Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Joulutervehdys 2013

Kuva: jacquielawson.com

Kuva: jacquielawson.com

Lähetämme teille hyvät blogimme lukijat taas tänä jouluna Jacquie Lawsonin joulutervehdyksen. Pidämme erityisesti näistä e-korteista, sillä niissä seikkailee mitä ihanimpia eläimiä. Jacquie Lawsonin e-korttien lähettäminen on maksullista, mutta kahden vuoden jäsenmaksu ei ole kovin kallis ja käyttäminen on ollut erittäin helppoa. Lähettäminen onnistuu myös facebookin kautta, suosittelen.

E-joulukorttimme löytyy täältä.

ILOISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014!

Mainokset

Vepen talkoovelvoite

Koeranta Rajasaaressa

Koeranta Rajasaaressa

Kesä on mennyt aikaa sitten kuten syksykin ja elämme hyvin vetistä talvea, tulisi se lumi jo. Nyt on hyvää aikaa miettiä kulunutta vepekautta talviteloilla. Meidän vepekauden päätti vepeseuramme talkoovelvoite, joka pitää suorittaa säilyttääkseen treenipaikkansa. Kaikilla vepeseuroilla on yleensä talkoojärjestelmä, jonka avulla saadaan seuran tarvittavat asiat hoidettua. Suoritin siis talkoovelvoitteemme olemalla seuramme järjestämässä vepekokeessa toimitsijana.

Kokeen kahviteltta

Kokeen kahviteltta

Koirakerho Sopun vepekoe pidettiin Rajasaaressa, Helsingissä 5.-6.10.2013. Koetta jouduttiin siirtämään muutaman kerran rannan sinilevän takia, mutta lokakuussa sitten viimein päästiin pitämään koe. Työskentelin sunnuntaina aurinkoisena päivänä, edellisenä päivänä oli ollut hieman myrskyisää ja roolini oli toimia yleismies Jantusena.

Koesihteerin toimisto

Koesihteerin toimisto

Koepäivä alkoi kaluston tarkastamisella ja paikoilleen asettamisella. Poijut käytiin laittamassa mittanauhan avulla 30m ja 50 m. Kahvitelttakin pysytettiin nälkäisiä kokeen suorittajia varten. Kilpailijat alkoivat tulla paikalle puoli kymmenen jälkeen ja aamukahvit maistuivat monille tuomarit mukaan lukien. Koesihteeri tarkisti sirut tai tatuoinnit ja nartuilta mahdolliset juoksut. Ennen kokeen alkua tuomarimme Pasi Dunderfelt piti vielä tuomarin puhuttelun, venetuomarina toimi Kim Granholm ja sitten koe pääsi alkamaan.

Vuoron odottelua

Vuoron odottelua

Koirakoita oli täydet 14, 7 alokasluokassa, 3 avoimessa ja 4 voittajaluokassa. Saimme kokeessa 3 ykköstulosta ja 6 kolmostulosta ja loput sitten hyvää harjoitusta, onnittelut kaikille koirakoille tuloksista! Iltapäivällä tuli kokeeseen kunnon häiriöitä, kun ennalta tietämätön paikallisen veneseuran veneennostopäivä alkoi. Viereiselle betonilaiturille alkoi kerääntyä purje- ja moottoriveneitä ja sitten paikalle saapui suuri nosturi, joka alkoi nostaa veneitä vesiltä ja kuljetti ne talviteloille. Mahduimme mainiosti rinnatusten, koe ja veneennosto, vaikka joidenkin koirien suoritukseen se hieman vaikuttikin, mutta tilanne ja häiriö oli joka koiralle sama. Kokeen loputtua toinen talkooporukka aloitti meidän kaluston siirron talvisäilytykseen. Koko kausi laitettiin pakettiin saman tien.

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Veneet kerääntyivät betonilaiturille

Nosturi veneineen

Nosturi veneineen

No, miten Jimin vepekausi sitten meni? Saimme hyvin harjoiteltua avoimen luokan liikkeet kesän aikana, mutta loppukesästä vienti alkoi yllättäen taas takkuilla. Olin varannut meille koepaikkojakin loppukesäksi, mutta päätin pitää mietintätauon ja pähkäillä mitä uusia harjoitteita vientiin keksisin. Pari suunnitelmaa kasvattajan kanssa tulikin ja aloitan heti ensi kesänä kokeilemaan niitä. Sitä kesää odotellen…

Kunniataulu

Kunniataulu

Jimi geenitestissä

Kuluneella viikolla sain puhelinsoiton Hannes Lohen koirageenitutkimusryhmältä. He pyysivät lisänäytettä Jimistä labradorien eroahdistusta koskevaan tutkimukseen. Jimillä ei ole eroahdistusta, joten sen näyte ollee sitten verrokkinäyte. Jimi oli antanut näytteen heinäkuussa 2010 Noutajaleirillä ja sen perusteella he siis halusivat lisänäytettä Jimistä. Näyte, minkä he halusivat oli ottotapansa mukaan nyt erilainen kuin edellinen näyte, mikä Jimistä oli otettu. Mikäli ymmärsin oikein, näyte otettiin nyt niin, että ”proteiinit säilyisivät”, mitä se nyt ikinä tarkoittaakin…

Matkalla geenitestiin

Matkalla geenitestiin

Saamastani tiedotteesta luin, minkä tiesinkin jo etukäteen, että Hannes Lohen koirageenitutkimusryhmä pyrkii löytämään koirien perinnöllisten sairauksien ja ominaisuuksien taustalla vaikuttavia uusia geenejä. Luovuttamalla verinäytteen koirastaan tukee tärkeää perustutkimusta, jonka tarkoituksena on kehittää geenitestejä jalostuksen apuvälineiksi koirille, sekä edistää myös ihmisten perinnöllisten sairauksien tutkimusta, diagnostiikkaa ja hoitomuotojen kehittämistä. Mikäli tutkimusprojektissa tunnistetaan sairauteen tai ominaisuuteen vahvasti vaikuttava geenimuoto ja koiran näyte on ollut mukana tutkimuksessa, saa omistaja koirastaan ’tuloksen’ eli tiedon koiransa genotyypistä. Näytteenottaja lupasikin, että jos tutkimuksesta, johon Jimin näytettä käytetään, saadaan tuloksia ja siitä tulee julkaisu, se lähetetään myös meille.

Biomedicumissa

Biomedicumissa

Meitä pyydettiin käymään Meilahdessa Biomedicumissa antamassa näyte. Töiden jälkeen hain Jimin kotoa ja lähdimme bussilla seikkailemaan kohti Meilahtea. Perillä olimme juuri ajoissa ja mukava sairaanhoitaja Petra tuli hakemaan meidät ulko-ovelta, joka oli lukossa. Jimi käveli rauhallisesti sokkeloisia käytäviä ja katetun atriumpihan laidalla korkealla maan pinnasta olevaa tasannetta pitkin tutkimushuoneeseen.

Tutkimushuoneessa

Tutkimushuoneessa

Siellä täytimme kaavakkeeseen Jimin tiedot, Jimin tatuointi tarkastettiin ja Petra kävi hakemassa tarvittavat välineet. Jimiltä otettiin verinäyte toisesta etujalasta ja Jimi istui kiltisti paikallaan koko toimituksen ajan ja sai paljon kehuja hyvästä käytöksestään sekä myös ison kasan koirien makupaloja. Neulan pistoksesta ei tullut näytteenoton jälkeen yhtään verta ja lähdimme hyvillä mielin kotiin. Olimme tukeneet omalla panoksellamme tärkeää geenitutkimusta!

Näytteenottovälineet

Näytteenottovälineet

Jos haluat omalta osaltasi auttaa koirien geenitutkimusta, lisätietoja koirien geenitutkimukseen osallistumisesta löytyy http://www.koirangeenit.fi/. Jokainen näyte on tärkeä!

Jimi tupareissa

Jimi tupareissa

Jimi tupareissa

Kuten aikaisemmassa postauksissani olen kirjoittanutkin, eläinten ottaminen mukaan vierailuille, mökkiviikonlopulle, kurssille ja moniin muihin omiin menoihin, antaa niille hyviä virikkeitä. Uuteen ympäristöön ja uusiin hajuihin tutustuminen vie voimia ja hyvällä tavalla väsyttää. Sitten onkin mukava levätä taas tutussa kotiympäristössä ja uneksia kuluneesta päivästä.

Koda

Koda

Tällä kertaa olimme matkalla Jimin kanssa siskoni ja hänen miehensä tupareihin. Siskoni miehineen on rakennuttanut hienon Kannustalon ja oli jännittävä päästä tutustumaan siihen ensimmäistä kertaa. Talo oli ihana, valoisa ja kauniisti sisustettu. Jimilläkin on siellä oma lajikaveri, siskoni 9-vuotias kiinanpystykorvanarttu Koda.

Jimi leluineen

Jimi leluineen

Jimiä oli etukäteen kielletty menemästä läheiseen mutalammikkoon ennen vierailua ja selvisimmekin sisälle kunnialla. Jimi oli innoissaan niin kuin aina vieraiden kanssa ja silloin täytyy sillä ehdottomasti olla suussa jotain esiteltävää. Yhden ovistopperin ja koristekävyn kanniskelun jälkeen keksimme ottaa esiin Kodan lelut, joilla se itse ei enää niin leiki. Jimi oli haltioissaan ja kanniskeli korista löytyneitä leluja vuorotellen tassutellen ympäri huoneistoa.

Jimi keittiössä

Jimi keittiössä

Söimme hyvin ja pelasimme yhdessä Sano suoraan! -lautapeliä. Koda lepäsi arvokkaasti rauhoittaen Jiminkin vähäksi aikaa aloilleen. Koda on jo aikapäiviä sitten tehnyt Jimille selväksi, kuka määrää. Jimistä olikin hienoa, kun se pääsi Kodan kanssa päivän päätteeksi kävelylle Kodan omiin lenkkimaastoihin.

Koda ja Jimi yhdessä kävelyllä

Koda ja Jimi yhdessä kävelyllä

Kiitos sisko kivoista tupareista!

Pentuja!

Gastin pennut 5 viikkoisina

Gastin pennut 5 viikkoisina

Jimin koiratuttava labbisnarttu Gasti täältä lähialueelta sai keskikesällä pentuja! Meidän lähistöllä asuu paljon lapukoita, ne ovatkin niin suosittu rotu, viime ja toissa vuonna jopa Suomen suosituin rotu. Täälläkin niitä siis on paljon ja Jimi on tutustuttanut meidät melkein niihin kaikkiin. Saman rodun kesken tuntuu elekieli aina toimivan parhaiten. Ja tietenkin erityisesti labbisnartut ovat Jimin mieleen. Gasti, Pike, Sohvi, Honey ja Jackie ovat kaikki tulleet tutuiksi. Labbisuroksista Niilon ja Rastin kanssa on kiva ottaa vähän miehestä mittaa ja urista.

Pieni pentu

Pieni pentu

Gastilla teetettiin tänä kesänä pennut. Jännitin tuleeko Gasti tiineeksi ja syntyihän sieltä sitten kuusi potraa pentua, mustia ja yksi keltainen, uroksia ja narttuja yhtä paljon.

Pennut leikkivät

Pennut leikkivät

Kun pennut olivat viiden viikon ikäisiä, pääsin tutustumaan niihin. Gasti otti vastaan minut ystävällisesti ja pienet pennut olivat innoissaan uudesta ihmisestä ja tulivat tervehtimään iloisesti. Joskus joku pentu kiljui, kun jäi kauemmaksi muista. Lopulta ne nukahtaneet pihalle, kun olivat koko päivän jo riekkuneet. Pennut viettävät paljon aikaa pihalla, kun ovat kesäpentuja.

Lopulta pennut nukahtivat

Lopulta pennut nukahtivat

Jimikin pääsi tutustumaan pentuihin, kun ne olivat noin 6 viikon ikäisiä. Kuljimme Gastin pihan ohi Jimin ja isännän kanssa ja onneksemme pennut olivat pihalla taas ulkoilemassa. Pentujen isä oli ollut katsomassa pentujaan edellisellä viikolla. Gasti otti Jimin vastaan iloisesti. Jimi oli hieman ihmeissään pennuista, nuuski niitä varovaisesti ja jätti ne sen jälkeen rauhaan. Jimi selvästi oli hyvin varovainen niiden kanssa, verrattuna muihin isompiin koiriin ja oli ehkä hieman hämillään.

Jimi tutustuu pentuihin

Jimi tutustuu pentuihin

Gastin pennut ovat jo tällä viikolla lähteneet uusiin koteihinsa, kaikille pennuille löytyi jo aikaisessa vaiheessa omat hyvät kodit, yksi pentu lähti Kuopion Opaskoirakoulu Viikseen.

Pennut jo isompina

Pennut jo isompina

Niin söpö pentu!

Niin söpö pentu!

Matkalla palkitsemistilaisuuteen

Matkalla palkitsemistilaisuuteen

Kaverikoirat palkittiin mitaleilla viime keväänä lauantaina 11.5. Royal Canin Show -näyttelyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa Helsingissä. Palkittavista kaverikoirista toinen puoli palkittiin 12.5. sunnuntaina vastaavanlaisessa tilaisuudessa. Näitä palkitsemistilaisuuksia on aika harvoin ja onneksi Jimi täytti nyt palkinnon saantiedellytykset eli on ollut yli vuoden toiminnassa, ansainnut kaverikoirahuivinsa vähintään puoli vuotta ennen palkitsemista ja suorittanut vähintään kymmenen täysivaltaista kaverikoirakäyntiä. On kiva saada mukavasta toiminnasta jotain virallista tunnustusta.

Oman vuoron odottelua

Oman vuoron odottelua

Kaverikoirat ovat ihmisen seuralaisia parhaimmillaan. Niiden pitää olla terveitä, aikuisia eli vähintään 2-vuotiaita, ihmisystävällisiä koiria, joilla on hyvä ja luottavainen suhde ohjaajaansa. Koirien tulee itse haluta ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, eikä ne saa häkeltyä erikoisista hajuista, liukkaista lattioista, yllättävistä liikkeistä tai äänistä. Koirien tulee kyetä toimimaan laumassa ja olla ohjaajansa hallittavissa. Kaverikoiran työ väsyttää koiraa, huomion keskipisteenä oleminen on kivaa ja raskasta, kuten itsekin tiedämme. Uni maistuu keikkojen jälkeen hyvin Jimillekin.

Palkitut

Palkitut

Mitalinjakotilaisuus alkoi ilmoittautumisella Nuorisoteltalla, missä oli myös innokkaita kaverikoirien rapsuttajia. Kello 14.00 kuulutettiin tilaisuus Kehässä 1 alkaneeksi. Meitä palkittavia kaverikoiria oli lauantaina paikalla 19 eri puolilta Uuttamaata ja jokainen kaverikoira kuulutettiin yksi kerrallaan vastaanottamaan mitaliaan, kunniakirjaa ja Pedigreen palkintopussia. Kaikista kaverikoirista myös luettiin lyhyet kuvaukset, jotka olivat aika hauskoja!

Jimi ja kaverikoiramitali

Jimi ja kaverikoiramitali

Kiitokset Kennelliitolle kivan palkintotilaisuuden järjestämisestä ja palkinnoista!

Jimi sukuloi

Jimi sukuloi

Alkukesästä Jimin kasvattaja järjesti kasvateilleen vuotuiset pentutreffit. Kasvatit eivät enää ole kovin pentuiässä, Jimin pentue on jo nelivuotiaita ja useammalla näkyy jo harmaata kuonossa. Jimin kasvattajalla on kylläkin uusi pentue suunnitteilla, joten ehkä saamme seuraaville pentutreffeille pikkupentuja mukaan, ihanaa! Oli hauskaa päästä taas näkemään Jimin sukulaisia.

Jimin emo Muru ja velipuoli Eddie

Jimin velipuoli Eddie ja emo Muru

Pentutreffeillä päästiin heti alussa kahvittelemaan yhdessä ja vaihtamaan kuulumisia. Sen jälkeen treenattiin vepeä, Jimi mm. suoritti ensimmäisen kerran avoimen luokan Hyppy ja veneen hinaus 50m -liikkeen, joka sujui heti hienosti! Otimme myös leikkimielisen uintikilpailun, jossa hypättiin 30m päästä rannasta, josta ajanotto alkoi. Ajanotto päättyi koiran saapuessa rantaan. Kaikki vesipedot ovat kovia uimaan ja Jimi tuli muistaakseni kolmanneksi.

Jimi lounastauolla

Jimi lounastauolla

Jimin kasvattaja Nina oli järjestänyt paikalle grillin tykötarpeineen. Kaikki tarjoilut olivat taas niin makoisat. Vietimme hauskan lounashetken grillaten, lepäillen ja jutellen.

Jimi, kuvaaja: Tuuli Mankki

Jimi, kuvaaja: Tuuli Mankki

Ohjelmassa oli vielä hauska leikkimielinen kilpailu koirien kanssa toissa vuoden pentutreffien tapaan ja paikalle oli saapunut myös ammattivalokuvaaja Tuuli Mankki ottamaan kuvia kaikista vesipedoista. Kuvista tuli tosi hienoja! Taidanpa suurentaa ja kehystää seinälle jonkun niistä…

Jimi ui, kuvaaja: Tuuli Mankki

Jimi ui, kuvaaja: Tuuli Mankki

Lopuksi vesipedot vielä leikkivät yhdessä ja tottakai – vesileikkejä!

Loppuleikit (Jimi ja Salli)

Loppuleikkejä (Jimi ja Iita)