Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Annabellen rokotus 2

Annabelle ulkona

Pari viikkoa sitten Annabellen rabies- ja kissaflunssarokote umpeutui taas. Olen ottanut Annabellelle rokotteet säännöllisesti, vaikka se ulkoilee vain kesäisin valjaissa. Pohdin joskus, onko kissaflunssarokote turha, mutta taloyhtiössämme on ollut muutama kissaflunssaepäily, joten olen ollut tyytyväinen, että rokote on ollut voimassa. Parempi varovaisuus, ettei tarvitse katua myöhemmin.

Annabelle mokin alla

Kävin ennen Herttoniemen eläinlääkäriasemalla, siellä kissaflunssarokotteen saa vaan yhdistelmärokotteena kissaruton kanssa, joten kissaruttorokote on tullut otettua aina turhaan, vaikka se on voimassa 2-3 vuotta. Tällä kerralla menin Kissaklinikka Felinaan, jossa on mahdollisuus saada kissaflunssarokote myös erikseen. Koska myös Rabies-rokote oli umpeutumassa, piti sekin saada. Kissaklinikka Felina tarjosi hyvää palvelua ja tilasi Purewaxin rokotteet, jolloin sekä kissaflunssa että rabies voidaan antaa yhdellä pistolla.

Annabelle kassissa

Felina sijaitsee Ruoholahdessa ja matkustimme sinne julkisilla kulkuneuvoilla ja Annabelle ilmaisi tuttuun tapaan äänekkään vastalauseen naukuen. Eläinlääkäri otti meidät heti vastaan, vaikka olimme tosi ajoissa. Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Huomasi, että klinikka oli erikoistunut kissoihin ja kissojen omistajiin, niin tarkasti kysellen, tutkien ja neuvoen eläinlääkäri tutki Annabellen. Rokote annettiin kissan takapäähän. Aikaisemmin Annabellen pistokset on annettu niskaan, mutta tähänkin oli joku syy, jota en muista. Olin yllättynyt rokotteen suuresta määrästä ja ensimmäisen kerran Annabelle hieman vastusteli rokotuksen aikana. Vastustelun vuoksi pieni määrä rokotteesta meni ohikin. Taisi kuitenkin aikaisemmilla rokottajillamme olla parempi rokotustekniikka. Jäi mietityttämään, olisiko kissalle ollut helpompaa, jos rokote kuitenkin olisi annettu kahdessa osassa.

Annabelle piilossa

Kokonaisuudessaan käynnistä jäi hyvä mieli ja tulevaisuudessa aion kyllä hakea kissaflunssarokotteen Felinasta juuri sen takia, ettei tarvitse ottaa mitään turhia rokotteita sen mukana.

Haukkaisu

Lukijan kommentti (lisätty myöhemmin): Syy siihen jalkaan pistämiseen on ”feline injection site sarcoma”, eli kissoilla (ja freteillä!) esiintyvä pistokohtaan muodostuva pahanlaatuinen kasvain. Todella harvinainen (monet eläinlääkärit eivät näe yhtäkään koko urallaan), mutta kuitenkin, helpommin saa kasvaimen leikattua jalasta, kuin niskasta ja siksi kissat suositellaan rokottamaan takajalkoihin. Myös häntää on tästä syystä joskus pohdittu rokotuspaikaksi, mutta siihen annettuna rokote ei ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi yhtä hyvin.

Mainokset

Im Memorian

Laajasalossa tapahtui muutama viikko sitten murhenäytelmä, jossa 28-vuotias mies murhasi 58-vuotiaan naisen. Asun samassa taloyhtiössä kuin uhri ja tekijä. Motiiviksi selvisi naisen meneminen puolustamaan tekijän aggressiivisesti ja huonosti kohtelemia koiria.

Uhria, Irinaa, kuvaillaan naapuristossamme ihastuttavana ihmisenä, hän laittaa ruokaa naapurin sairaalle, auttaa pihatöissä ja jakaa hyvää mieltä, ottaen kontaktia naapureihin ison vaalean ruskealaikkuisen koiran, Caesarin, kanssa.

Teimme Irinan kanssa monia koirakävelylenkkejä Jimi ja Caesar mukana iltamyöhään, harrastimme iltamyöhäisiä lenkkejä molemmat. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja Irina puhui mm. koirastaan Caesarista aina ylistävästi, koirat olivat mielipuheenaiheemme ja Caesar oli erityistapaus. Se oli uskollinen ja kuulemma asettui aina Irinan ja muiden koirien väliin suojellakseen häntä, Caesar olisi antanut henkensä Irinan puolesta. Irinan matkat mökillensä Mustanmeren rannalle Euroopan läpi autolla sujuivat myös autossa yöpyen Caesarin toimiessa valppaana vartijana. Irina oli rohkea nainen.

Irina oli eläinrakas sanan todellisessa merkityksessä. Caesar oli alunperin kaltoin kohdeltu koira, jonka Irina oli pelastanut kadulta Ukrainasta. Koirien pahoinpitelyyn Irina suhtautui kauhistellen.

Caesar oli Jimin hyvä kaveri. Vaikka Caesar saattoi suhtautua pidättyvästi uusiin ihmisiin taustansa vuoksi, kaikki koirat olivat Caesarin ystäviä ja sen ihastuttava luonne ja viisaus tuli esiin sen leikkiessä huomaavaisesti kaikenkokoisten koirien kanssa.

Keskustellessamme naapurin kanssa surullisen motiivin paljastuttua paikalle tuli Ilta-Sanomien toimittaja ja vastasin muutamaan kysymykseen ikävästä tapahtumaketjusta. Yllättävän haastattelun jälkeen olen tarkistanut asioita ja selvisi, että rikosilmoituksia eläinsuojelurikoksesta taloyhtiössämme on tehty vain yksi, mutta usean ihmisen toimesta.

Jukka Romppaisen väkivaltaiseen käytökseen koiriansa salukia, venäjänvinttikoiraa ja bassettia kohtaan puuttui usea henkilö ja häneltä kysyttäessä, kuinka hän oikein kohtelee koiriansa hän vastasi, että huonosti. Ennen rikosilmoitusta oltiin yhteydessä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen liiton (SEY) eläintensuojeluvalvojaan, joka kehotti ottamaan yhteyden poliisiin. Romppaisen luona kävikin poliisi eläinlääkärin kanssa, mutta koska koirissa ei ollut mitään ulkoisia merkkejä huonosta kohtelusta, ei voitu ryhtyä toimenpiteisiin. Poliisi oli myöhemmin myös kertonut käynnistä ja puhuttelusta ja ettei asiasta enää tarvitse olla huolissaan. Animalian eläinsuojelulainsäädännön asiantuntija Birgitta Wahlberg on kirjoittanut asiantuntevan blogitekstin eläinsuojelulainsäädännöstä ja eläinsuojeluviranomaisten toiminnasta.

Uuteen eläinsuojelulainsäädäntöön, jonka uudistaminen on Suomessa parhaillaan käynnissä, pitäisi ehdottomasti sisällyttää eläimen poisottaminen määräaikaisesti tai tietyin perustein pysyvästi tilanteissa, joissa on syytä epäillä, että eläintä pahoinpidellään tai muutoin aiheutetaan sille fyysistä tai henkistä kärsimystä ilman, että sitä voi eläimestä suoraan nähdä.

Jos tämä laki olisi jo ollut olemassa, olisiko tämä surullinen murhenäytelmä päättynyt toisin?

Viimeisellä yhteisellä koiralenkillä koirajuttujen jälkeen voivottelin koirien lyhyttä ikää, kuinka vähän aikaa ne ovat täällä luonamme. Irina sanoi: ”Ei ajatella sitä nyt.” Johon vastasin: ”Niin, eihän sitä koskaan tiedä kuka meistä täältä lähtee ensin.”

Alla olevassa kuvassa Jimi ja minä poseeraamme Suomen eläinyhdistyksen liiton (SEY) Uudenmaan eläinsuojeluvalvojan kanssa Helsingin Uutisissa 24.4.2010 sivulla 8. Kuva ei liity tapahtumiin.

Pia, Jimi ja eläintensuojeluvalvoja

Pia, Jimi ja eläintensuojeluvalvoja

– Pia ja Jimi

Jimi pentutreffeillä

Jimi pentutreffeillä

Pitkästä aikaa pääsen koneen ääreen kirjoittamaan postausta blogiimme. Uudet työtehtävät ja yhdistystoiminta ovat vieneet aikaa ja voimia. Postauksia onkin kertynyt varastoon jokunen, joita kirjoittelen nyt kesällä, kun on hiljaisempaa.

Kaverukset mökin terassilla

Kaverukset mökin terassilla

Kesäkuun puolessa välissä Jimin kasvattaja järjesti perinteiset pentutreffit, tällä kertaa Maskussa. Meillä alkoi sopivasti loma, joten varasimme kasvattajan vinkkaamalta Naantalin leirintäalueelta mökin ja pakkasimme autoon kissan, koiran ja varusteet ja lähdimme koko perheen voimin Varsinais-Suomeen viikonlopuksi.

Grand old lady

Grand old lady

Kuulumisien vaihtoa

Kuulumisien vaihtoa

Naantalin leirintäalue oli viihtyisä ja yövyimme leirintämökissä käyttäen hyväksi leirintäalueen yhteisiä wc-, peseytymis- ja keittiötiloja. Sunnuntaina sitten suunnistimme klo 10.00:ksi Maskun hiekkakuopille. Paikalle tuli aurinkoista päivää viettämään yhteensä 12 koiraa ja 18 henkilöä. Jimin emä grand old lady Muru (Muistokas Murmeli) oli vastaanottokomitean aktiivinen jäsen. Päivä aloitettiin aamukahvin ja kuulumisien vaihdolla.

Pentu riistan kanssa

Riistaan tutustumista

Mukana oli myös Jimin siskon Seran viidestä pennusta kolme, joille järjestettiin heti alussa riistaan tutustuminen. Oiva, Elmo ja Köli olivat kaikki innoissaan riistasta ja kantoivat sorsaa ja kania ylpeänä.

Jimi ja keppi

Jimi ja keppi

Jimi keskittyi vesinoutoon, jota kotona ei ole tullut paljon harjoiteltua. Hetken aikaa homma oli hieman hakusessa, kun Jimi nouti kepin damin sijaan kaislikosta. Isännän kepinheittoleikit olivat ilmeisesti lähinnä muistissa. Nopeasti asiat kuitenkin palautuivat Jimin mieleen ja lopussa se jo haki harjaantunein ottein dameja kaislikosta.

Jimi ja dami

Jimi ja dami

Kaikki tekivät omia harjoitteitansa vepestä nomeen ja seuraavaksi grillilounas maistui koko porukalle. Nina ja Samuli olivat taas tehneet herkullisen lounaan salaatteineen ja grillilihoineen, suurkiitos heille! Jimin velille Aapelille ja Katille annettiin pieni huomionosoitus hienosta näyttelytulosta vaille jäljestysvalioksi suoriutumisesta, isot onnittelut!

Jimikin haluaa grillilounaan!

Jimikin haluaa grillilounaan!

Päivän ohjelmaan kuului myös ammattivalokuvaajan Tuuli Mankin kuvaussessio koirista ja koko seurueesta yhteiskuvat. Pennut pyörivät ihmeissään yhteiskuvassa, mutta kuva saatiin kuitenkin hyvin otettua.

Yhteiskuvassa

Yhteiskuvassa

Lopuksi olivat leikkimieliset kisat ventti ja tyhjennä ruutu. Koirat noutivat ruudusta erilaisia dameja ja kummallisia esineitä. Pepe, Wilda ja Pimu olivat hakoja kisoissa, mutta kyllä Jimikin sai muutaman esineen ruudusta haettua, vaikka mieluummin juoksikin esineitä sisältävän ruudun taakse pusikkoon etsimään ”oikeata” riistaa.

Aapeli ja ventti

Aapeli ja ventti

Jimi tyhjentää ruutua

Jimi tyhjentää ruutua

Ennen lähtöä vielä kahviteltiin ja juteltiin ja alettiin sitten tehdä lähtöä kotiinpäin. Me suunnistimme takaisin leirintäalueelle ja Annabelle olikin tyytyväinen, kun pääsi mökistä jaloittelemaan saaristoluontoon.

Annabelle jaloittelee

Annabelle jaloittelee

Hyvää pääsiäistä!

Annbelle ja tulppaanit

Annbelle ja tulppaanit

PÄÄSIÄISNOITA

Täydenkuun aikaan, ilmassa on taikaa.
Tiellä liikkuu musta kissa, ilmassa on arvoitusta.

Nurkan takaa hiljaa kurkkii, pian kohta sisään luikkii.
Luuta sillä suuri on, huivi päässä hulvaton.

Kuun säde pihan valaisee, ovi hiljaa narisee jo.
Jättää koriin yllätyksen, palaa vuorelle noitien.

Kuuluu ääni lapsien, ilon aika tullut on.

Pajunkissat hiljaa tuulessa kuiskii:
RAUHAISAA PÄÄSIÄISEN AIKAA!

– Annu Valo

Tavoitteet 2014

Tammikuu 2013

Tammikuu 2013

Uusi yhdistystoiminta on vienyt emännän mennessään ja blogiin kirjoittaminen on tahtonut jäädä toiseksi. Nyt kirjoittamaan kuitenkin vihdoin vuoden 2014 tavoitteita ja katsomaan vielä 2013 vuoden tavoitteita ja tapahtumia. Mukana postauksessa on kuvia viime vuoden varrelta.

Helmikuu 2013

Helmikuu 2013

VEPE

Viime vuoden tavoittena oli saada tulos avoimesta luokasta. Vepessä kävin Jimin kanssa kaksi kertaa viikossa kahdessa vepeseurassa: Espoon koirakerhossa Nuottaniemessä ja Koirakerho Sopussa Rajasaaressa. Saimme avoimen luokan liikkeitä harjoiteltua hyvin, mutta kauden lopussa koko talven harjoittelemamme vientiliike alkoi takuta. Alkukaudesta se oli talven kuivaharjoittelun myötä hyvä, kun kaikki muut liikkeet olivat keskeneräisiä, mutta kun muut liikkeet oli opittu ja kokeita aloin varaamaan, vienti ei sujunut lähes ollenkaan. Päätin pitää mietintätauon ja jättää kokeet, joten avoimen luokan tulos jäi saavuttamatta. Ensi vuoden tavoitteeksi jääkin sen tuloksen saaminen avoimessa luokassa.

Huhtikuu 2013

Huhtikuu 2013

NOME JA TOKO

Nomea ja tokoa en treenannut yhtään ja niissä tulos nomen alokasluokassa ja möllitokossa jäi saavuttamatta. Uusia tavoitteita en aseta, katsotaan miten aikaa ja voimia riittää näihin lajeihin.

Toukokuu 2013

Toukokuu 2013

KAVERIKOIRAT

Kaverikoirissa koimme sentään huippuhetken, kun Jimi sai kaverikoiramitalin Royal Canin Show -näyttelyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Tilaisuus oli hieno ja tosi kiva, kun kaverikoiria muistetaan näin. Kaverikoirakäyntejä jatketaan keskittyen eri tapahtumiin, joissa kaverikoirat edustavat.

Kesäkuu 2014

Kesäkuu 2013

Heinäkuu 2013

Heinäkuu 2013

MUUT LAJIT

Canicross ”sauvojen kanssa” on osoittautunut aika hankalaksi pysähtymisineen ja sauvojen kanssa pelaamisineen, joten se on vielä kehitysasteella puhumattakaan siitä oikeasta canicrossista. Koirapuistoilu Jimin kanssa onnistuu hyvin, joten sitä jatketaan ja ollaan sosiaalisia ja kuten Ylen uutisissa todetaan: Koiran paras lelu on lajitoveri. Olen oppinut, että koirapuistoissa pitää muistaa olla aina varovainen ja kysymmekin aina ennen puistoon menoa vieraiden koirien sukupuolen ja iän ja kuinka ne tulevat toimeen vieraiden koirien kanssa. Annan myös Jimin nuuskia koiria puiston aidan läpi ja jos murina alkaa, jätän puistossa vierailuin mieluummin väliin.

Lokakuu 2013

Lokakuu 2013

Ensi vuodelle asetan kuitenkin ykköstavoitteksi sen, että pidetään hauskaa yhdessä koiran kanssa ja koiran ehdoilla ja opitaan mitä opitaan, tärkeintä on mitä opimme toisistamme!

Joulukuu 2013

Joulukuu 2013

Joulutervehdys 2013

Kuva: jacquielawson.com

Kuva: jacquielawson.com

Lähetämme teille hyvät blogimme lukijat taas tänä jouluna Jacquie Lawsonin joulutervehdyksen. Pidämme erityisesti näistä e-korteista, sillä niissä seikkailee mitä ihanimpia eläimiä. Jacquie Lawsonin e-korttien lähettäminen on maksullista, mutta kahden vuoden jäsenmaksu ei ole kovin kallis ja käyttäminen on ollut erittäin helppoa. Lähettäminen onnistuu myös facebookin kautta, suosittelen.

E-joulukorttimme löytyy täältä.

ILOISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014!

Vepen talkoovelvoite

Koeranta Rajasaaressa

Koeranta Rajasaaressa

Kesä on mennyt aikaa sitten kuten syksykin ja elämme hyvin vetistä talvea, tulisi se lumi jo. Nyt on hyvää aikaa miettiä kulunutta vepekautta talviteloilla. Meidän vepekauden päätti vepeseuramme talkoovelvoite, joka pitää suorittaa säilyttääkseen treenipaikkansa. Kaikilla vepeseuroilla on yleensä talkoojärjestelmä, jonka avulla saadaan seuran tarvittavat asiat hoidettua. Suoritin siis talkoovelvoitteemme olemalla seuramme järjestämässä vepekokeessa toimitsijana.

Kokeen kahviteltta

Kokeen kahviteltta

Koirakerho Sopun vepekoe pidettiin Rajasaaressa, Helsingissä 5.-6.10.2013. Koetta jouduttiin siirtämään muutaman kerran rannan sinilevän takia, mutta lokakuussa sitten viimein päästiin pitämään koe. Työskentelin sunnuntaina aurinkoisena päivänä, edellisenä päivänä oli ollut hieman myrskyisää ja roolini oli toimia yleismies Jantusena.

Koesihteerin toimisto

Koesihteerin toimisto

Koepäivä alkoi kaluston tarkastamisella ja paikoilleen asettamisella. Poijut käytiin laittamassa mittanauhan avulla 30m ja 50 m. Kahvitelttakin pysytettiin nälkäisiä kokeen suorittajia varten. Kilpailijat alkoivat tulla paikalle puoli kymmenen jälkeen ja aamukahvit maistuivat monille tuomarit mukaan lukien. Koesihteeri tarkisti sirut tai tatuoinnit ja nartuilta mahdolliset juoksut. Ennen kokeen alkua tuomarimme Pasi Dunderfelt piti vielä tuomarin puhuttelun, venetuomarina toimi Kim Granholm ja sitten koe pääsi alkamaan.

Vuoron odottelua

Vuoron odottelua

Koirakoita oli täydet 14, 7 alokasluokassa, 3 avoimessa ja 4 voittajaluokassa. Saimme kokeessa 3 ykköstulosta ja 6 kolmostulosta ja loput sitten hyvää harjoitusta, onnittelut kaikille koirakoille tuloksista! Iltapäivällä tuli kokeeseen kunnon häiriöitä, kun ennalta tietämätön paikallisen veneseuran veneennostopäivä alkoi. Viereiselle betonilaiturille alkoi kerääntyä purje- ja moottoriveneitä ja sitten paikalle saapui suuri nosturi, joka alkoi nostaa veneitä vesiltä ja kuljetti ne talviteloille. Mahduimme mainiosti rinnatusten, koe ja veneennosto, vaikka joidenkin koirien suoritukseen se hieman vaikuttikin, mutta tilanne ja häiriö oli joka koiralle sama. Kokeen loputtua toinen talkooporukka aloitti meidän kaluston siirron talvisäilytykseen. Koko kausi laitettiin pakettiin saman tien.

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Nosturi veneineen

Nosturi veneineen

No, miten Jimin vepekausi sitten meni? Saimme hyvin harjoiteltua avoimen luokan liikkeet kesän aikana, mutta loppukesästä vienti alkoi yllättäen taas takkuilla. Olin varannut meille koepaikkojakin loppukesäksi, mutta päätin pitää mietintätauon ja pähkäillä mitä uusia harjoitteita vientiin keksisin. Pari suunnitelmaa kasvattajan kanssa tulikin ja aloitan heti ensi kesänä kokeilemaan niitä. Sitä kesää odotellen…

Kunniataulu

Kunniataulu