Uusi pentu ja näyttelyharrastus

Parhaat kaverukset Annabelle ja Jimi

Labradorinnoutajamme Jimi on jo 11 vuoden seniori iässä ja kissamme Annabelle täyttää 10 vuotta heinäkuun 23. päivä. Kissat kuulemma ovat senioreja vasta 11 vuoden iässä ja Annabelleä ei vanhuus näytäkään vielä painavan. Jimi on charmantisti harmaantunut päästä ja tassuista ja kremppojakin jo on.

Ensimmäinen kuva Moritzista

Olimme ajatelleet jo pidemmän aikaa koiranpennun hankintaa ja etsiskelleet kasvattajia. Rodusta yhteisymmärrykseen pääseminen tosin vaati hieman aikaa. Isäntä oli jo pitkään halunnut terrieriä ja minä olen tykästynyt noutajiin. Jonkinlaiseen kompromissiin pääsimme valitsemalla roduksi kääpiösnautserin, joka on terrierin kokoinen ja oloinen ilman metsästysviettiä. Lisäksi isännän edesmenneen isän lempirotuna oli lapsuuden aikainen snautsetri Fille.

Nukkuvaa pentua oli helppo kuvata

Niinpä meille saapui pippuri & suolan värinen kääpiösnautseripentu uros Jettypoof’s Dorset Naga helmikuun lopussa Nea Tolosen Jettypoof’s kennelistä. Pentu sai nimekseen Moritz vanhan sarjakuvan mukaan Maxista ja Moritzista.

Moritz sateen jälkeen

Moritz on ollut nyt meillä reilut 4 kuukautta ja olemme opetelleet toistemme tavoille. Moritz haukkui aluksi kovasti, erityisesti Annabellen epäsuosio sai Moritzin sanaisen arkun avautumaan ja vieläkään Annabelle ei oikein siedä pentua, vaikka ei sitä pelkääkään. Moritz taas haluaisi alkaa oikein kunnon painileikit kissan kanssa häntä heiluen… Nyttemmin haukkuminen on vähentynyt huomattavasti ja Moritz on löytänyt oman paikkansa perheessämme.

Moritz ja Jimi rannalla

Jimi on osannut suhtautua pentuun alusta asti rauhoittavasti, se väistelee diplomaattisesti ja murisee tarvittaessa. Moritz heittäytyy selälleen ja alkaa heti sen jälkeen hyppiä Jimin ympärillä… Ainoastaan ulos mennessä on ollut vaikeuksia, kun Moritz kovasti kiihtyy ulos päästessään Jimin kanssa ja alkaa hammastelemaan Jimiä, joka taas pelkää liukkaita rapun lattioita ja portaikkoa. Jossain vaiheessa Jimi ei suostunut tulemaan ollenkaan rappuun Moritzin kanssa yhtä aikaa, mutta nyt Moritz on oppinut jo rauhoittumaan rapussa jonkun verran ja Jimi suostuu taas tulemaan rappuun sen kanssa. Yksinolon harjoittelussa on ollut jonkin verran haasteita ja olemme pyytäneet paikalliselta koirakoululta Masseterilta apua ideointiin yksinoloharjoituksista ja harjoituksia jatketaan parhaillaan… Olemme joutuneet jämäköittämään otteitamme pippurisen käppänän kanssa lempeästä seniori noutajan mielentilasta.

Match Showssa Kauppakeskus Kaaressa

Jo alusta asti olemme olleet tietoisia, että Moritz on komea poika ja on näyttelyharrastusta ajatellen lupaava yksilö. Luonne oli meille tärkeämpi valintakriteeri ja saimmekin sen rauhallisen vapaana olevan pennun, mutta kasvattaja toivoi näyttelyharrastus kiinnostusta. Puitteet näyttelyharrastukselle ovatkin olleet loistavat, sillä alusta asti Moritzin isän omistajat Susanna ja Sabrina Snellman ovat trimmanneet Moritzia ja olemme saaneet kullanarvoisia neuvoja ja apua kasvatukseen, kuten myös Moritzin kasvattajalta, joka on kärsivällisesti rohkaissut ja järjestänyt kasvateilleen Koronasta huolimatta näyttelytreenejä, joita on vetänyt Sabrina Snellman. Olemme käyneet myös Koirakoulu BisQuitin ja Kaaren Mustin ja Mirrin järjestämässä Match Showssa Kauppakeskus Kaaressa, joka oli hieno kokemus, tosin tulos ei ollut kummoinen, mutta kokemusta tuli sitäkin enemmän. Kasvattajan heinäkuussa järjestämässä katselmuksessa Moritz valittiin kaikkein kauneimmaksi koiraksi, handlerina oli ihana Sabrina Snellman.

Rantaleijona

Heijastimia

Lumi vähenee, valo lisääntyy

Valo alkaa kevään myötä lisääntyä, mutta vielä ei ole liian myöhäistä puhua heijastimista. Monenlaista valoa ja heijastinliiviä on tullut talven aikana lähimaaston koirilla nähtyä. Jimilläkin on (pinkki) heijastinliivi, mutta se oli aina syystalven kurakeleissä sottaisessa kunnossa ja ikävä pukea päälle.

Jimi aamuhämärissä pinkissä heijastinliivissään

Aloin pohtimaan heijastinhuiveja, joita olin koiratuttavilla nähnytkin. Se pysyisi siistinä kurakeleilläkin eikä haittaisi Jimin niin rakastamaa lumessa kieriskelyä.

Helmikuu 2013

Viikin Prisman Mustin ja Mirrin ale-laarissa silmiini osui Hurtan heijastinhuivi -50% alennettuna. Ostin sen saman tien ja otin käyttöön. Ei ole huivi likaantunut ja lumessa saa kieriä estotta. Hieman tehottomampihan se on kuin heijastinliivi, mutta onneksi kaulan kiertävässä nauhassa on heijastin myös ja valjaat ovat myös heijastimilliset.

Hurtan valahtanut heijastinhuivi

Talutushihnan toiseen päähänkin tuli hankittua heijastinvaljaat Tokmannilta, enpähän enää tule sekoitetuksi keltaliiveihin…

Emännän heijastinvaljaat

Kissan patteripeti

Pakkasten kiristyessä olen huomannut, että Annabelle makaa mielellään ohuehkon patterin päällä. Paikka on ollut selvästi epämukava, sillä se on viihtynyt siinä vaan vähän aikaa.

Tästä sain idean hankkia Annabellelle patteripedin. Etsin sopivaa monesta verkkokaupasta ja päädyin Zooplussan Trixie Deluxe-patteripetiin. Hinta oli 10 € ja peti saapui postitse muiden tilaamieni tarvikkeiden kanssa.

Annabelle tykkää lämpimästä

Pedin paikalleen laittamisessa olikin sitten vähän ylimääräistä hommaa, sillä patterimme oli ohuempi kuin ohjeellinen 10-12 cm. Tässä kannattaa olla tarkka, sillä peti riippuu löysänä, jos patteri on liian ohut. Jälkiviisaana olisi pitänyt ehkä sittenkin tilata Relax-patteripeti, jossa patterin leveys saa olla enintään 10 cm.

Kiva patteripetiviritelmä

Jouduin virittelemään pari lautaa patterin ja seinän väliin ja vihdoin sain pedin tukevasti paikoilleen, tosin peti ei nyt ole ihan kiinni patterissa. Laitoin vielä pari fleecepeittoa pedin päälle ja ilokseni Annabelle tykästyi petiin. Se tykkää nukkua siinä erityisesti iltaisin, kun koko muukin perhe on olohuoneessa ja se saa olla omassa rauhassaan kukkapylvään takana patterin lämmössä.

Mikkelinpäivä

Joskus elämässä kaipaa apua. Enkelit suojelevat, rohkaisevat ja varjelevat meitä. Meillä onkin näitä nelijalkaisia pikku enkeleitä joka päiväisessä elämässä. Nyt Mikkelinpäivänä, lasten ja enkeleiden päivänä, on hyvä muistaa, että meillä on suojelusenkeleitä, jotka ohjaavat meitä kulkemaan oikeata tietä.

”Herra, kiitos että enkelit ovat totta. Kiitos että näkymätön todellisuus ympäröi meitä, jotka kamppailemme pelkojemme ja huoliemme kanssa. Kiitos että hyvyyden voimat ovat valmiina auttamaan ja tukemaan meitä. Herra, lähetä enkelisi heidän luokseen, jotka ovat pieniä, sairaita ja heikkoja. Lähetä enkelisi heidän luokseen, jotka elävät epävarmuudessa ja pelossa. Anna meille kaikille sinun rauhasi, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.”

SANAN AIKA – Raamattua vuoden jokaiselle päivälle, Kirkkovuosi 2012-2013

Valencian salaatti

Kuumaa ilmaa Suomessa nyt riittää. Salaattireseptit ovat kovassa käytössä helteellä, kun lämmin ruoka saa vaan hikoilemaan, ja kaikki mahdolliset salaattireseptit on kaivettava esiin. Tässä on salaatti, joka on mehukas, raikas ja hedelmäinen. Resepti on löydetty reseptitaivas.fi:stä. Ohjeesta poiketen käytimme kivellisiä oliiveja, sillä ne ovat yksinkertaisesti parempia. Valencia sijaitsee Itä-Espanjassa Välimeren rannalla ja salaatti appelsiineineen on kuin Espanjan aurinko.

Valencian salaatti (4 hlölle)

3 appelsiinia
1 rasia kirsikka- tai miniluumutomaatteja
1 iso punasipuli
150g manchego-juustoa
1 kourallinen kivellisiä kalamataoliiveja
2 avocadoa
salaattia

salaattikastike

2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
1 appelsiinin mehu
1 valkosipulinkynsi siivuina
1 kourallinen tuoretta minttua hienonnettuna
1 ripaus suolaa ja sokeria

Pilko avocadot ja laita salaattipedin päälle laakealle lautaselle.

Halkaise yksi appelsiineista ja purista mehu kuppiin salaattikastiketta varten. Kuori loput kahdesta appelsiinista ja pilko salaattipedin päälle avocadojen päälle, etteivät avocadot tummu.

Sekoita salaattikastike ja jätä maustumaan.

Kuori ja leikkaa mandoliinilla punasipuli ohuiksi renkaiksi.

Valuta ja poista kivet oliiveista, halkaise tomaatit. Pilko manchego-juusto kuutioiksi.

Kokoa loput kasvikset ja juusto lautaselle. Tee salaattikastike ja kaada se juuri ennen tarjoilua salaatin päälle.

 

Screaming orgasm -cocktail

Sunnuntaipaistin jälkeen Isäntä teki jälkiruokadrinkiksi meille Screaming orgasmin. Tätä ei sitten kannata googlata, hakutulokset ovat sitä laatua! Isäntä oli ostanut Baileys Irish creamia erästä toista cocktailia varten ja haki muita drinkkejä, johon likööriä myös menisi. Baileys Irish Cream ei säily loputtomiin edes jääkaapissa.

Screaming orgasm

3 cl vodkaa
3 cl kahvilikööriä
3 cl amarettoa
3 cl Baileys Irish Creamia
3 cl kermaa
3 cl maitoa

Cocktail maistui Isännän mielestä ihan lapsuuden mokkapirtelöltä, jota silloin tehtiin, näin aikuisten makuun. Drinkistä tulee myös mieleen klassikkodrinkki Alexander.

’

Sunday roast

Isäntä teki pyhäksi sunnuntaipaistin uunissa. Paistina oli uusiseelantilainen ”vapaana ruohoa syönyt” lammas ja se kypsytettiin ns. slow cooking -metodilla, eli alhaisessa lämmössä ja KAUAN. Resepti löytyi bbcgoodfood.com -sivuilta. Lammasta paistettiin uunissa 7 tuntia 125 asteessa.

Seitsemän tunnin lammas

3 kg lammasta
3 sipulia lohkoina
8 valkosipulin kynttä kokonaisena
4 porkkanaa paloina
3 dl valkoviiniä
3 dl lihalientä
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
laakerinlehti
2 rkl konjakkia lopuksi kastikkeeseen

Ruskista lampaanpaisti yltympäri paistinpannulla.

Laita uunivuokaan lampaanpaisti, vihannekset, lihaliemi, valkoviini ja mausteet. Paista 125 asteessa uunin ala-keskitasossa 7 tuntia, käännä paisti kerran ympäri.

Siirrä vihannekset ja liha tarjoiluastiaan. Siirrä liemi kattilaan ja lisää siihen suolaa, pippuria ja konjakki ja loraus kermaa.

Isäntä maustoi paistin porkkanat ja sipulit tummalla balsamicolla pöytään, sillä niistä kuulemma maku oli siirtynyt jo liemeen. Lisukkeeksi hän teki vielä höyrytettyjä sokeriherneitä, tuoreita papuja ja parsakaalia maustettuna valkosipulilla ja voilla. Paisti tarjoiltiin näin kesäaikaan keitettyjen uusien perunoiden kanssa. Ruuan kansssa viininä oli australialainen Baby Bush 2015, joka oli ihan kelpo valinta.

Ruuan maku oli ihan hyvä, lammas maistui puhtaalta lampaalta, kastike oli erinomaista ja lisukkeet hyviä. Hieman tumma balsamico maistui liikaa porkkanoissa ja sipuleissa emännän mielestä, mutta porkkanoiden ja sipuleiden makua ei olisi muutenkaan ollut jäljellä paljon pitkän kypsytyksen jäljiltä. Paisti oli kylmää, joten hellepäivän ruuaksikin tämä sopi mainiosti!

Kylmät keitot

Helteellä ruokahalu alkaa katoamaan ja hikikarpalot nousevat lämmintä ruokaa syödessä. Hikisenä kaikki vilvoittava on tärkeää ja päivän ateriaa miettiessä tulee mieleen mm. erilaiset salaatit, jotka ovatkin terveellisiä ja varsin täyttäviäkin riippuen, mitä mukaan laittaa.

Näin heinäkuun helteillä palaa mieleeni kylmät keitot. Viime viikolla söimme Kylmää kasviskeittoa Espanjasta eli Gazpachoa, senkin resepti on tulossa tänne, jos helteet jatkuvat. Nyt päätin tehdä Kylmää purjo-perunasosekeittoa eli ranskalaisittain Vichyssoisea.

Vichyssoisen alkuperä voi olla myös ranskalainen, mutta kerrotaan, että New Yorkissa 1917 kokki Lois Diat muisti lapsuudestaan Ranskasta peruna-sipulikeiton, johon hän veljensä kanssa lisäsi kesähelteillä kylmää maitoa ja päätti tehdä samankaltaista asiakkailleen Ritzissä.

Meillä on ollut kovassa käytössä mainion kotikokin anoppini lahjoittama keittokirja vuodelta 1995, Aura Liimataisen Parasta Kotiruokaa. Sieltä olen poiminut myös tämän Kylmän purjo-perunasosekeiton ohjeen.  Ruoka-annokset ovat kirjassa neljälle, mutta itse teen aina yleensä suuremman annoksen niin ruuasta riittää sitten töihin evääksi.

Vichysoisse (6 hlölle)

2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
1 iso purjo
8-9 perunaa
13,5 dl vettä
1,5 kasvisliemitiiviste
1 tl timjamia
1,5 maustemittaa valkopippuria
1,5 dl kuohukermaa
Pinnalle ohuita purjorenkaita (vihreä osa) ja persiljaa

1. Kuori ja paloittele sipuli ja purjo. Kuumenna kattilassa öljy ja kääntele kasviksia siinä vähän aikaa ruskistamatta. Lisää vesi, liemitiiviste ja mausteet.

2. Kuori ja paloittele perunat ja lisää keittoon. Keitä kasviksia niin kauan, että perunat ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekottimella.

3. Lisää kerma jäähtyneeseen keittoon jäämurskan kanssa voimakkaasti vatkaten.

4. Lisää pinnalle ohuita purjorenkaita (vihreä osa) ja persiljaa ja tarjoile patongin kanssa.

 

Blogi uudistuu…

Aikaa tämän blogin perustamisesta on jo seitsemän vuotta ja koiramme on jo 9-vuotias ja kissa 8-vuotias. Koiraharrastukset ovat vähitellen jääneet, treenaamme vaan omaksi huviksi ja teemme pitkiä lenkkejä luonnossa koiran kanssa usein maisemia kuvaten.

Mieleen onkin tullut uusia aiheita, mm. käsityöt, ruoka, musiikki, joista olisi mukava kirjoitella, joten päätin laajentaa blogin aihepiiriä lifestyleblogin suuntaan eläimiä unohtamatta. Isännän harrastuneisuus ruuan parissa olisi kiva jakaa muillekin ja kirjata ylös moninaisia reseptejä, joita tulee kokeiltua.

Katsotaan miten blogi lähtee liikkeelle uusin aihein, vanhat eläinpostaukset löytyy blogista yhä ja uusiakin varmasti tulee…

Uusi odottaa kulman takana…

Jimi ja murtunut häntä

Keväällä vierailimme eläinlääkärissä tämän tästä. Viimeisin koettelemus Jimille oli murtunut häntä. Jäät olivat juuri lähteneet kokonaan, kun Jimi päätti mennä lenkillä mereen. Ihan kokonaan se ei mennyt uimaan vaan tapansa mukaan kahlasi niin että vatsa kastuu kunnolla. Seuraavana päivänä Jimin häntä roikkui velttona eikä selkälinjan yläpuolella niin kuin yleensä tällä itsevarmalla uroksella. Ajattelin, että nyt se sitten sai sen vesihännän uimareissunsa päätteeksi. Minulla oli Jimin tulehduskipulääkkeitä jalkavaivojen peruilta ja annoin sille reseptin mukaan. Jimin olo piristyi selvästi mutta häntä pysyi ennallaan ja päätin varmuuden vuoksi mennä tarkastuttamaan sen Eläinklinikka Hertassa heti maanantaina.

Vesihäntäkö?

Eläinlääkäri tutki Jimin häntää ja sanoi sen rutisevan ja roikkuvan sillä tavoin, joka ei ole ihan tyypillistä vesihännässä eli viittaisi murtumaan ja Jimin häntä kuvattiin röntgenissä. Selvä murtumahan kuvissa näkyi! Koska mitään tapaturmaa ei ollut Jimille tapahtunut, sen voimakas hännänheilutus on ilmeisesti osunut johonkin kovaan ja terävään ja häntä oli murtunut. Jimin häntä heiluu todella usein ja vinhasti, entisen naapurimme ovikin paukkui Jimin hännän heiluessa ja asukas oli helpottuneen huvittunut, kun huomasi kummallisen äänen tulevan koiramme hännästä.

Jimin häntään kiinnitettiin pariksi viikoksi tukiside, joka pysyi yllättävän hyvin vahvassa hännässä. Sidettä tuki kevyet puulastat. Tulehduskipulääkettä määrättiin myös 3-5 ensimmäiseksi päiväksi. Eläintenhoitaja sanoi myöhemmin, että side ei ole välttämätön ja sen voisi ottaa pois, jos ei pysy.

Siteen poistamisen jälkeen hännänpää roikkui edelleen

Jimi heilutti ihan iloisesti tuettua häntäänsä ja mielestäni se paukkui ikävästi seiniin, kun hännänpää oli niin painava ja välillä Jimi aristelikin, kun häntä osui vauhdilla esteeseen. Huojentuneena poistin sitten siteen kahden viikon kuluttua, mutta häntä olikin vielä kipeä ja Jimi roikotti tukematonta hännänpäätä edelleen. Onneksi tulehduskipulääkkeitä oli vielä jäljellä ja annoin niitä taas noin viiden päivän ajan. Lääkkeet auttoivatkin ja Jimi oli taas pirteä.

Muistoja häntämurtumasta

Häntä on parantunut itsekseen ja jäljellä tapaturmasta on enää eläinlääkärin leikkaamat lovet häntäkarvoissa. Ihan harvinaisia tällaiset tapaturmat eivät ainakaan labradorinnoutajilla ole, sillä Jimin velikin on kärsinyt samasta vaivasta!