Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘mejä-koe’

Jimi matkalla mejä-kokeeseen

Eräänä viikonloppuna pari viikkoa sitten ajelimme kohti mejä-koemaastoja. Kokeen tukikohtana oli hiihtoseuran maja, josta löytyi sauna koko kisaviikonlopulle ja ruokailutila kaikille kokeeseen osallistuville, lämmintä ruokaa oli tarjolla aamupaloineen molempina kisapäivinä.

Jäljen suunnistusta kompassilla

Koe alkoi lauantaina klo 9.00 koejälkien teolla sunnuntaita varten. Osallistujat jaettiin jälkipareiksi, joiden tehtävänä oli tehdä kaksi koejälkeä yhdessä. Ensin suunnistettiin jälki kartalla ottamalla jäljen suuntimat kompassilla ja mittaamalla jälkiosuuksien pituudet. Jäljet on siten mahdollista tehdä tarkasti maastoon kompassin avulla ja mittaamalla omilla askelpareilla jäljen pituus. Sitten vaan maastoon ja mukaan jälkientekotarvikepussi, jonka järjestäjät jakavat jokaiselle jäljelle. Pussissa on erivärisiä kreppinauhoja jäljen merkintään, oransseja hintatarroja jäljen piilomerkintään, kaatolappu, jäljen teko- ja loppulappu ja ohjeita. Mukaan täytyy muistaa ottaa myös järjestäjien antama kostutettu sieni ja veripullo, jossa on 3 dl verta.

Jälkimerkki

Maastossa koejälki ensin suunnistetaan ja merkitään kreppinauhoilla. Sitten vasta se veretetään ja piilomerkitään oransseilla hintalapuilla. Näkyvät jälkimerkit kerätään pois. Kostutettuun sieneen kaadetaan jäljen alussa eli alkumakauksella 1 dl verta. Sienen täytyy olla märkä, että veri imeytyy siihen hyvin. Verta lisätään sieneen aina välillä kahdella makauksella, jotka avoimen luokan jäljessä sijaitsevat aina jäljen kulmissa. Alkumakaukseen, makaukseen ja kaatoon jäljen tekijät rikkovat myös maan pintaa (vähintään 30 cm x 30 cm). Jäljen loppuun eli kaatoon puristellaan sienestä vielä loput veret kepin avulla ja laitetaan sitä osoittamaan kaatolappu. Seuraavana päivänä ennen koejäljen ajoa jäljen opas käy viemässä kaadolle hirvieläimen sorkan, jolle tipautetaan pisara verta ja tuo kaatolapun tuomarille ja ohjaajalle, että sorkka on varmasti paikoillaan. Jäljelle valitaan aina toinen jäljen tekijöistä vastuuhenkilöksi eli oppaaksi. Hän on tuomarin ja jäljestyskoirakon mukana koesuorituksessa ja osoittaa tarvittaessa jäljen sijainnin tuomarille ja ohjaajalle.

Koe alkaa

Sunnuntaiaamuna kokoonnuimme kokeen tukikohdassa klo 7.30 ja kuuntelimme tuomarin puhuttelun ja jaoimme jäljet. Jimin jälki oli nro 4 ja itse toimin oppaana jäljellä nro 1, joten Jimin jaloittelulle ja juottamiselle jäi hyvin aikaa ennen koesuoritusta. Oma opastukseni sujui aika hyvin aloittelijaksi, oransseja hintalappuja piilomerkintään oli yön rankkasateiden jälkeen tipahdellut maahan jonkun verran, joten opinpahan että kannattaa käyttää piilomerkkeinä myös kreppinauhoja. Tuomarilta sain vielä neuvoksi, että voisin laittaa tukimerkkejä jäljelle vielä enemmän. Tukimerkit ovat kaikille näkyviä merkkejä jäljen kulusta, piilomerkit näkyvät vain taaksepäin katsoessa jäljellä. Kun meidän jäljestysvuoro sitten tuli oli Jimi jo ihan innoissaan. Se tiesi, että jotain oli tapahtumassa. Yritin rauhoittaa Jimiä alussa, näytin sille jäljen ja se singahti matkaan heti kun annoin luvan. Alussa se hieman ihmetteli mukana ollutta ihmispaljoutta (tuomari, tuomariharjoittelija, opas ja isäntä) ja alussa se vähän ”ujosteli” lähteä jäljelle. Jimille tuomittiin siitä hukka ja sain osoittaa sille jäljen uudestaan. Nyt Jimi lähtikin heti jäljestämään ja jäljesti hienosti lähes loppuun saakka. Lopussa luulen Jimin jäljestyskunnon alkaneen loppua. Harjoitusjälkeni ovat olleet lyhyempiä ja olinkin etukäteen jännittänyt, kuinka Jimi jaksaisi loppuun asti. Jimiltä alkoi usko ja kokemus loppua ja meille tuomittiin toinen hukka. Osoitin jäljen Jimille uudestaan ja onneksi sain Jimin innostettua vielä jäljelle, kaato oli vain 30 metrin päässä! Jimi löysi sorkan ja kantoi sitä ylpeästi suussaan. Jälki oli hyvin vaativassa maastossa (hakkuuaukeata, ryteikköä ja ojia) ja Jimi teki laajoja kaarroksia lujaa vauhtia ja tuomarin mukaan jäljesti ”hosuvasti”, joten olin ihan poikki ja hikinen jäljen jälkeen. Silmälasinikin alkoivat huurtua jäljen loppupuolella ja minulla oli täysi työ pysyä Jimin perässä. Kokeen jälkeen jouduin vielä mennä purkamaan opastamani jäljen piilomerkinnät. Liikuntaa tuli koko rahan edestä!

Jimi kokeen jälkeen

Lähdimme sitten ajelemaan tukikohtaa kohti uittamaan Jimiä viereisessä joessa, saunomaan, syömään ja odottamaan tulosten julkaisemista. Mejä-kokeen tavan mukaan kaikki odottavat, kunnes viimeinenkin on suorittanut jälkensä ja kaikkien tulokset luetaan ääneen palkintojenjakotilaisuudessa. Se olikin hauskaa ja jännää: kuulla kaikkien koejälkien selostukset ja jännittää omaa tulostaan. Me saimme avoimen luokan kolmannen palkinnon (AVO3), joka on ihan hyvä tulos ensikertalaiselle ja koesuorituksen arvostelun.

Jimi vilvoittelee joessa kokeen jälkeen

Koko tapahtumassa oli todella hyvä henki ja olimme molemmat samaa mieltä isännän kanssa, että oli loistava viikonloppu. Tätä harrastusta jatketaan varmasti!

Mainokset

Read Full Post »