Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2012

Annabellen kesä

Viidakkokissa

Kesä on mennyt menojaan ja sataa ropisee koko ajan, joten on hauska muistella mennyttä kesää kuvin ja tarinoin. Kesä on ollut eläimille mieluinen senkin takia, ettei ole tarvinnut kärsiä kovista helteistä. Olen itsekin ollut tyytyväinen lämpöiseen vaan ei kuumaan kesään, kun asuntomme sattuu olemaan talon eteläpuolella ja helteillä tukahduttavan kuuma.

Annabelle ulkoilee

Annabellekin on nauttinut kesästä. Olemme ulkoilleet, valitettavasti emme yhtä usein kuin viime kesänä, sillä Jimin harrastukset ovat vieneet ison osan vapaa-ajasta. Ehdimme kuitenkin tuttuun merenrantaan, joka nyt leppeässä kesäsäässä oli paljon mukavampi kuin viime talven viimassa. Tosin Annabelle kakki taas kantolaukkuunsa palatessamme rannalta, tälläkertaa vatsa ei ollut sekaisin, mutta silti tämä ei ole mukavaa käytöstä. En voi ajatella muuta kuin että se on Annabellen vastalause pitkälle kantolaukussa matkustamiselle. Naapurin kissanomistaja kertoi, että hänen kissansa tekee saman tempun aina automatkoilla. Onneksi Annabelle ei ole vielä sitä keksinyt, ehkä kantoboksi on hieman isompi ja mukavampi. No, emmepä ole enää merenrannalla asti tuon jälkeen käyneet vaan tyytyneet takapihan metsiköihin…

Annabellen kantolaukku

Annabelle on nauttinut kesästä paljon parvekkeellamme. Se juoksee innoissaan aina aamulla parvekkeelle, kun avaan oven. Olin avannut lasit parvekkeeltamme kesäksi juuri tuon eteläauringon kuumuuden takia ja viritin tietenkin verkon parvekkeen kaiteen yli. Verkko ei ylettynyt kattoon asti, mutta melkein puoleen väliin kuitenkin ja se kyllä esti uteliaan kissan kiipeilyt parvekkeen kaiteella. Ostin Mustista ja Mirristä parvekeverkonkin, mutta jouduin toteamaan paikalle tilatun asentajan kanssa, ettei se vaan sovi parvekelasillisiin parvekkeisiin, kun kiinnitystilaa on niin vähän.

Parvekekissa

Annabelleä on työllistänyt kesän ajan kotiimme eksyneet hyönteiset. Se on metsästänyt ansiokkaasti kaikki niistä, erityisen mieluisia ovat olleet sellaiset isojalkaiset jättiläishyttyset. Kesä kohokohtia taisi Annabellesta olla se, kun lintu oli eksynyt kotiimme. Emme päässeet todistamaan tapahtumia, mutta kotiin tullessa Jimi kunnon noutajan tavoin luovutti suustaan meille pienen harmaan linnun, jonka suu oli veressä. Metsästystä oli tehty ihan tosissaan, sillä kupit ja lehdet olivat tippuneet pöydältä lattialle. Löysin myöhemmin makuuhuoneen lattialta verijälkiä, missä kuolinkamppailu ilmeisesti oli tapahtunut. Huh, onneksi tämmöisiä ei tapahdu useammin.

Saalis

Olen sulkenut jo parvekelasit ja se pidentää Annabellen parvekkeella oloaikaa paljon. Nyt on kiva sytytellä kynttilöitä ja nauttia peittoon kietoutuneena hyvistä kirjoista ja elokuvista. Annabelle ei kynttilöistä paljon perusta, mutta on oppinut pitämään kuononsa erossa niistä, vielä viime syksynä jouduin pitämään kynttilät parvekkeella ja parvekkeenoven tiukasti kiinni.

Mainokset

Read Full Post »

Inkoon koirakerho Canidae järjesti elokuun viimeisenä viikonloppuna vepekokeen Raaseporissa Fiskarsin ruukkialueen tuntumassa. Olimme ilmoittautuneet ajoissa ja mahtuneet vielä mukaankin. Tällä kertaa isäntä oli jäänyt kotiin kissan kanssa ja me Jimin kanssa pääsimme seurakaverimme kyydillä perille. Muuten tämä ei minua ja Jimiä haitannut, mutta nyt blogia kirjoitellessani kaipaan isännän ottamia hienoja kuvia, täytyy vaan tyytyä nyt näihin minun kännykällä ottamiin kuviini.

Jimin vepetreenikaveri novascotiannoutaja Nuppu

Koepaikka oli mielestäni mahtava: hiekkaranta, kivasti loiveneva ranta, suojaisa, kauniit maisemat ja ilmatkin vielä suosivat ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Mukava käydä vepekokeissa tällaisena syyskesänä, kun lämpötilat ovat pysytelleet normaalia keskiarvoa ylempänä.

Maalialue Raaseporissa

Jimillä meni kaikki neljä liikettä (uinti, vienti, vene ja hukkuva) varsin mallikkaasti. Seurakaverini oli meillä apuohjaaja ja hoiti roolinsa hienosti. Aikaisemmissa vepekoe postauksissa olen kertonut viennissä tapahtuneista ongelmista. Tässä kokeessa olin vaihtanut viennissä rooliani niin, että koiran lähettämisen sijaan olinkin vastaanottamassa vientiesinettä ja näin liike sujui loistavasti. Olin tosin niin hermostunut, että annoin liikkeessä kaksi ylimääräistä käskyä ja saimme siten 2 virhepistettä. Mutta koska kaikista muista tehtävistä saimme täydet pisteet, saimme sen tavoitellun ALO1 98/100 pisteellä!

Jimi kokeessa (kuvan on ottanut apuohjaajamme)

Raasepori ei ole ihan meidän lähinurkilla. Monesti vepekokeisiin joutuu ajamaan pitkiäkin matkoja, kun sopivia koerantoja ei löydy montaakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Meille tulikin suhteellisen pitkä päivä ajomatkoineen kaikkineen ja kotiin palasikin kaksi varsin voipunutta kokeessa kävijää…

Väsynyt kokeessa kävijä

Kiitos vielä kerran mainiolle kuskillemme/apuohjaajallemme ja kokeen järjestäjille kivasta koepäivästä!

Read Full Post »