Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kissan ulkoilu’

Annabelle pistäytyy ulkona

Joulupäivänä pääsimme vihdoin toteuttamaan joulun yhteisen kävelylenkin, kun aamulla aurinko paistoi. Ilma tosin vaihtui varsin nopeasti harmaaksi, mutta onneksi ei satanut. Pakkasimme kissan kantolaukkuun ja Jimi mukaan valjaisiin ja menoksi. Jo menomatkalla Annabelle piti tavallista kovaäänisempää meteliä, siis naukui jatkuvasti. Kun saavuimme syrjäiselle ulkoilurannallemme piiskasi tuuli jo rantaa enteillen myrskyä.

Annabelle ei suostu tulemaan ulos

Avasin kantolaukun läpän ja Annabelle kävi nuuskaisemassa ilmaa ja painui hämmästykseksemme takaisin kantolaukkuunsa. Yleensä se ei malta odottaa pääsevänsä ulos ja takaisin kantolaukkua päin ei vilkaistakkaan. No, oleskelimme hetken rannassa ja ihmettelimme möyryävää merta ja jatkoimme takaisin kotiin päin.

Möyryävä meri

Kotimatkalla isäntä alkoi haistaa puhdasta ulosteen hajua ja kiireesti otimme kantolaukun auki ja sinnehän Annabelle oli tehnyt tarpeensa. Sillä aikaa, kun siivosin kantolaukkua koirankakkapussien avulla (aina eläinten kanssa pitäisi pitää mukana arsenaalia kaikenlaisesta paperista kosteuspyyhkeisiin asti), Annabelle ulkoili ihan innokkaasti, kiipeili vähän puissa ja söi ruohoa. Ajattelimme, että sillä oli ollut niin kova hätä, että sisäkissana oli sitä mieltä, että nopeasti kotiin hiekkalaatikolle ja pysynyt päättäväisesti kantolaukussaan.

Annabelle ulkoilee taas innolla

Oleskelimme metsässä vielä vähän aikaa ja sitten kissa lähes puhtaaseen kantolaukkuun ja kotia kohti… Matkalla alkoi sonta taas haista ja kissa naukui edelleen. Kotiin päästyämme huomasimme, että kantolaukkuun oli tehty ihan löysät kakat. Olin todella hämmästynyt, kunnes muistin, että olimme antaneet Annabellelle siivun kinkkua aattona. Siivu tuntui pieneltä, mutta jos olisimme antaneet Jimille saman määrän sen kokoon nähden eli kymmenkertaisen annoksen, olisi Jimin vatsa mennyt sekaisin ihan varmasti. Eli taaskin tuli muistutus Annabellen pienestä koosta, joka meinaa välillä unohtua. Kolme kiloiselle kissalle pienikin siivu kinkkua voi olla iso pala. No, nyt meillä on sekä kissasta että koirasta epämukava kokemus, kun vatsat menee sekaisin jouluherkuista! Ehkä ensi jouluna sitten saadaan kaikkien vatsat pysymään kunnossa. Annabelle on muuten ollut ihan pirteä ja syö halukkaasti.

Joulu voi pistää pienen vatsan koetukselle

Illalla mietin myös sitä, vaikka vatsan löysyys johtuikin varmasti joulukinkusta, että pitäisi yrittää ehtiä tehdä Annabelle kanssa ulkolenkkejä vähän useammin, vähän lähemmäksi ja suojaisemmassa sään niin salliessa, ettei kissa stressaa ulkoilua liikaa. Mutta nykyään vain kaamosaikaan kun tulemme kotiin viikolla on pilkkopimeää ja kissan kanssa ei oikein lähimetsään näe mennä ja viikonloppuisin taas usein viime aikoina on ollut tosi kurja sää. Jimiä sää ei haittaa ollenkaan, mutta jotenkin uskon, ettei huonoa keliä turhaan sanota koiranilmaksi, kissa ei vaan sellaisessa pärjää koiran lailla. Toivotaan uudeksi vuodeksi parempia ilmoja, uskon että toiveeseen yhtyy moni muukin sateisesta alkutalvesta kärsinyt koiran ja/tai kissan omistaja!

Mainokset

Read Full Post »

Annabelle ulkona maaliskuussa

Alusta asti tiesin, että haluan ulkoilla Annabellen kanssa, en nyt välttämättä päivittäin ja talvipakkasilla, mutta kuitenkin säännöllisesti hyvällä ilmalla. Se on kivaa vaihtelua kissallekin. Annabelle tuli meille lokakuussa ja kotiin sekä perheen toiseen villiin lemmikkiin totuttelu vei aikansa, joten ulkoilua voitiin alkaa miettimään vasta silloin, kun oli jo kunnon talvikelit. Kissanpentu pitää totuttaa heti pienestä pitäen valjaisiin, joissa sen kanssa ulkoillaan ja ulkona oloon. Tiedän erään aikuisen kissan, jonka kanssa yritettiin alkaa ulkoilla vanhempana, mutta siitä ei tullut mitään. Ainoa ulkoilu mitä se harrasti oli, kun se kannettiin kotoa ulos ja sitten se juoksi pää kolmantena jalkana takaisin sisälle.

Huhtikuussa

Ensin totutin Annabellen valjaisiin, jotka ostin eläinkaupasta. Se meni aika kivuttomasti, ensimmäisellä kerralla kissa yritti rimpuilla valjaista pois, mutta sitten se hyväksyi ne. Ulkoilu aloitettiin siis lumen ollessa vielä maassa, mutta ulkoilimme vain suojakeleillä ja lyhyitä aikoja, ettei Annabelle olisi saanut huonoja kokemuksia ja näin alkanut pitää ulkoilua vastenmielisenä. Tavoitteena oli, että Annabelle tottuu ulkona oloon ja sitten keväällä ja kesällä voitaisiin ulkoilla pitempiäkin aikoja. Ensin mentiin kissa kantoboksissa meidän syrjäiselle alaparkkipaikallemme, jossa oli aurattua tasaista maata ja siitä sitten Annabelle sai itse halunsa mukaan tulla lumelle kävelemään avoimesta kantoboksista. Jimi oli mukana rohkaisukaverina. 15 minuuttia oltiin ulkona kerralla ja noin kerran viikossa. Ihan rohkeasti Annabelle tuli ulos boksista heti ensimmäisellä kerralla, mutta kävi aina välissä boksissaan myös keräämässä rohkeutta. Jimi sai juoksennella siinä ympärillä vapaana ja kävikin ihmettelemässä Annabelleä, joka varovaisesti kurkki ympärilleen. Nykyään ulkoilemme säännöllisesti puolisen tuntia vähintään ja kun kantoboksin ovi aukeaa on Annabelle jo tulossa ulos ja ulkoilun päätyttyä sen saa kantaa takaisin boksiin, josta se mielellään luikahtaisi vielä takaisin ulos.

Kesäkuussa

Oltiin koko porukka, Jimi ja Annabelle mukana, merenrannalla  keskikesällä eväsretkellä. Annabelle kuljetettiin taas kantoboksissaan kotoa rannalle asti ja boksi aseteltiin viltin luokse ja Annabellen flexi sidottiin läheiseen katajaan, niin että kela liukui sulavasti. Annabelle viihtyi hyvin syöden ruohoa ja metsästäen hyönteisiä mäntyjen varjossa merituulessa. Yritimme myös esitellä Annabellelle kallioista merta, mutta lähestyttäessä vettä Annabelle päätti laskeutua sylistä, toisin sanoen otti kynnet esiin ja katti oli laskettava nopeasti alas. Häntä pörheänä ja maata viistäen kissa sitten lähti takavasemmalle eikä suostunut tulemaan yhtään lähemmäksi vesirajaa. Ehkä yksi vesipeto – Jimi – riittää meidän perheessä. Välillä Annabelle lepäsi boksissaan tuijottaen oviaukosta merimaisemaa ja sitten taas jaloittelemaan ja syömään ruohoa ja oksia. Tällaisia hauskoja rantapäiviä ehdittiin viettää kesällä muutamia.

Ulkoilukaverit Jimi ja Annabelle

Ostin Annabellelle nyt kevyemmän kantolaukun muovisen kantoboksin sijaan, niin ei ole kissan siirto oikeaan ulkoilumaastoon koiran kanssa hankalaa. Jimihän ulkoilee yhä Annabellen kanssa.

Annabellen uusi kantolaukku

Nykyään on havaittavissa Annabellellä pientä omatoimista ulkoilunhalua, se tahtoo livahtaa oven raosta rappuun, joten tarkkana pitää olla ulos lähtiessään. Lisäksi se joskus maukuu ovella ilmoittaen, että olisi mukava piipahtaa ulkona, joten ulkoilu on ollut meidän kissalle selvästi hauskaa hommaa.

Annabelle on mielellään puussa ja osaa laskeutua myös alas

Read Full Post »