilta asiantuntijoilta ja vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin alkaa löytyä. Onko blogimme lukijoilla muuten jotain hyviä vinkkejä lääkkeen antamiseen kissalle? Olisi hauska kuulla lisää kokemuksia, miten lääkkeiden anto sujuisi helpommin.

Hurmaava mutta mahdoton lääkittävä

Read Full Post »

Annabelle ulkona maaliskuussa

Alusta asti tiesin, että haluan ulkoilla Annabellen kanssa, en nyt välttämättä päivittäin ja talvipakkasilla, mutta kuitenkin säännöllisesti hyvällä ilmalla. Se on kivaa vaihtelua kissallekin. Annabelle tuli meille lokakuussa ja kotiin sekä perheen toiseen villiin lemmikkiin totuttelu vei aikansa, joten ulkoilua voitiin alkaa miettimään vasta silloin, kun oli jo kunnon talvikelit. Kissanpentu pitää totuttaa heti pienestä pitäen valjaisiin, joissa sen kanssa ulkoillaan ja ulkona oloon. Tiedän erään aikuisen kissan, jonka kanssa yritettiin alkaa ulkoilla vanhempana, mutta siitä ei tullut mitään. Ainoa ulkoilu mitä se harrasti oli, kun se kannettiin kotoa ulos ja sitten se juoksi pää kolmantena jalkana takaisin sisälle.

Huhtikuussa

Ensin totutin Annabellen valjaisiin, jotka ostin eläinkaupasta. Se meni aika kivuttomasti, ensimmäisellä kerralla kissa yritti rimpuilla valjaista pois, mutta sitten se hyväksyi ne. Ulkoilu aloitettiin siis lumen ollessa vielä maassa, mutta ulkoilimme vain suojakeleillä ja lyhyitä aikoja, ettei Annabelle olisi saanut huonoja kokemuksia ja näin alkanut pitää ulkoilua vastenmielisenä. Tavoitteena oli, että Annabelle tottuu ulkona oloon ja sitten keväällä ja kesällä voitaisiin ulkoilla pitempiäkin aikoja. Ensin mentiin kissa kantoboksissa meidän syrjäiselle alaparkkipaikallemme, jossa oli aurattua tasaista maata ja siitä sitten Annabelle sai itse halunsa mukaan tulla lumelle kävelemään avoimesta kantoboksista. Jimi oli mukana rohkaisukaverina. 15 minuuttia oltiin ulkona kerralla ja noin kerran viikossa. Ihan rohkeasti Annabelle tuli ulos boksista heti ensimmäisellä kerralla, mutta kävi aina välissä boksissaan myös keräämässä rohkeutta. Jimi sai juoksennella siinä ympärillä vapaana ja kävikin ihmettelemässä Annabelleä, joka varovaisesti kurkki ympärilleen. Nykyään ulkoilemme säännöllisesti puolisen tuntia vähintään ja kun kantoboksin ovi aukeaa on Annabelle jo tulossa ulos ja ulkoilun päätyttyä sen saa kantaa takaisin boksiin, josta se mielellään luikahtaisi vielä takaisin ulos.

Kesäkuussa

Oltiin koko porukka, Jimi ja Annabelle mukana, merenrannalla  keskikesällä eväsretkellä. Annabelle kuljetettiin taas kantoboksissaan kotoa rannalle asti ja boksi aseteltiin viltin luokse ja Annabellen flexi sidottiin läheiseen katajaan, niin että kela liukui sulavasti. Annabelle viihtyi hyvin syöden ruohoa ja metsästäen hyönteisiä mäntyjen varjossa merituulessa. Yritimme myös esitellä Annabellelle kallioista merta, mutta lähestyttäessä vettä Annabelle päätti laskeutua sylistä, toisin sanoen otti kynnet esiin ja katti oli laskettava nopeasti alas. Häntä pörheänä ja maata viistäen kissa sitten lähti takavasemmalle eikä suostunut tulemaan yhtään lähemmäksi vesirajaa. Ehkä yksi vesipeto – Jimi – riittää meidän perheessä. Välillä Annabelle lepäsi boksissaan tuijottaen oviaukosta merimaisemaa ja sitten taas jaloittelemaan ja syömään ruohoa ja oksia. Tällaisia hauskoja rantapäiviä ehdittiin viettää kesällä muutamia.

Ulkoilukaverit Jimi ja Annabelle

Ostin Annabellelle nyt kevyemmän kantolaukun muovisen kantoboksin sijaan, niin ei ole kissan siirto oikeaan ulkoilumaastoon koiran kanssa hankalaa. Jimihän ulkoilee yhä Annabellen kanssa.

Annabellen uusi kantolaukku

Nykyään on havaittavissa Annabellellä pientä omatoimista ulkoilunhalua, se tahtoo livahtaa oven raosta rappuun, joten tarkkana pitää olla ulos lähtiessään. Lisäksi se joskus maukuu ovella ilmoittaen, että olisi mukava piipahtaa ulkona, joten ulkoilu on ollut meidän kissalle selvästi hauskaa hommaa.

Annabelle on mielellään puussa ja osaa laskeutua myös alas

Read Full Post »